Suomen urheilu 1946
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1946 käsittelee vuoden 1946 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi kaikki kolme maaotteluaan: Bergenissä Norjalle 12–0 sekä Helsingin olympiastadionilla Tanskalle 2–5 ja Ruotsille 0–7. Suomen ainoat maalintekijät olivat vaasalaiset Helge Svahn ja Erik Beijar. Suomea valmensi entinen maajoukkuemaalivahti Niilo Tammisalo.[1][2]
- Suomen-mestaruuden voitti Vasa IFK ja hopealle sijoittui Tampereen Pallo-Veikot.[3]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi helmikuussa Helsingissä Ruotsin kanssa tasapelin 4–4.[4]
- Suomen-mestaruuden voitti Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[5]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Lenni Viitala voitti kultaa alle 52-kiloisten sarjassa ja Eino Virtanen alle 79-kiloisissa. Pronssille sijoittuivat Erkki Johansson alle 57-kiloisten sarjassa, Paavo Hietala alle 62-kiloisissa ja Lauri Kangas alle 67-kiloisissa.[6]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 22.–25.8. Oslossa, Norjassa Suomi saavutti neljä kultamitalia, kolme hopeaa ja viisi pronssia ja sijoittui mitalitilastossa kolmanneksi. Viljo Heino voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa, Mikko Hietanen maratonilla, Bertel Storskrubb 400 metrin aitajuoksussa ja Valdemar Rautio kolmiloikassa. Hopeamitalisteja olivat Helge Perälä 10 000 metrin juoksussa, Väinö Muinonen maratonilla ja Yrjö Nikkanen keihäänheitossa. Pronssia saivat Väinö Suvivuo 110 metrin aitajuoksussa, Nils Nicklén korkeushypyssä, Yrjö Lehtilä kuulantyönnössä, Veikko Nyqvist kiekonheitossa ja Tapio Rautavaara keihäänheitossa. Suomen ainoa naisurheilija oli keihäänheitossa seitsemänneksi sijoittunut Regina Marjanen, joka oli Lehtilän ja Rautavaaran ohella yksi kolmesta mukaan kelpuutetusta Työväen Urheiluliiton urheilijasta.[7]
- Viljo Heino juoksi 14.9. Helsingissä 10 maililla maailmanennätyksen 49.22,2.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 128–130. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 372. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 492–496
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 34, 37–39. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.