Suomen rautateiden santarmipoliisihallitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen rautateiden santarmipoliisihallitus eli Suomenmaalainen rautatiesantarmipoliisihallinto (ven. Жандармское полицейское управление Финляндских железных дорог, Žandarmskoje politseiskoje upravlenije Finljandskih železnyh dorog[1]) oli Suomen suuriruhtinaskunnassa vuosina 1870–1917 toiminut venäläinen virasto ja Venäjän santarmikunnan osa. Se toimi Venäjän rautateiden santarmipoliisihallinnon osana. Santarmien oli tarkoitus tarkkailla mahdollista kumouksellista ja muuta epäilyttävää toimintaa rautateillä.[2]

Venäjän rautateiden santarmipoliisihallinto perustettiin keisarillisella määräyksellä vuonna 1867. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg ei pitänyt tarpeellisena sen ulottamista Suomeen, mutta valtakunnan santarmipäällikkö Pjotr Šuvalov ei sallinut poikkeusta Suomen kohdalla. Suomenmaalainen rautatiesantarmipoliisihallinto aloitti toimintansa 4. tammikuuta 1871 (J: 23. joulukuuta 1870). Se oli jaettu kahteen osastoon, joista Viipurissa toiminut 1. osasto vastasi Pietari–Viipuri-radasta aina Taavettiin saakka ja Helsingissä toiminut 2. osasto Suomen muista ratayhteyksistä. Näistä 1. osasto oli henkilökunnaltaan suurempi, sillä toiminnan pääpaino oli Karjalankannaksella. Suomen rautateiden santarmipoliisihallitus oli suoraan Venäjän santarmilaitoksen ylipäällikön alainen ja siten erillään sekä Suomen santarmihallituksesta että Suomen rautateiden hallinnosta. Suomalaiset suhtautuivat siihen kielteisesti, ja prokuraattori Johan Philip Palménin antamassa lausunnossa sen todettiin olevan täysin Suomen perustuslakien vastainen laitos.[2]

Vuosina 1893–1902 Suomen rautateiden santarmipoliisihallituksen johto toimi Pietarissa, minkä jälkeen se siirrettiin takaisin Helsinkiin. Esikunta toimi Helsingissä eri osoitteissa, vuodesta 1914 Helsingin päärautatieaseman rakennuksessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana rautatiesantarmiston vahvuutta lisättiin ja aiemmat kaksi osastoa korvattiin elokuussa 1914 kahdeksalla osastolla. Osastoja uudelleennimettiin vuonna 1915, mutta lukumäärä pysyi kahdeksassa. Suomen rautateiden santarmipoliisihallitus lakkasi toimimasta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen, kun koko Venäjän santarmilaitos lakkautettiin. Toiminnan loppuaikoina viraston palveluksessa oli 15 upseeria, noin 200 alipuseeria ja 8 kielenkääntäjää.[2]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä sijainneen 2. osaston päälliköt:[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Жандармское полицейское управление Финляндских железных дорог. Гельсингфорс. 1870–1917. (venäjäksi) Путеводители по российским архивам (Internet Archive). Viitattu 3.8.2023.
  2. a b c d Harry Halén: Santarmisto Suomessa: Suomenmaalainen santarmikunta 1817–1917, s. 17–21. Unholan aitta 41. Helsinki 2013.