Suomen autovero

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuontiautoja satamassa 1970-luvulla.

Autovero on Suomeen rekisteröitäviksi aiotuista ajoneuvoista maksettava vero. Sen kantoi 31.12.2016 saakka tullilaitos. Tammikuun 1. päivästä 2017 alkaen autoveron kannosta on vastannut verohallinto [1] . Autovero täytyy olla maksettuna, ennen kuin auto voidaan rekisteröidä. Käsite "autovero" on sikäli harhaanjohtava, että sitä kannetaan myös moottoripyöristä, mutta toisaalta sitä ei kanneta kaikista autoista. Ajoneuvovero taasen on vuotuinen ajoneuvosta maksettava vero.

Autoveron historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autovero otettiin Suomessa käyttöön 1. tammikuuta 1958 voimaan tulleella lailla. Lakia säädettäessä eduskunta ilmoitti ”edellyttävänsä, että vero on vain tilapäinen ja valtion senhetkisestä poikkeuksellisen kireästä rahatilanteesta johtuva ja että verosta pyritään luopumaan etenkin halvemman hintaluokan ajoneuvojen osalta heti, kun valtiontalous antaa siihen mahdollisuuden”.[2]

Autoveron arvonlisävero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2002–2005[3] EU-alueelta tuotujen käytettyjen autojen[4] autoverosta kannettiin virheellisesti ja EY-lainsäädännön vastaisesti myös arvonlisäveroa ("ei-arvonlisävero" eli "elv").[5] Asiasta saatiin 5.7.2013 korkeimman oikeuden tuomio.[6] Tulli ei kuitenkaan aio palauttaa laittomasti kerättyjä veroja.[7] Autoveron arvonlisäverotus lopetettiin lakimuutoksella 1.4.2009 lähtien.[8]

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 19. maaliskuuta 2009 tuomion autoverosta vuosina 2006–2009 väärin perustein kannetusta arvonlisäverosta, ja veroja palautettiin.[9]

Autoveroluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autoveroa kannetaan:

  • henkilöautosta (M1-luokka)
  • pakettiautosta (N1-luokka)
  • sellaisesta muusta autosta, jonka omamassa on alle 1 875 kilogrammaa
  • moottoripyörästä (L3e-luokka ja L4e-luokka)
  • isoista L-luokan ajoneuvoista: kolmipyörästä (L5e) ja nelipyörästä (L7e)

On myös autoja, joista veroa ei tarvitse maksaa. Tällaisia ovat jotkin M1-luokan matkailuautot, pelastusautot, sairasautot ja ruumisautot, N1-luokan eläinlääkintäautot ja pelastusautot sekä L-luokan ajoneuvoista mopot (L1e ja L2e) ja kevyet nelipyörät (L6e). Pakettiautojen aikaisempi verovapaus lakkautettiin vuonna 1993.[10]

Autoveron määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilö- ja pakettiautojen veroprosentti on porrastettu ajoneuvon hiilidioksidipäästön perusteella. Jokainen hiilidioksidigramma lisää veron määrää. Veroprosentti on vähintään 12,2 % ja enintään 48,8 %.[11]

Autoveron tuotto vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2008 tilinpäätös: 1 016 miljoonaa euroa
  • 2009: 687,00
  • 2010: 941,10
  • 2011: 1 068,00
  • 2012: 1 007,00
  • 2013: 932,50
  • 2014: 918,00
  • 2015: 884,10
  • 2016: 963,50
  • 2017: 977,14 [12]

[13]

Autoveron kiertoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen korkeana pidetty autovero on houkutellut autojen tarvitsijoita etsimään lainsäädännöstä porsaanreikiä autoveron välttämiseksi, ja lainsäätäjä on vastaavasti tukkinut niitä. Hyvä esimerkki ovat niin kutsutut piilofarmarit vuosina 1967–1971.

Autoverolakia muutettiin vuonna 1967 siten, että autoverosta vapaan pakettiauton kokonaispainon oli oltava vähintään 1 700 kg. Tämän ehdon täyttänyt farmariauto voitiin rekisteröidä pakettiautoksi, mutta sen tavaratilaan sai asentaa ohuen, pehmustamattoman istuimen "tilapäistä henkilökuljetusta varten". Istuimen piti olla taitettavissa seinämää vasten niin, ettei tavaratila oleellisesti pienentynyt. Tämän vuoksi pakettiautoja hankittiin runsaasti henkilöautojen korvikkeeksi, ja valtiolta jäi saamatta autoverotuloja. Esimerkiksi vuoden 1970 aikana rekisteröitiin melkein 17 000 pakettiautoa. Piilofarmarikausi päättyi toukokuussa 1971 eduskunnan hyväksymällä asetuksella, jonka mukaan autoverosta vapaan pakettiauton tavaratilan oli oltava tilavuudeltaan vähintään kolme kuutiometriä eikä siihen saanut asentaa minkäänlaisia lisäistuimia.[14]

Vuoden 1971 asetuksessa autoverosta vapaan pakettiauton lavan vähimmäispituudeksi määrättiin 150 cm. Vuonna 1976 Korpivaara Oy toi Suomen markkinoille pienen Toyota Timangi -pakettiauton, jonka lavan pituus ylitti juuri ja juuri kriittisen rajan ja jolle pystyttiin siksi järjestämään edullinen hinta. Tämänkin auton historia Suomessa jäi lyhyeksi, sillä eduskunnan hyväksymällä asetuksella vuonna 1977 verovapaan pakettiauton lavan vähimmäispituus nostettiin 185 senttimetriin.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

vuosikir