Autoilun verotus Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Autoilun verotus Suomessa tarkoittaa Suomessa autoilusta perittäviä veroja. Autoilusta peritään useita veroja. Tällaisia veroja ovat autovero, ajoneuvovero ja liikennepolttoaineiden sisältämä polttoainevero.[1] Lisäksi autoiluun liittyvät käyttövoimavero ja liikenne- ja autovakuutusten sisältämä vakuutusmaksuvero. Autoista ja liikennepolttoaineista peritään lisäksi arvonlisäveroa. Liikennevakuutus on Suomessa pakollinen vakuutus.[2]

Verojen kerääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiovarainministeriö arvioi kerättävän 4,5 miljardia euroa vuodessa erilaisista autoiluun liittyvistä veroista.[3] Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan valtio kerää lähes 8,0 miljardia euroa vuodessa autoilusta, kun laskelmassa on huomioitu mm. autoista ja liikennepolttoaineista perittävä arvonlisävero.[4] Valtiovarainministeriön arvion mukaan bensiini-, diesel- ja korvaavien biopolttoaineiden valmisteveroina kerätään yhteensä noin 2,7 miljardia euroa vuodessa.[5] Verojen osuus litrassa 95E10-bensiiniä on hieman yli 80 senttiä.[6]

Valtion verotulot tieliikenteestä 2013
Vero Milj. euroa
Autovero 932,5
Ajoneuvovero 866,2
Polttoainevero tieliikenteessä kulutetun polttoaineen osalta 2 776,6
Polttoaineiden alv 1 479,1
Vero liikenne- ja autovakuutusmaksuista 343,1
Alv ajoneuvoista, niiden osista sekä huolto ja korjaustöistä 1 460,9
Yhteensä 7 858,4
Lähde: Autoalan Tiedotuskeskus[4]

Verovarojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 liikenneverkolle osoitettiin valtion budjetissa 1701 miljoonaa euroa, josta valtion omistaman liikenneverkon ylläpitoon esitettiin 1061 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi aikaisemmin päätettyjen hankkeiden toteuttamiseen varattiin 378 miljoonaa euroa.[7] Ilta-Sanomissa vuoden 2014 alussa julkaistun jutun mukaan suurin osa autoilijoiden maksamista veroista kuluu muualla kuin liikenteen hyväksi.[7] Suomessa autoilusta kannettavia veroja ei ole korvamerkitty.[5] Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan tieliikenteen ja auton hankinnan verotus on Suomessa korkea.[8]

Liikenneviraston vuonna 2012 julkaiseman Liikennejärjestelmän tuet-raportin mukaan kuitenkin[9]:

Kustannusvastaavuustarkasteluista nähdään, että tieliikenteen verotuksen yleisesti suureksi mielletty ylijäämä kutistuu merkittävästi kun tarkasteluun lisätään infrastruktuurikulujen ja ulkoisten kustannusten ohella tieliikenteeseen kohdentuvat tuet. Samoin myös muiden liikennemuotojen ja infrastruktuurien ylijäämä muuttuu alijäämäksi tai alijäämät kasvavat. 

On kuitenkin huomattava, että tuet-raportissa mainituista tukien muodoista merkittävimmät ovat polttoaineverotuksen verotuet, julkisen liikenteen suorat tuet sekä yksityisautoilun ja julkisen liikenteen käytön verotuet, jolloin ministeriössä lasketaan mm. aluepolitiikan aiheuttamat tukikustannukset sekä julkisen liikenteen tukeminen autoilun kustannuksiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieliikenteen verot liikennejarjestelma.fi. 2017. Viitattu 9.2.2017.
  2. Liikennevakuutus: Pakollinen liikennevakuutus Laki24. Viitattu 9.2.2017.
  3. http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288635532662.html
  4. a b http://www.autoalantiedotuskeskus.fi/tilastot/verotus_ja_hintakehitys/valtion_verotulot_tieliikenteesta
  5. a b Ruotsissa onnistuu, Suomessa ei: Seurauksena taas uusi vero liikenteelle? Iltasanomat. 2.8.2014. Viitattu 9.2.2017.
  6. ”Bensalitra maksaisi lähes euron, vaikka raakaöljy saataisiin ilmaiseksi” Iltasanomat. 22.1.2015. Viitattu 9.2.2017.
  7. a b http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288638737513.html
  8. http://www.autoalantiedotuskeskus.fi/tieliikenne/autoilun_verotus
  9. Tervonen, Juha; Metsäranta, Heikki: Liikennejärjestelmän tuet, s. 3. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 6/2012. Liikennevirasto, 2012. ISBN 978-952-255-114-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.1. 2017).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]