Virvoitusjuomavero
Virvoitusjuomavero on Suomessa vuonna 1940 käyttöön otettu valtiolle suoritettava valmistevero, jota on kannettu ansiotarkoituksessa valmistetuista limonadeista ja muista hiilihapotetuista virvoitusjuomista.[1] Verolliset juomalajit ovat vaihdelleet vuosien varrella. Veronalaisia tuotteita ovat olleet myös puolivalmisteet, joista on valmistettu juomia tarjoilupaikalla. Vuoden 1999 alusta lähtien alle 50 000 litraa vuodessa tuottavia valmistajia tai maahantuojia ei ole verotettu.
Lain noudattamista valvoivat aluksi leima- ja valmisteverokonttori sekä tulli- ja poliisiviranomaiset. Myöhemmin valvonta oli tulliviranomaisten ja poliisin asiana. Veron nimike muuttui 1994, kun säädettiin laki makeis- ja virvoitusjuomaverosta, joka tuli voimaan vuoden 1995 alussa[2]. Entiseen virvoitusjuomavero-nimikkeeseen palattiin vuonna 1998[3].
Vuoden 2011 alusta lakia muutettiin sisältämään myös mm. pullotetut maustetut ja maustamattomat vedet, mehut, sokerittomat virvoitusjuomat ja sen tasoa nostettiin 7,5 senttiin litralta. Hallitus katsoo tällä kerättävän n. 135 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa (aiemmin 35 miljoonaa euroa vuodessa).
Kaupan myymälätiloissa valmistetusta mehusta ja smoothiesta pitää maksaa virvoitusjuomaveroa, jos tuotettu määrä on yli 50 000 litraa kalenterivuodessa. Jos tuotettu juomamäärä on alle 50 000 litraa kalenterivuodessa, sekä yritys on oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumaton muista saman toimialan valmistajista, virvoitusjuomaveroa ei tarvitse maksaa. Tällöin yrityksen täytyy tehdä pientuottajailmoitus Verohallinnolle.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laki virvoitusjuomaverosta, 311/1940
- ↑ Laki 1474/1994
- ↑ Laki 1092/1998
- ↑ Kaupan mehustuskone ja smoothiebaari: juomien valmistajan pitää maksaa virvoitusjuomavero vero.fi. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.