Suomen Keskustapuolue
Suomen Keskustapuolue (ruots. Finlands Centerparti) oli Suomessa vuosina 1961–1962 toiminut lyhytikäinen puolue, jolla oli läheinen side Maalaisliittoon. Puolue oli suunnattu presidentti Urho Kekkosen ulkopolitiikkaa kannattaneille muille kuin maalaisliittolaisille sekä Maalaisliittoa lähellä olleille kaupunkilaisille äänestäjille.
Suomen Keskustapuolue perustettiin marraskuussa 1961 ja tuotiin julkisuuteen joulukuussa.[1] Sen perustamisen taustalla oli Urho Kekkosen uudelleenvalintaa vuoden 1962 presidentinvaaleissa kannattaneiden vaikutusvaltaisten kansalaisten ryhmä, jota kutsuttiin ”Valtasaaren piiriksi” Matti Valtasaaren mukaan. Monet piiriin kuuluneista halusivat jatkaa politiikkaan vaikuttamista presidentinvaalien jälkeen mutta eivät halunneet liittyä Maalaisliittoon. Valtasaari itse ei kannattanut uuden puolueen perustamista. Mukana oli myös kaupungeissa asuneita maalaisliittolaisia, jotka halusivat irtautua Maalaisliiton rasitteista.[2] Keskeiset henkilöt puoluehankkeessa olivat pääministeri V. J. Sukselaisen sihteeri Kalervo Siikala ja toimittaja Jouko Tyyri, jotka halusivat tavoittaa helsinkiläisiä äänestäjiä ja pääkaupunkiin muualta maasta muuttaneita.[3] Puolueen puheenjohtajaksi valittiin ministeri Pauli Lehtosalo ja puoluesihteeriksi Tuure Sumentola.[2]
Suomen Keskustapuolue perustettiin Maalaisliiton johdon hyväksynnällä, sitä esiteltiin myönteisessä sävyssä Maalaisliiton Kyntäjä-lehdessä ja sitä pidettiinkin lähinnä Maalaisliiton bulvaanina. Suomen Keskustapuolueeseen liittyi Maalaisliiton toimihenkilöitä, joista monet jatkoivat samalla myös Maalaisliiton jäseninä, mutta jotkut, kuten Kalervo Siikala, erosivat Maalaisliitosta. Keskustapuolue asetti helmikuun 1962 eduskuntavaaleissa ehdokkaita Helsingin, Uudenmaan ja Hämeen läänin eteläisissä vaalipiireissä, kaikissa niissä vaaliliitossa Maalaisliiton kanssa, mutta yksikään ehdokas ei tullut valituksi.[2] Puolue sai koko maassa 8 686 ääntä,[4] joista noin 6 000 Helsingissä.[2]
Siikala laati syksyllä 1962 suunnitelman, jonka mukaan Maalaisliitto ja Suomen Keskustapuolue muodostaisivat yhdessä Suomen Kansan Keskustan Liitto -nimisen katto-organisaation samaan tapaan kuin Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) ja pieni Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue (SYP) olivat olleet yhdessä jäsenpuolueina Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa (SKDL). Suunnitelma ei toteutunut.[2] Suomen Keskustapuolueen toiminta sulautui pian Maalaisliittoon.[5] Suomen Keskustapuolue julkaisi Keskitie (Centerlinjen) -nimistä kaksikielistä aikakauslehteä, jota ilmestyi yhdeksän numeroa, niistä viimeinen vuoden 1963 puolella.[6]
Maalaisliitto kanavoi Suomen Keskustapuolueelle taloudellista tukea vuonna 1962 perustetun[5] Keskustan Tuki -säätiön kautta. Sen perustajiin kuuluivat muun muassa Lehtosalo, Sumentola, Siikala, Tyyri ja Jaakko Numminen.[2] Säätiö ajautui pian konkurssiin. Joukko maalaisliittolaisia vaikuttajia otti haltuunsa sen jäljelle jääneet varat ja loi niiden pohjalta myöhemmin Keskitien Tukisäätiön. Keskustan Tuki poistettiin säätiörekisteristä vasta vuonna 2016,[5] mutta sillä ei ollut mitään toimintaa vuoden 1965 jälkeen, jolloin sen maatila Vihdissä pakkohuutokaupattiin.[4]
Vaikka Suomen Keskustapuolue jäi lyhytikäiseksi, sen on arveltu aktivoineen Maalaisliiton nuoria jäseniä. Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi vuonna 1965.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kalervo Siikala: Suomen Keskustapuolue ja 1960-luvun poliittinen murros, Katsaus 1/1962, s. 7–10. Julkaisun verkkoversio
- ↑ a b c d e f Kari Hokkanen: Maalaisliitto–Keskustan historia 4: Kekkosen Maalaisliitto 1950–1962, s. 504, 528–532. Otava, Helsinki 2002.
- ↑ a b Tytti Isohookana-Asunmaa: Maalaisliitto-Keskustan historia 5: Virolaisen aika – Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963–1981, s. 58–59, 64. WSOY, Helsinki 2006.
- ↑ a b Keskustan Tuki -säätiö konkurssiin (tilaajille) Helsingin Sanomat 22.1.1971, s. 16, HS Aikakone. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ a b c Tomi Venho: Kabinetin puolella: Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 40, 53. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 18. Kunnallisalan kehittämissäätiö, Helsinki 2018. Teoksen verkkoversio
- ↑ Keskitie : politiikka - kulttuuri - elämä Kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 20.4.2023.