Suomennettu fantasiakirjallisuus
Suomennettu fantasiakirjallisuus nousi esiin muun suomennoskirjallisuuden tavoin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Koska fantasiakirjallisuus on hyvin monimuotoista, monet varhaisista suomennetuista fantasiakirjoista voidaan lukea myös kauhu- tai tieteiskirjallisuudeksi tai lastenkirjallisuuden historian tai valtavirran kaunokirjallisuuden piiriin.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edgar Allan Poen kertomuksia suomennettiin 1900-luvun alussa. Anni Swan suomensi brittiläisen lastenfantasian klassikon Liisan seikkailut ihmemaassa vuonna 1906.[1] Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjat olivat Suomessa suosittuja 1920-luvulta alkaen. Lastenfantasiasta käännettiin muun muassa A. A. Milnen Nalle Puh (Anna Talaskivi 1934). Toisen maailmansodan jälkeen käännettiin Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee (Eila Piispanen 1949) ja Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi (Irma Packalén 1951).[2]
1960-luvulla käännettiin maagisia realisteja kuten Italo Calvinoa (Pentti Saarikoski 1960), Jorge Luis Borgesia (Matti Rossi 1969) ja Mihail Bulgakovia (Ulla-Liisa Heino 1969). Vuonna 1973 ilmestyi Kersti Juvan, Panu Pekkasen ja Eila Pennasen suomentama J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta.[3] Teos toi Suomeen anglosaksisen fantasian perinteen, jossa tapahtumat sijoittuvat omaan maailmansa, jota kirjallisuudentutkimuksessa on Tolkienin luoman käsitteen mukaan kutsuttu toissijaiseksi maailmaksi.[4]
1970-luvulla suomennettiin myös toinen toissijainen maailma -fantasian klassikko, yhdysvaltalaisen Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat -sarja (Kristiina Rikman 1976–77). Vanhemmasta lasten ja nuorten fantasiasta alettiin kääntää L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -sarjaa (Kersti Juva 1977). Vuonna 1975 käännettiin myös Richard Adamsin Ruohometsän kansa. Kestävää nuorten fantasiaa edusti myös Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja (Kristiina Rikman 1979–81). Diana Wynne Jonesin kääntäminen alkoi teoksesta Noidan veli (Marikki Makkonen 1980)[5] Ritva-Liisa Pihljerta suomensi myös Lloyd Alexanderin Prydain-sarja käännettiin 1987–91. Robert Holdstockin merkittävää romaania Alkumetsä (Anja Haglund 1985) voidaan pitää tieteisfantasiana, science fictionin ja fantasian välillä olevana teoksena.[6]
Fantasian suomentaminen koki nousun 1990-luvun alussa. Terry Pratchettin humoristisia Kiekkomaailma-kirjoja alettiin kääntää 1993 (Margit Salmenoja, myöhemmin Mika Kivimäki). Varhaisemmista klassikoista suomennoksen sai Peter S. Beaglen pieni klassikko Viimeinen yksisarvinen, jonka Leena Peltonen käänsi 1994. Vuosikymmenen lopulla ja 2000-luvun alussa käännettiin tunnettua brittiläistä lasten- ja nuortenfantasiaa: Philip Pullmanin arvostettu Universumien tomu -trilogia (Helena Bützow 1996–2001) ja J. K. Rowlingin erittäin suosittu Harry Potter-sarja (Jaana Kapari-Jatta 1998–2008).[7]
Ensikymmenenluvun uutena suuntauksena oli selvästi aikuiselle lukijakunnalle suunnattu fantasiakirjallisuus.[7] Slipstreamiksi ja uuskummaksi kutsutut teokset ovat madaltaneet raja-aitoja tieteis- ja fantasiakirjallisuuden ja valtavirtakirjallisuuden välillä. Näistä uudistajista on suomennettu muun muassa Stepan Chapmanin Troikka (Hannu Blommila 2006) ja Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Johanna Vainikainen-Uusitalo 2006).[8] Helsingin SF-seura on jakanut vuodesta 2007 Tähtifantasia-palkintoa vuoden parhaalle suomeksi käännetylle fantasiakirjalle. Tarkoituksena on nostaa esiin kirjallisesti kunnianhimoista fantasiaa.[9] Palkinnon on saanut muun muassa Ngũgĩ wa Thiong’on Variksen Velho (Seppo Loponen 2007) ja Ellen Kushnerin Thomas Riiminiekka (Johanna Vainikainen-Uusitalo 2008).
Fantasiakirjallisuuden suomennoshistoriassa on joitakin selviä aukkoja. Etenkin anglosaksisen fantasian Tolkienia edeltävät klassikot George MacDonald, E. R. Eddison ja James Branch Cabell ovat jääneet kääntämättä. William Morrisilta ja lordi Dunsanylta on suomennettu yksittäisiä teoksia, merkittävimpänä Dunsanyn romaani Haltiamaan kuninkaantytär (Johanna Vainikainen-Uusitalo 2007). Tolkienin aikalaisista etenkin Mervyn Peaken Gormenghast-sarjan suomentamattomuus on nähty selvänä puutteena. Teoksen kääntäminen on kuitenkin arvioitu haasteelliseksi.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sisättö, Vesa: Tieteis- ja fantasiakirjallisuus. Teoksessa Riikonen, H. K. (päätoim.): Suomennoskirjallisuuden historia 1. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-889-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sisättö 2007, s. 498.
- ↑ Sisättö 2007, s. 499–500.
- ↑ Sisättö 2007, s. 500.
- ↑ Sisättö 2007, s. 496, 500.
- ↑ Sisättö 2007, s. 501.
- ↑ Sisättö 2007, s. 501–502.
- ↑ a b Sisättö 2007, s. 503.
- ↑ Soikkeli, Markku: Käsikirja fantasian vakavaan harrastukseen Agricola. 28.9.2009. Viitattu 22.12.2012.
- ↑ Fantasiakirjallisuudelle uusi palkinto Helsingin sanomat. 3.7.2007. Arkistoitu 20.10.2012. Viitattu 19.7.2010.