Italo Calvino

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italo Calvino
Luigi Silori (vas.) ja Italo Calvino.
Luigi Silori (vas.) ja Italo Calvino.
Henkilötiedot
Syntynyt 15. lokakuuta 1923
Santiago de las Vegas, Kuuba
Kuollut 19. syyskuuta 1985 (61 vuotta)
Siena, Italia
Kansallisuus italialainen
Ammatti toimittaja
novellisti
kirjailija
esseisti
Kirjailija
Tyylilajit neorealismi
postmodernismi
Esikoisteos Il sentiero dei nidi di ragno (1947)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Italo Calvino (15. lokakuuta 1923 Santiago de las Vegas, Kuuba19. syyskuuta 1985 Siena, Italia) oli italialainen kirjailija ja toimittaja.[1] Hänen kirjojensa tyyliä on luokiteltu neorealismiksi[2] tai postmodernismiksi.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italo Calvino syntyi vuonna 1923 Santiago de las Vegasin kaupungissa Kuubassa, missä hänen vanhempansa tekivät tieteellistä työtä.[4] Mario Calvino oli maataloustieteilijä, joka oli työskennellyt useita vuosia troopisissa maissa. Eva Calvino oli puolestaan kasvitieteilijä.[5]

Calvinot muuttivat pian Italon syntymisen jäleen takaisin Italiaan. He asettuivat Mario Calvinon kotiseudulle Liguriaan. Italo vietti suurien osan lapsuudestaan San Remossa ja perheen maaseututalossa. Mario Calvino johti San Remossa kokeellista kukkaviljelyä, ja kotitaloa ympäröivillä kukkuloilla hän puolestaan kasvatti viinirypäleitä ja avokadoa.[5]

Italo Calvino aloitti vuonna 1941 opiskelun Torinon yliopistossa.[4] Kun saksalaiset valtasivat Ligurian toisen maailmansodan aikana, Calvino liityi veljensä kanssa partisaaneihin.[5] Hän taisteli vuosien 1943–1945 välisenä aikana Italian vastarintaliikkeen mukana. Fasistit vangitsivat hänet myös hetkeksi, mutta hän onnistui pakenemaan. Calvino liittyi vuonna 1945 Italian kommunistisen puolueeseen, josta hän erosi vuonna 1956 Neuvostoliiton vallattua Unkarin.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calvino alkoi sodan jälkeen kirjoittaa, alkuun lähinnä sota-ajan kokemuksistaan. Samaan aikaan hän viimeisteli yliopisto-opintojansa.[5] Hän oli opiskellut isänsä jalanjäljillä maataloustiedettä mutta vaihtoi sen kirjallisuustieteeseen. Calvino valmistui vuonna 1947 ja teki päättötyönsä Joseph Conradin tuotannosta.[4]

Jo opiskelu-aikana Calvino oli kirjoittanut kommunistiseen L’Unità-lehteen.[6] Hän alkoi vuonna 1947 työskennellä kustantamo Einaudille, jolle hän teki töitä käytännössä koko uransa ajan. Calvino tutustui samaan aikaan muihin kirjailijoihin ja älykköihin. Hän teki yhteistyötä Cesare Pavesen ja Elio Vittorinin kanssa. He kirjoittivat useisiin kirjallisuus- ja kulttuurilehtiin.[4]

Calvinon ensimmäinen teos oli vuonna 1947 julkaistu Il sentiero dei nidi di ragno. Romaanin taustalla oli Calvinon kokemukset osallistumisestaan vastarintaliikkeeseen. Samasta lähteestä sai inspiraationsa myös tarinakokoelma Ultimo viene il corvo (1949).[6]

Ensimmäisen romaaninsa jälkeen Calvino yritti useita kertoja kirjoittaa toista romaania. Hänen pienoisromaaninsa Halkaistu varakreivi julkaistiin lopulta 1952. Kriitikot ylistivät teosta, vaikka kommunistiselta puolueelta se sai kritiikkiä, kun Calvino oli hylännyt siinä realismin.[5] Teos on allegorinen kertomus miehestä, joka oli haljennut tykinlaukauksen takia pahaan ja hyvään osaan ja josta tulee kokonaisuus rakkautensa kautta.[6]

Calvinon toinen fantasiateos oli vuonna 1957 julkaistu Paroni puussa, jonka päähenkilö kiipeää puuhun eikä laskeudu sieltä enää. Siinä Calvino tutkii todellisuuden ja mielikuvituksen välistä vuorovaikutusta ja jännitettä. Ritari joka ei ollut olemassa (1959) on puolestaan eeppisiä ritarinatarinoita pilaileva fantasiaromaani.[6]

Calvino jatkoi 1960-luvulla fantasiateosten parissa. Häneltä ilmestyi 1965 romaani Koko kosmokomiikka ja 1967 novellikokoelma Ti con zero.[7] Koko kosmokoniikka on tajunnanvirtakeronnalla toteutettu teos, jossa käsitellään maailmankaikkeuden luomista ja kehittymistä.[6]

Calvino kiinnostui 1970-luvulla erityisesti itse fabuloinnista eli tarinoiden luomisen prosessista. Hän kirjoittikin teoksissaan Näkymättömät kaupungit (1972), Il castello dei destini incrociate (1973) ja Jos talviyönä matkamies (1979) kertomuksen rakennetta. Teokset ovat hyvin rakenteellisia, ja ne nostavat usein esiin itse kertomuksen.[7] Calvino vaihtaa niissä myös usein näkökulmaa ja pyrkii tutkimaan sattumien, sattumusten ja vaihtelun luonnetta.[6]

Calvinon viimeinen merkittävä kaunokirjallinen teos oli vuonna 1983 ilmestynyt romaani Herra Palomar. Hän kirjoitti uransa aikana myös monia esseitä, arvosteluita ja muita tekstejä. Hän julkaisi niitä 1980-luvulla, ja niistä merkittävin oli Una pietra sopra (1980). Calvino oli kuollessaan valmistamassa luentoja Harvardin yliopistoon. Niiden pohjalta vuonna 1993 ilmestyi Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calvino meni naimisiin Ester Judith Singerin kanssa 1964.[1] Hän muutti Pariisiin 1967 ja Roomaan 1979.

Calvino kuoli aivoverenvuotoon Sienassa 1985.[2]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moliterno, Gino (toim.): Encyclopedia of Contempporary Italian Culture. London and New York: Routledge, 2000. ISBN 0-203-44025-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: Italo Calvino Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 26.11.2014.
  2. a b Italian Novelist Italo Calvino Dies at 62 : Highly Praised Neo-Realist Known for His Fairy-Tale Characters 1985. LA Times. Viitattu 26.11.2014.
  3. Markey C: Italo Calvino: A Journey toward Postmodernism (Crosscurrents, Comparative Studies in European Literature and Philosophy). University Press of Florida, 1999. ISBN 9780813017228.
  4. a b c d e Moliterno, s. 123.
  5. a b c d e Weaver, William & Pettigrew, Damien: Italo Calvino, The Art of Fiction No. 130. The Paris Review, 1992, nro 124. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
  6. a b c d e f Italo Calvino Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 5.6.2018. (englanniksi)
  7. a b c Moliterno, s. 124.