Sulkamittari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulkamittari
koiras
koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lovimittarit Ennominae
Suku: Phigalia
Laji: pilosaria
Kaksiosainen nimi

Phigalia pilosaria
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Synonyymit
  • Apocheima pilosaria
Katso myös

 Commons-logo.svg Sulkamittari Commonsissa

Sulkamittari (Phigalia pilosaria) on mittariperhosten heimoon kuuluva, hyvin varhain keväällä lentävä yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkamittari on monien lähisukulaistensa tapaan selvästi sukupuolidimorfinen laji, sillä ainoastaan koirailla on siivet. Koiras muistuttaa käherämittaria (Lycia hirtaria), mutta on ruumiiltaan selvästi hennompi. Siivet ovat vaihtelevissa määrin harmaankirjavat ja niiden täplikäs kuviointi on sulautuvaa. Jotkin yksilöt ovat lähes kuviottomia. Poikkiviirut erottuvat etenkin siiven etureunassa, mutteivät yleensä erotu koko siiven poikki, poikkeuksena keskivarjo, joka erottuu usein selvästi koko siiven leveydeltä. Takasiivet ovat vaaleat, tiheään tummapisteiset ja niiden poikki kulkee tumma poikkiviiru. Siipiripsien tyvellä on tumma viiru. Takaruumiin pinta on sileäsuomuinen ja vastakuoriutuneiden yksilöiden takaruumiissa on punertavaa sävyä. Koiraan tuntosarvet ovat leveästi sulkamaiset. Naaras on siivetön ja väriltään ruskehtava. Sen selkäpuolella on pareittain tummia laikkuja ja raajat ovat nivelten kohdilta valkoiset. Koiraan siipiväli 41–46 mm.[1][2][3][4][5]

Lajilla esiintyy myös tumma värimuoto f. monacharia.[2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Euroopasta Lähi-itään, Kaukasukselle ja Uralille. Suomessa laji tavattiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaalta vuonna 1939 ja vielä 1980-luvulla se oli varsin harvinainen.[4] Nykyisin sulkamittaria tavataan melko yleisenä likimain Kristiinankaupunki-Joensuu-linjan eteläpuolella, mutta yleisin se on edelleen etelärannikon läheisyydessä.[5][6]

Laji on lentoaikansa puolesta erittäin aikainen. Keski-Euroopassa aikuiset perhoset ovat liikkeellä tammikuusta maaliskuulle[2] ja Suomessakin lento alkaa maaliskuussa ja jatkuu huhtikuulle. Aivan viimeisiä yksilöitä voi tavata vielä toukokuun alkupuolella. Lämpiminä talvina ensimmäiset perhoset saattavat lähteä liikkeelle jo joulukuussa.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkamittarin elinympäristöä ovat monenlaiset lehtimetsät ja puistot. Naaraat kiipeävät iltaisin puiden rungoille ja houkuttelevat koiraita luokseen. Koiraat lentävät yöllä ja tulevat helposti kirkkaiden valojen luokse. Toukka koteloituu maahan. Talvehtiva vaihe on kotelo, jonka sisälle on jo syksyllä kehittynyt kuoriutumisvalmis perhonen.[4][5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää varsin monilla eri lehtipuilla ja -pensailla, Keski-Euroopassa erityisesti tammella (Quercus).[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. a b c d UK Moths (englanniksi)
  3. a b Vlindernet (hollanniksi)
  4. a b c Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Mittarit 2.. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino, 1989. ISBN 951-9221-23-9. s. 171
  5. a b c d Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 391
  6. a b perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]