Sinikelta-ara
| Sinikelta-ara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Alaheimo: | Psittacinae |
| Tribus: | Arini |
| Suku: | Arat Ara |
| Laji: | ararauna |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ara ararauna |
|
 |
|
| Katso myös | |
Sinikelta-ara eli ararauna (Ara ararauna) on arojen sukuun kuuluva papukaijalintu. Se on yksi suurimmista papukaijalajeista. Ararauna oli aikanaan lajin virallinen nimi, nykyään sinikelta-ara on lajin virallinen nimi[2].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikelta-ara on maailman suurimpia lentäviä papukaijoja. Sen keskimääräinen pituus on 80–90 cm (yleensä noin 86 cm) ja siipien kärkiväli yli 100 cm. Sinikelta-aran vatsa, siipien ja pyrstön alapuoli ovat keltaiset, selkä, pyrstön takaosa, siivet ja niska siniset, kaula musta, päälaki vihreä, silmien alue valkoinen ja silmän ympärillä on mustia juovia.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinikelta-araa tavataan Panaman itäosista Bolivian pohjoisosiin ja Kaakkois-Brasiliaan. Laji on hävinnyt Trinidad ja Tobagosta, jossa sitä aikanaan tavattiin. Carl von Linné kuvaili lajin holotyypin Pernambucosta saadusta näytteestä.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinikelta-ara elää vesialueita reunustavissa metsissä ja soisilla alueilla 500 metrin korkeuteen saakka.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikelta-arat pesivät tavallisimmin katkenneiden palmujen koloissa ja munivat tavallisesti kaksi valkeaa munaa. Pesintä tunnetaan vankeudesta: vain naaras hautoo noin 25 päivää ja poikanen jättää pesän 13 viikon ikäisenä. Nuori lintu käy läpi sulkasadon ja puolivuotiaana sen erottaa aikuisesta arasta oikeastaan vain tummista silmistä.[4]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinikelta-ara syö erilaisia lehtiä, siemeniä, hedelmiä ja pähkinöitä. Manun kansallispuistossa Perussa sen on todettu syövän ainakin kahtakymmentä eri kasvia, joista monet sisältävät ihmiselle, mutta eivät ilmeisesti sille myrkyllisiä tai pahanmakuisia yhdisteitä. Lemmikkilintuna sille voi syöttää papukaijan siemenseosta, viherravintoa, hedelmiä ja pähkinöitä. Sinikelta-arat ja muut arat kerääntyvät usein syömään mineraalipitoista maata, mikä saattaa auttaa ravintokasvien vaarallisten yhdisteiden neutraloimisessa, mutta myös mineraalivarojen täydentämien on olennainen osa savirinteillä käyntejä.
Uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinikelta-aran olemassaoloa uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen ja runsas pyynti lemmikkikauppaa varten.
Lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinikelta-ara lienee yleisin ara lemmikkinä, myös Suomessa. Siitä on jalostettu värimuotoja (esim. opaliini, sininen, lutino ja näiden yhdistelmät[5]), mutta nämä ovat vielä erittäin harvinaisia. Lajia risteytetään lemmikkimarkkinoille muiden aralajien, kuten vihersiipi- ja puna-aran kanssa.[6]
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.[7]
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä[8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Häkkilinnut Gummeruslähde tarkemmin?
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Ara ararauna IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ BirdLife Suomi - Maailman lintulajien suomenkieliset nimet www.birdlife.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.11.2025.
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8.
- ↑ Blue and Gold Macaw Mutations – One Odd Bird ehnew.org. 3.10.2023. Viitattu 14.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Blue and Gold Macaw Hybrids – One Odd Bird ehnew.org. 10.12.2023. Viitattu 14.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä www.kaijuli.fi. Viitattu 6.12.2025.
- ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 6.11.2025.