Tämä on lupaava artikkeli.

Seitsenpistepirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seitsenpistepirkko
BIEDRONA.JPG
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Härömäiset Cucujoidea
Heimo: Leppäkertut Coccinellidae
Alaheimo: Coccinellinae
Tribus: Coccinellini
Suku: Coccinella
Laji: septempunctata
Kaksiosainen nimi
Coccinella septempunctata
Linnaeus, 1758
Alalajit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Seitsenpistepirkko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Seitsenpistepirkko Commonsissa

Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) on leppäkerttulaji, jolla on punaisessa kuoressaan seitsemän mustaa täplää. Se on Suomen yleisin leppäkerttulaji[1] ja Suomen kansallishyönteinen.[2] Seitsenpistepirkkoja on levitetty alkuperäisen levinneisyysalueensa, Euroopan ja Aasian ulkopuolellekin, sillä sekä toukka että aikuinen hyönteinen syövät suuria määriä maanviljelylle haitallisia kirvoja.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen seitsenpistepirkko on 5,2-8 millimetriä pitkä. Sen peitinsiivet ovat punaiset, ja niissä on seitsemän mustaa täplää. Etuvartalo on musta, ja sen kulmissa on keltaiset läikät.[3] Eteläisessä Aasiassa elävät seitsenpistepirkot ovat väritykseltään muualla eläviä tummempia, jopa lähes mustia. Erot peitinsiipien tummuudessa ovat sopeutumia erilaisiin lämpötiloihin ja kosteusoloihin.[4]

Seitsenpistepirkon toukka.

Seitsenpistepirkon munat ovat värttinänmuotoisia ja noin millimetrin pituisia. Toukalla on kolme paria selvästi erottuvia jalkoja. Se on tumman värinen ja kasvaa 7–8 millimetriä pitkäksi.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenpistepirkko on alkujaan peräisin Euroopasta ja Aasiasta, mutta sitä tavataan myös Lähi-idässä ja Pohjois-Amerikassa. Sitä on istutettu Yhdysvaltoihin 1950-luvulta alkaen torjumaan tuhohyönteisiä.[6]

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenpistepirkko on peto, joka syö ennen kaikkea kirvoja sekä aikuisena että toukkana.[3]

Seitsenpistepirkot talvehtivat aikuisena tyypillisesti kuolleiden lehtien joukossa.[1] Ne kokoontuvat talvehtimaan samoihin paikkoihin lajitoveriensa kanssa.[7]

Keväällä ne lähtevät liikkeelle ja syövät kirvoja ennen munimista. Naaras munii alkukesän aikana 200–1000 munaa pieniin ryhmiin kasvin lehdille, tyypillisesti ympäristöön, jossa on paljon kirvoja. Toukka kasvaa millimetrin mittaisesta 7–8 millimetriä pitkäksi 10–30 päivän kuluessa. Sen kasvuvauhti riippuu kirvojen saatavuudesta. Toukka voi kulkea ravinnon perässä jopa 12 metriä. Kotelovaihe kestää 3–12 päivää.[5]

Jos seitsenpistepirkkoa ahdistellaan, se erittää pahanhajuista nestettä, joka sisältää myrkkyjä.[8] Myrkky koostuu pääasiallisesti alkaloideihin kuuluvista kokkinelliinista ja prekokkinelliinista. Näitä alkaloideja esiintyy kaikissa seitsenpistepirkon kudoksissa.[9]

Alalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanissa tavattavia seitsenpistepirkkoja on pidetty joskus omana lajinaan, Coccinella brucki, mutta myöhemmin se luokiteltiin molekyylibiologisten tutkimuksien perusteella alalajiksi Coccinella septempunctata brucki, jolloin nimialalaji saa nimekseen Coccinella septempunctata septempunctata. C. s. brucki -alalajilla pilkut peitinsiivissä ovat muita populaatioita suuremmat, minkä arvellaan olevan paikallinen sopeutuma.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olsen, Lars-Henrik: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. (Små dyr i hus og have, 2003.) Suomentanut Jani Kaaro. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6769-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leppäkertut puutarhurin apulaisena Nicehouse. Viitattu 29.7.2015.
  2. Hyödyllisiä ja harmillisia Yle. Viitattu 29.7.2015.
  3. a b Seven-spot ladybird fact file ARKive. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
  4. a b Marin ym.: Coccinella septempunctata (Coleoptera, Coccinellidae): a species complex? (Volume 39, Issue 6, pages 591–602, November 2010) Zoologica Scripta. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
  5. a b Coccinella septempunctata A guide to Natural Enemies in Northern America. Cornell University. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  6. Coccinella septempunctata Animal Diversity Web. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  7. Leppäkertut kokoontuvat talvehtimaan Suomen luonto. Viitattu 29.7.2015.
  8. Ladybird spotters Ladybird Survey UK. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
  9. Blount, Jonathan D. ym.: How the ladybird got its spots: effects of resource limitation on the honesty of aposematic signals. Funcitional Ecology, 2012, 26. vsk, nro 2, s. 334–342. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]