Sam Sihvo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sam Sihvo 1910-luvulla.

Samuli ”Sam” Sihvo (30. lokakuuta 1892 Nurmes, Suomen suuriruhtinaskunta12. huhtikuuta 1927 Helsinki, Suomi) oli säveltäjä, sanoittaja ja jääkärivänrikki.[1][2][3]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sihvo kävi seitsemän luokaa yhteiskoulua ja suoritti sen kahdeksannen luokan yksityisesti Käkisalmella vuonna 1913.[1][2] Opintojaan hän jatkoi vielä samaisena vuonna Helsingin musiikkiopistossa.[4]

Jääkäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.

Sihvo oli yksi neljästä Sihvon jääkäriveljeksestä. Muut olivat isoveljet jalkaväenkenraali Aarne Sihvo, kenraalimajuri Jussi Sihvo ja pikkuveli, jääkärikapteeni Ilmari Sihvo.[3] Sihvo työskenteli muusikkona ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 3. lokakuuta 1915. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2] Palvelustehtäviensä lomassa hän ehti perustaa pataljoonan orkesterin ja soittokunnan sekä toimia niiden johtajana ja soittajana.[4]

Säveltäjä ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo Lockstedtin aikoina Sihvo sävelsi marssin Muistoja Pohjolasta, jonka sanoitti R. R. Ryynänen. Hän toimi vuodesta 1920 saakka vapaana kirjailijana ja säveltäjänä. Hänen pääteoksensa ovat laulunäytelmät Jääkärin morsian (1921) ja Hevoshuijarit (1924).[4] Jääkärin morsiamesta on tehty kaksi elokuvaversiota, Kalle Kaarnan ohjaamana vuonna 1931 ja Risto Orkon ohjaamana vuonna 1938. Hevoshuijari-elokuva valmistui vuonna 1943 Ossi Elstelän ohjaamana.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuessaan Helsingin ulkopuolella eräässä huvilan yhteisasunnossa erään toisen miehen kanssa, Sihvo oli ollut vierailulla Tyko Sallisen luona Hyvinkäällä. Hänen toverinsa oli samaan aikaan matkalla Viipurissa. Vaikka oli kova pakkanen hän ei huomannut asuinpaikkaansa palatessaan, että huvila oli lämmittämätön, vaan meni nukkumaan. Hänen taiteilijatoverinsa huolestuivat Sihvosta jonkin päivän jälkeen ja mentyään häntä katsomaan he tapasivat Sihvon vuoteestaan. He veivät hänet ensin ravintola Brondaan, mutta Sihvo oli kuumeessa ja sekava. Sairaalassa havaittiin, että hänellä oli keuhkokuume, johon hän menehtyi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY Porvoo 1938.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  3. a b c Brantberg, Robert: Jalkaväenkenraali Aarne Sihvo Viitattu 27. marraskuuta 2007.
  4. a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg–Ö, s. 25. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: