Salla Simukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salla Simukka kesällä 2014, valokuvaaja Lars Kastilan.

Salla Simukka (s. 16. kesäkuuta 1981 Tampere)[1] on suomalainen nuortenkirjailija, suomentaja ja kirjallisuuskriitikko.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simukka opiskeli Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä ja kirjallisuutta, naistutkimusta ja luovaa kirjoittamista.[2] Hänen esikoisteoksensa Kun enkelit katsovat muualle (2002) syntyi WSOY:n kirjoituskilpailun tuloksena.[3] Nuortenromaani kertoo kahden teinitytön rakkaudesta, ja teos sai runsaasti huomiota.[4] Vuonna 2004 ilmestyi Minuuttivalssi, joka on jatkoa esikoisteokselle. Kolmas romaani Viimeiset (2005) kertoo kolmesta tytöstä, jotka tahtovat hankkiutua eroon neitsyydestään. Simukka aloitti viisiosaisen Tapio ja Moona -nuortenkirjasarjan vuonna 2006 teoksella Kipinä. Aiheena on tytön ja pojan ystävyys, ja sarjan avausosa sijoittuu Prometheus-leirille.

Vuonna 2012 julkaistu kirjapari Jäljellä ja Toisaalla sijoittuu lähitulevaisuuteen. Kirjojen ytimessä on dystopia, jossa nuori päähenkilö huomaa olevansa yksin koko maailmassa. Simukka sai kirjaparista Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012 ja Topelius-palkinnon vuonna 2013. Kirjojen kokonaisuutta kuvattiin eheäksi: teokset nostavat esiin tärkeitä teemoja ja ottavat kantaa nyky-yhteiskunnan arvomaailmaan.[5] Vuonna 2013 Simukka sai opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon.[4]

Vuonna 2013 Simukka aloitti kirjatrilogian, josta tuli kirjailijan kansainvälinen läpimurto. Sarjan päähenkilö on Lumikki Andersson. Ensimmäinen osa Punainen kuin veri ilmestyi Suomessa keväällä 2013 ja toinen osa Valkea kuin lumi saman vuoden syksyllä.[4] Kolmas osa Musta kuin eebenpuu julkaistiin helmikuussa 2014.[6] Trilogian käännösoikeudet on myyty 52:een maahan.[7] Osien nimet viittaavat Grimmin veljesten satuun Lumikki. Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Suvi Aholan mukaan kirjojen suosio perustuu siihen, että Simukka tuntee hyvin sekä tarinaperinnettä että populaarikulttuuria.[8] Trilogiasta on tekeillä myös elokuva.[9] Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja kirjallisuuden vientikeskus Filin tilastojen mukaan Punainen kuin veri oli huhtikuussa 2017 käännetty jo 35 kielelle; lisäksi kaksi käännöstä oli tekeillä. Teos oli kaikkien aikojen kolmanneksi käännetyin suomalainen romaani, ja käännösten lukumäärä ohitti jo Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Tässä vaiheessa "Punainen kuin veri" -teoksen käännösmäärien edellä olivat vain Kalevala (59 kieltä) ja Sofi Oksasen Puhdistus (37 kieltä). Huhtikuussa 2017 teossarjan toinen osa oli käännetty 25 kielelle ja kolmas osa 30 kielelle, joten myös nämä kirjat nousivat suomalaisen käännöskirjallisuuden top-20:een.[10][11]

Hay-festivaalilla 2017 Tanskan Aarhusissa Simukka valittiin yhdeksi 39:stä lupaavimmista eurooppalaisesta alle 40-vuotiaasta lasten ja nuorten kirjojen kirjailijasta.[12]

Simukka on kirjoittanut kirja-arvioita Helsingin Sanomiin, Hämeen Sanomiin ja Suomen Kuvalehteen.[13] Hän on myös työskennellyt nuorten kirjallisuuslehti Lukufiiliksen toimitussihteerinä. Simukka oli tämän lisäksi mukana ryhmässä, joka käsikirjoitti Yle TV2:n Uusi päivä -sarjaa. Simukan suomennoksiin kuuluvat muiden muassa Michael Drukerin näytelmä Paavo 1,5 ja Jan Guilloun rikosromaani Uinuva uhka.

Salla Simukka avioitui kirjailija Karo Hämäläisen kanssa, mutta puolisot päätyivät eroon vuonna 2014.[14][15] Pari julkaisi kirjoja myös yhdessä. Simukka asuu Tampereella.[3] Hän toimi Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä vuonna 2017 yhdessä kirjailija Tommi Kinnusen kanssa.[16]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuortenromaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapio ja Moona -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumikki-trilogia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michael Druker: Patrik 1,5, näytelmä, Linnateatteri 2005, Tampereen Teatteri 2006, Helsingin kaupunginteatteri 2008
  • Marianne Peltomaa: Ihon alla (Färgen under huden), romaani, Schildts 2007
  • Martin Olczak: Megajätkä (Megakillen), lastenromaani, Gummerus 2007
  • Elä, kuolet kumminkin - Mummojen ja pappojen viisauksia (Lev livet - det går inte i repris), Ajatus Kirjat 2007
  • Martin Olczak: Megajätkä ja kaksoisolennon arvoitus (Megakillen i dubbeltrubbel), lastenromaani, Gummerus 2008
  • Jan Guillou: Uinuva uhka (Fienden inom oss), romaani, Like 2008
  • Marianne Peltomaa: Pimeä portaikko (Flickan i trappan), romaani, Schildts 2009
  • Bo Lönnqvist: Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla (Herrgårdar och rusthåll i Helsingforstrakten), tietokirja, Schildts 2009
  • Pär Stenbäck: Kriisejä ja katastrofeja. Poliittinen ja humanitaarinen työni (Kriser och katastrofer), muistelmateos, Schildts 2009
  • Pia Ingström: Äitiä ikävä (Inte utan min mamma), omaelämäkerrallinen romaani, Schildts 2010
  • Marianne Peltomaa: Ja minä irrotan sinusta kaiken kuonan (Och jag skall avlägsna din slagg), romaani, Schildts 2011

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nuoret huippunaiset tulevat! Kauppalehti. 13.5.2015. Viitattu 23.10.2015.
  2. Salla Simukka kirjoittaa rajua proosaa tavallisista nuorista Nettiradio Mikaeli. Viitattu 5.1.2015.
  3. a b Salla Simukka (Arkistoitu sivu) Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli. Suomen Nuorisokirjailijat. Viitattu 23.10.2015.
  4. a b c Arhinmäki jakoi seitsemän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille 16.12.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 31.12.2013.
  5. Rinta-Tassi, Minna: Simukalle ja Ellilälle nuorten- ja lastenkirjapalkinnot Yle Uutiset. 14.1.2013. Viitattu 12.12.2014.
  6. Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu Kirja.fi. Viitattu 12.12.2014.
  7. Salla Simukka Kirja.fi. Viitattu 13.10.2016.
  8. Ahola, Suvi: Salla Simukka tekee taitavasti saduista modernia toimintaviihdettä HS.fi. 1.3.2014. Viitattu 20.1.2015.
  9. Gustafsson, Miia: Suomalaiskirjailijan kirjasarjasta tehdään elokuva Hollywoodissa – tavoittelee samaa yleisöä kuin Nälkäpeli ja Twilight Yle.fi. 15.5.2016. Viitattu 13.10.2016.
  10. Kirjallisuusviennin tilastoja tilanne 11/2016. finlit.fi. Viitattu 27.4.2017.
  11. Suomen kirjallisuuden käännökset (Haku nimikkeiden mukaan (esim. "Kalevela", "Puhdistus" tai "Punainen kuin veri", valinta julkaistut käännökset. Tekeillä olleet käännökset ilmenivät valinnalla myydyt käännökset) finlit.fi. Viitattu 27.4.2017.
  12. Aarhus39 Authors. Web Archive 2019. Viitattu 16.4.2020.
  13. Salla Simukan kirja-arviot Suomen Kuvalehti. Viitattu 5.1.2015.
  14. Kesäkirja: Kirjailijapariskunta Salla Simukka ja Karo Hämäläinen Yle Uutiset. 1.8.2013. Viitattu 15.12.2014.
  15. Siistonen, Miia: Kirjailija Salla Simukka on empaattinen ambivertti: ”Toisinaan olen lähes hukannut itseni, kun olen keskittynyt liikaa toiseen” Anna.fi. 13.4.2020. Viitattu 21.2.2023.
  16. Kirjailijat Tommi Kinnunen ja Salla Simukka luotsaavat Turun Kirjamessuja vuoden 2017 ajan - Turun Messukeskus Turun Messukeskus. 10.10.2016. Viitattu 10.3.2017.
  17. Pirkanmaan taidepalkinnot Salla Simukalle ja Sami Sänpäkkilälle Taike.fi. 4.12.2014. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 10.1.2015.
  18. Kaarina Helakisa -palkinto Otavan kirjasäätiö. Viitattu 25.5.2017.
  19. Malinen, Markku: Lasten LukuVarkaus -palkinto Salla Simukalle: ”Paras palkinto, jonka lastenkirjailija voi saada” 14.6.2017. Yle Uutiset. Viitattu 19.6.2017.
  20. Laivakello-palkinto Lastenkirjainstituutti. Viitattu 9.10.2021.
  21. Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 17.7.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]