Säästöpankkiliitto
| Säästöpankkiliitto osk | |
|---|---|
| Yritysmuoto | osuuskunta |
| Perustettu | 2014 |
| Toimitusjohtaja | Tomi Närhinen |
| Avainhenkilöt | Kalevi Hilli, hall.pj.[1] |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Toimiala | pankki- ja vakuutusala |
| Henkilöstö | 21 |
| Suomen Säästöpankkiliitto | |
|---|---|
| alk. Suomen Säästöpankkiyhdistys | |
| Perustettu | 1906 |
| Perustaja | Suomen säästöpankit |
| Toimiala | toimialajärjestö |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Jäsenet |
414 säästöpankkia (1956)[2] 40 säästöpankkia (1997)[3] |
| Toimitusjohtaja |
|
| Jäsenlehti | Säästöpankki |
Säästöpankkiliitto osk on Säästöpankkien yhteenliittymän (Säästöpankkiryhmä) keskusyhteisö. Liitto valvoo ja ohjaa jäsenpankkiensa toimintaa.[4]
Liitto toimi aiemmin nimellä Säästöpankkiliitto ry. Vuonna 2014 liitto muuttui perustettavan Säästöpankkien yhteenliittymän keskusyhteisöksi. Yhteenliittymän toiminta on tarkoitus alkaa vuoden 2014 loppuun mennessä. Tässä yhteydessä liitto muuttui yhdistyksestä osuuskunnaksi.[1][5] Säästöpankkien yhteenliittymästä pois jättäytynyt Oma Säästöpankki sekä siihen yhdistyvät pankit erosivat liitosta.[6]
Suomen Säästöpankkiliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka ensimmäinen säästöpankki, Turun Säästöpankki, oli perustettu jo 1822, ennen vuotta 1895 eri puolille Suomea perustetut paikalliset säästöpankit toimivat ilman juuri mitään yhteyksiä toisiinsa. Vuonna 1895 säädettiin ensimmäinen yleinen asetus säästöpankeista ja saatettiin ne valtion tarkastustoiminnan piiriin. Idean omasta järjestöstä lausui ensimmäisenä julki Leivonmäen Säästöpankin esimies, rovasti A. O. Wuorimaa. Ensimmäinen säästöpankkitarkastaja, sittemmin esittelijäsihteeri Georg Leinberg, antoi säästöpankkien väliselle yhteistoiminnalle alkusysäyksen.[7][2]
Heinäkuussa 1900 pidettiin Tampereella ja vuonna 1903 Turussa säästöpankkien yhteinen kokous, mutta kummassakaan ei vielä oltu valmiita yhteisen järjestön perustamiseen. Vasta vuoden 1906 kokouksessa Helsingissä päätettiin perustaa yhteinen Säästöpankkiyhdistys ja nimitettiin kuusihenkinen valtuuskunta yhtä monine varajäsenineen. Vuonna 1908 perustettiin yhteiseksi rahalaitokseksi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki. Vuonna 1913 perustettiin Säästöpankkien Välitystoimisto yhteisiä konttoritarvikehankintoja varten, ja tästä muodostui vuonna 1926 Säästöpankkiliiton toimisto. Vuonna 1923 järjestöön kuului jo 76 maan 187 säästöpankista, ja Suomi jaettiin 24 säästöpankkipiiriin paikallisyhdistyksineen. Vuonna 1926 liittoon kuului jo 356 pankkia eli kolme neljännestä maan 467:stä säästöpankista.[7][2]
Yhteinen vakuusrahasto säästöpankeille perustettiin 1925, ja laki velvoitti jokaisen säästöpankin liittymään siihen.[7] Järjestön ajamana syntyi vuonna 1918 myös säästöpankkilaisten eläkelaitos, joka myöhemmin toimi nimellä Säästöpankkien Eläkekassa kunnes sen vastuut siirrettiin vuonna 1995 eläkevakuutusyhtiö Novalle ja Eläke-Varmalle[8].
Vuodesta 1926 Säästöpankkiliitto järjesti Suomessa kansainvälisen säästäväisyyspäivän ja -viikon tapahtumia aatteen edistämiseksi.[9]
Vuonna 1947 liittoa järjesteltiin monin tavoin uudelleen ja perustettiin toimitusjohtajan toimi, johon valittiin Lauri Levämäki. Säästöpankkien valvonta ja tarkastus siirrettiin vuoden 1954 alussa valtiolta Säästöpankkiliitolle, mutta jäi valtiovarainministeriön ylivalvontaan. 1950-luvun puolivälissä, jolloin maan 414 säästöpankkia olivat noin 34 prosentin talletusosuudellaan Suomen suurin pankkiryhmä, Säästöpankkiliiton tehtävät määriteltiin näin: ”Liitto edustaa säästöpankkeja julkisuudessa [--], seuraa talouselämän kehitystä, ohjaa säästöpankkien korko- ja luottopolitiikkaa, pitää yhteyksiä lehdistöön ja hoitaa säästöpankkilaitoksen ulkomaisia suhteita.” Erityisesti liitto pyrki puoltamaan säästäjien oikeuksia, merkittävänä saavutuksena inflaatiolta suojaavien indeksitilien käyttöönotto 1955. Liiton valistus- ja kasvatustyöhön kuului laaja säästäväisyysvalistus lehdistössä, koululaisten ja palkansaajien innostaminen säästämiseen sekä Työn lomassa-, Lipas- ja Spararen-lehtien julkaiseminen. Säästöpankkien henkilöstölle suunnattuja lehtiä olivat Säästöpankki ja Sparbanken. Liitto järjesti taloudellisen kasvatuksen kursseja opettajille, luentopäiviä toimittajille, neuvottelupäiviä maa- ja metsätalousalan edustajille sekä erilaista koulutusta säästöpankkien toimihenkilöille.[2]
Säästöpankkiopisto ja Samerka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun jälkipuoliskolla Säästöpankkiliiton omistamia, pankkiryhmän yhteisiä palveluorganisaatioita olivat Espoon Matinkylään 1950-luvun loppupuolella rakennettu Säästöpankkiopisto[2][10] sekä pankkeja suunnitellut ja niiden yhteishankinnoista huolehtinut Samerka Oy[11]. Samerkan markkinointiviestintään erikoistuneet tytäryhtiöt Markkinointiryhmä MaRy, Artifex ja DM-Innovation myytiin 1989 Advisor -mainostoimistoryhmälle.[12]
Matinkylän Säästöpankkiopistoa kaavailtiin vuonna 1992 laajennettavaksi kohti merenrantaa ja muutettavan kylpylähotelliksi, mutta hanke kariutui muun muassa naapuruston asukkaiden vastustukseen. Suomen pankkikriisissä ranta-alue ajautui omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalille ja 1996 Espoon kaupungin omistukseen. Suomen Säästöpankkiopisto Oy:n toiminta päättyi 1994[13]. Säästöpankkiopiston rakennuksissa Nuottaniementien pohjoispuolella toimi hotelli Matinlahti, kunnes ne purettiin 2012 asuntorakentamisen tieltä.[14][15]
Johtohenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Onni Schildt, valtuuskunnan pj 1906–[2]
- Axel Ålenius, valtuuskunnan pj –1923, johtokunnan pj 1925–1932[2]
- Georg Leinberg, johtokunnan pj 1923–1925[2]
- Martti Palojärvi, johtokunnan vpj 1923–1925, pj 1925–, Vakuusrahaston johtokunnan pj 1925–[2]
- K. Fr. Nyman, valtuuskunnan pj 1932–1952[2]
- K. J. Kalliala, johtokunnan pj 1939–1946[2]
- V. J. Sukselainen, johtokunnan pj 1952–[2]
- Toivo Aro, johtokunnan pj 1950-luvun loppupuolella[2]
- Lauri Levämäki, toimitusjohtaja 1947–1971[16][17]
- Matti Ali-Melkkilä, toimitusjohtaja 1971–1984[18]
- Timo Santalainen, mm. Säästöpankkiopiston johtaja 1978–1984[19].
- Kalevi Kauniskangas, toimitusjohtaja 1984–1992[20]
- Heikki Pöntiskoski, toimitusjohtaja 1992–1993[21]
- Rauno Niinimäki, toimitusjohtaja 1993–[22]
- Markku Ruutu, toimitusjohtaja n. 1997–[23]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Historiallinen säästöpankkipäätös: yhteenliittymä ja keskusyhteisö (Arkistoitu – Internet Archive) 23.1.2014
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Suomen Säästöpankkilitto 50-v. Helsingin Sanomat, 20.9.1956, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tarkastusjohtajaa. (Säästöpankkiliiton työpaikkailmoitus.) Helsingin Sanomat, 6.4.1997, s. 82. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tietoa Säästöpankkiryhmästä ja tulevasta yhteenliittymästä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Säästöpankkien yhteenliittymä sai Finanssivalvonnalta toimiluvan 16.10.2014
- ↑ Oma Sp, Eksp ja Suodenniemen Sp ovat eronneet Säästöpankkiliitosta 28.5.2014
- ↑ a b c Suomen Säästöpankkiliitto 20-vuotias. Helsingin Sanomat, 10.7.1926, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hakala, Pekka: Säästöpankkien eläkekassa siirtyi Novalle ja Eläke-Varmalle. Helsingin Sanomat, 11.4.1995. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Toimitusjohtaja Matti Ali-Melkkilä: Inflaatio, säästäminen ja pankit. (Yliökirjoitus.) Helsingin Sanomat, 31.10.1974, s. 2. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Matinkylän demaritkin jo vastustavat rantakylpylää. Säästöpankkiopiston liiketoiminta lakkaa. Helsingin Sanomat, 3.12.1992, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ali-Melkkilä synkkänä: Kilpailukyky tuskin paranee lähiaikoina. Helsingin Sanomat, 25.3.1977, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Advisor osti Markkinointiryhmä Oy:n. Helsingin Sanomat, 30.10.1989, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Suomen Säästöpankkiopisto Oy tietopalvelu.ytj.fi. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Karvonen, Pekka: Espoo osti Arsenalilta Matinlahden rantaa. Alue liitetään uimarantaan. Helsingin Sanomat, 1.6.1996. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Matinkylän ja Olarin kotikaupunkipolut > Nuottaniemi espoo.fi. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Puoluepolitiikan parista säästäjäväen ideologiksi. Helsingin Sanomat, 18.10.1966, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Levämäen lähtömuistuts (sic): SP:n on otettava vakavasti rahanarvon säilyttäminen. Helsingin Sanomat, 1.11.1971, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, s. 193. WSOY 1990.
- ↑ CV, Timo Santalainen (Arkistoitu – Internet Archive), Stratnet. Viitattu 20.5.2014.
- ↑ Iivonen, Jyrki: Miksi eläkkeelle jo 54-vuotiaana, Kalevi Kauniskangas? Helsingin Sanomat, 2.6.1992, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Heikki Pöntiskoski Säästöpankkiliiton johtoon Helsingin Sanomat (tilaajille). 21.8.1992. Viitattu 16.3.2024.
- ↑ Rauno Niinimäki nimitettiin Säästöpankkiliiton johtoon. Helsingin Sanomat, 1.12.1993, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Nissinen, Vuokko: Kilpailupaineet ajoivat säästöpankit mukaan Pohjola-yhteistyöhön. Taloussanomat, 12.12.2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.3.2024.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Partanen, Risto: Sata vuotta säästöpankkien yhteistoimintaa : Säästöpankkiliitto 100 vuotta. Säästöpankkiliitto 2006. ISBN 951-96412-1-1.