Ryhmä (algebra)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
D6-ryhmän ryhmädiagrammi.

Ryhmä on tärkein yhden joukon ja yhden laskutoimituksen muodostama algebrallinen rakenne. Joukon on oltava laskutoimituksen suhteen suljettu siten, että laskutoimituksen tulos kuuluu samaan joukkoon, laskutoimitus on liitännäinen (mutta ei välttämättä vaihdannainen), laskutoimituksella on neutraalialkio ja jokaisella joukon alkiolla on käänteisalkio. Tyyppiesimerkki ryhmistä on kokonaisluvut ja yhteenlasku, jossa neutraalialkio on nolla ja käänteisalkio vastaluku.

Ryhmiä itsessään tutkiva matematiikan ala on ryhmäteoria. Toisaalta ryhmä on algebran peruskäsite, joka toimii "rakennuspalikkana" määriteltäessä sellaisia matematiikan rakenteita kuten rengas ja kunta.

Formaali määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä tarkoittaa epätyhjää joukkoa , jossa on määritelty binäärioperaatio ja joka toteuttaa seuraavat ehdot:[1]

  1. Operaatio on suljettu joukossa : kaikilla alkioilla siten, että alkio .
  2. Operaatio on liitännäinen: kaikilla alkioilla siten, että .
  3. Neutraalialkio on olemassa: kaikille alkioille on olemassa alkio (neutraalialkio) siten, että .
  4. Joukossa on sen jokaiselle alkiolle käänteisalkio: kaikille alkioille siten, että on olemassa alkio (käänteisalkio) siten, että .

Jos lisäksi on voimassa kaikilla alkioilla siten, että , sanotaan, että ryhmä on kommutatiivinen eli vaihdannainen. Kommutatiivista ryhmää kutsutaan nimellä Abelin ryhmä.[1]

Ryhmä merkitään joko tai .

Suhde muihin rakenteisiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monoidi on määritelmän ehdot 1-3 täyttävä rakenne, joten ryhmä voidaan määritellä monoidiksi, jossa jokaisella alkiolla on käänteisalkio. Yhtäpitävästi ryhmä voitaisiin määritellä myös luupiksi, jonka laskutoimitus on liitännäinen.

Ryhmäteoriassa käytetään myös seuraavia merkintöjä:

  • Käänteisalkiota merkitään myös alkion yläpuolisella viivalla: a⁻¹ = ā.
  • Laskutoimitusta merkitään myös asteriskilla tai kertomerkillä, tai laskutoimituksen merkki voidaan jättää kokonaan pois: ab = a * b = a · b = ab.
  • Sulkeet voidaan jättää pois laskutoimituksen liitännäisyyden nojalla: (ab) ∘ c = a ∘ (bc) = abc.

Kaikilla ryhmillä on muun muassa seuraavat ominaisuudet:

  • Ryhmän neutraalialkio on yksikäsitteinen.
Todistuksen ideana on olettaa, että ryhmässä on kaksi neutraalialkiota, ja osoittaa, että nämä ovat samat. Olkoon siis ryhmässä neutraalialkion lisäksi myös neutraalialkio . Tällöin pätee yhtälö , koska on neutraalialkio määritelmän ehdon 3 nojalla. Samoin pätee yhtälö , koska on neutraalialkio oletuksen nojalla. Siispä on eli eli neutraalialkiot ovat samat.
  • Kullakin ryhmän alkiolla on täsmälleen yksi käänteisalkio .
Todistuksen ideana on olettaa, että ryhmän alkiolla on kaksi käänteisalkiota, ja osoittaa, että nämä ovat samat. Olkoon siis ryhmän alkio ja olkoon sillä käänteisalkion lisäksi myös käänteisalkio . Tällöin määritelmän ehdon 4 mukaan . Operoidaan yhtälöön vasemmalta alkiolla , jolloin saadaan yhtälö ja edelleen määritelmän ehdon 2 nojalla yhtälö (. Määritelmän ehdon 4 nojalla , jolloin saadaan yhtälö , joka supistuu määritelmän ehdon 3 nojalla muotoon . Alkion käänteisalkiot ovat siis samat.


  • Jos a ja b ovat ryhmän alkioita, niin on olemassa yksikäsitteiset ryhmän alkiot x ja y, joilla ax = b ja ya = b.
Näytetään, että x ja y ovat olemassa ja että ne ovat ryhmän alkioita. Ratkaistaan ensin alkiot x ja y. Siispä on
ax = b
a⁻¹ ∘ (ax) = a⁻¹ ∘ b (operoidaan puolittain vasemmalta alkiolla a⁻¹)
⇔ (a⁻¹ ∘ a) ∘ x = a⁻¹ ∘ b (määritelmän ehdon 2 nojalla)
ex = a⁻¹ ∘ b (määritelmän ehdon 4 nojalla)
x = a⁻¹ ∘ b (määritelmän ehdon 3 nojalla)
ja
ya = b
⇔ (ya) ∘ a⁻¹ = ba⁻¹ (operoidaan puolittain oikealta alkiolla a⁻¹)
y ∘ (aa⁻¹) = ba⁻¹ (määritelmän ehdon 2 nojalla)
ye = ba⁻¹ (määritelmän ehdon 4 nojalla)
y = ba⁻¹ (määritelmän ehdon 3 nojalla).
Näytetään, että x ja y ovat ryhmän alkioita. Alkio x = a⁻¹ ∘ b on ryhmän alkio, sillä a ja b ovat oletuksen nojalla ryhmän alkioita ja a⁻¹ on ryhmän alkio, koska se on alkion a käänteisalkio, joten kahdesta ryhmän alkiosta laskutoimituksella saatava alkio a⁻¹ ∘ b on ryhmän alkio. Vastaavalla päättelyllä myös y = ba⁻¹ on ryhmän alkio.
Näytetään, että x ja y ovat yksikäsitteisiä. Todistuksen ideana on olettaa, että yhtälöillä ax = b ja ya = b on kummallakin kaksi ratkaisua, ja johtaa tulos, että ratkaisut ovat samat. Olkoon siis myös ryhmän alkio z, jolla pätee az = b. Koska on ax = b, saadaan yhtälö
az = ax
a⁻¹ ∘ (az) = a⁻¹ ∘ (ax) (operoidaan puolittain vasemmalta alkiolla a⁻¹)
⇔ (a⁻¹ ∘ a) ∘ z = (a⁻¹ ∘ a) ∘ x (määritelmän ehdon 2 nojalla)
ez = ex (määritelmän ehdon 4 nojalla)
z = x (määritelmän ehdon 3 nojalla).
Alkiot z ja x ovat siis samat, joten yhtälön ax = b ratkaisu on yksikäsitteinen.
Vastaavalla tavalla näytetään, että myös yhtälön ya = b ratkaisu on yksikäsitteinen. Olkoon ryhmän alkio z, jolla pätee za = b. Täten on
za = ya
⇔ (za) ∘ a⁻¹ = (ya) ∘ a⁻¹ (operoidaan puolittain oikealta alkiolla a⁻¹)
z ∘ (aa⁻¹) = y ∘ (aa⁻¹) (määritelmän ehdon 2 nojalla)
ze = ye (määritelmän ehdon 4 nojalla)
z = y (määritelmän ehdon 3 nojalla).
Alkiot z ja y ovat siis samat, joten yhtälön ya = b ratkaisu on yksikäsitteinen.
  • Ryhmän laskutoimituksella on seuraavat supistussäännöt: jos ab = ac, niin b = c, ja jos ba = ca, niin b = c.
Osoitetaan, että yhtälöstä ab = ac seuraa b = c. Operoidaan yhtälöön ab = ac puolittain vasemmalta alkiolla a⁻¹, jolloin saadaan yhtälö a⁻¹ ∘ (ab) = a⁻¹ ∘ (ac). Tästä saadaan määritelmän ehdon 2 nojalla yhtälö (a⁻¹ ∘ a) ∘ b = (a⁻¹ ∘ a) ∘ c. Koska määritelmän ehdon 4 nojalla a⁻¹ ∘ a = e, yhtälö voidaan sieventää muotoon eb = ec. Määritelmän ehdon 3 nojalla yhtälö sievenee edelleen muotoon b = c.
Osoitetaan, että yhtälöstä ba = ca seuraa b = c. Operoidaan yhtälöön ba = ca puolittain oikealta alkiolla a⁻¹, jolloin saadaan yhtälö (ba) ∘ a⁻¹ = (ca) ∘ a⁻¹. Tästä saadaan määritelmän ehdon 2 nojalla yhtälö b ∘ (aa⁻¹) = c ∘ (aa⁻¹). Koska määritelmän ehdon 4 nojalla a⁻¹ ∘ a = e, yhtälö voidaan sieventää muotoon be = ce. Määritelmän ehdon 3 nojalla yhtälö sievenee edelleen muotoon b = c.
  • Alkion ab käänteisalkio on b⁻¹ ∘ a⁻¹.
Olkoon alkion ab käänteisalkio x. Määritelmän ehdon 4 nojalla on (ab) ∘ x = e. Operoidaan yhtälöön puolittain vasemmalta alkiolla a⁻¹, jolloin saadaan yhtälö a⁻¹ ∘ ((ab) ∘ x) = a⁻¹ ∘ e, joka on määritelmän ehdon 2 nojalla (a⁻¹ ∘ (ab)) ∘ x = a⁻¹ ∘ e ja edelleen ((a⁻¹ ∘ a) ∘ b) ∘ x = a⁻¹ ∘ e. Koska määritelmän ehdon 4 mukaan a⁻¹ ∘ a = e, yhtälö sievenee muotoon (eb) ∘ x = a⁻¹ ∘ e. Määritelmän ehdon 3 nojalla yhtälö sievenee edelleen muotoon bx = a⁻¹. Operoidaan yhtälöön puolittain vasemmalta alkiolla b⁻¹, jolloin saadaan yhtälö b⁻¹ ∘ (bx) = b⁻¹ ∘ a⁻¹, joka on määritelmän ehdon 2 nojalla (b⁻¹ ∘ b) ∘ x = b⁻¹ ∘ a⁻¹. Koska määritelmän ehdon 3 nojalla on b⁻¹ ∘ b = e, yhtälö sievenee muotoon ex = b⁻¹ ∘ a⁻¹. Määritelmän ehdon 3 nojalla yhtälö sievenee edelleen muotoon x = b⁻¹ ∘ a⁻¹. Alkion ab käänteisalkio on siis b⁻¹ ∘ a⁻¹.

Ryhmän alkion potenssi määritellään kuten alkeisaritmetiikassa:

  • a⁰ = e
  • aⁿ = aa ∘ ... ∘ a (n kpl), n ∈ ℕ, n ≥ 1
  • a⁻ⁿ = (aⁿ)⁻¹, n ∈ ℕ, n ≥ 1.

Potenssilla on seuraavat laskusäännöt (m ∈ ℕ, n ∈ ℕ, m ≥ 1, n ≥ 1):

  • .

Ryhmien peruskäsitteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmille voidaan määritellä ensinnäkin totuusarvoisia ominaisuuksia ja nämä ominaisuudet voivat muodostaa hierarkioita. Voidaan tutkia esimerkiksi onko jokin ryhmä vaihdannainen tai onko se ratkeava. Jokainen vaihdannainen ryhmä on aina myös ratkeava, mutta kääntäen sama ei päde; siis vaihdannaiset ryhmät ovat ratkeavien ryhmien aliluokka.

Ryhmistä voidaan etsiä tietyt ehdot täyttäviä osajoukkoja. Näistä tärkein on aliryhmä: sellainen ryhmän osa, joka on itsessään ryhmä saman laskutoimituksen suhteen. Toinen esimerkki on ryhmän keskus, niiden alkioiden joukko, jotka ovat vaihdannaisia kaikkien alkioiden kanssa. Aliryhmiä voi ryhmällä olla useita, keskus on näistä yksi.

Uusia ryhmiä voidaan muodostaa esimerkiksi "jakamalla" ryhmä jollain normaalilla aliryhmällään, jolloin tulosta kutsutaan tekijäryhmäksi. Esimerkki tästä on "jakaa" kaikki kokonaisluvut kymmenellä jaollisilla luvuilla, jolloin tekijäryhmä on luvut 0-9 varustettuna yhteenlaskulla josta otetaan viimeinen numero.

Esimerkki 1. Joukko G = {1, -1, i, -i} varustettuna kompleksilukujen kertolaskulla on ryhmä.

Näytetään, että joukko G täyttää kaikki ryhmän määritelmän ehdot 1–4:

Ehto 1. Joukon kahden alkion tulo on joukon alkio, mikä nähdään seuraavasta kertolaskutaulusta:

1 -1 i -i
1 1 -1 i -i
-1 -1 1 -i i
i i -i -1 1
-i -i i 1 -1

Ehto 2. Kompleksilukujen kertolasku on liitännäinen.

Ehto 3. Kompleksilukujen kertolaskun neutraalialkio on 1, ja se kuuluu joukkoon G. Siispä on 1 · 1 = 1, 1 · (-1) = -1, 1 · i = i ja 1 · (-i) = -i.

Ehto 4. Joukon alkioiden käänteisalkiot ovat 1⁻¹ = 1, (-1)⁻¹ = -1, i⁻¹ = -i ja (-i)⁻¹ = i, ja ne kuuluvat joukkoon G.

Joukko G siis täyttää kaikki ryhmän määritelmän ehdot 1–4, joten G on ryhmä.

Esimerkki 2. Kokonaislukujen joukko on Abelin ryhmä binäärioperaattorin suhteen (neutraalialkio on luku ja käänteisalkio on kunkin luvun vastaluku.) Kokonaisluvut eivät kuitenkaan muodosta ryhmää kertolaskun suhteen, sillä vastalukuehto ei toteudu.

Esimerkki 3. Imaginaarilukujen joukko muodostaa niin ikään ryhmän yhteenlaskun suhteen. Ryhmän muodostamiseen kertolaskun suhteen on useita esteitä: ryhmä ei ole suljettu, ykkösalkio ei kuulu ryhmään (se olisi , mutta ei ole imaginaariluku).

Esimerkki 4. Reaalilukujen joukko ilman nollaa, on ryhmä kertolaskun suhteen. Luku nolla täytyy jättää pois koska sillä ei ole käänteisalkiota kertolaskun suhteen. Ryhmän neutraalialkio on luku .

Esimerkki 5. Kompleksilukujen joukko, eli kompleksitason yksikköympyrä muodostaa ryhmän kertolaskun suhteen. Ryhmän neutraalialkio on .

Esimerkki 6. Neliömatriisit, joiden determinantti on , muodostavat matriisikertolaskun suhteen ryhmän, joka ei ole kommutatiivinen.

Yleinen lineaariryhmä ja ryhmien esitysteoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ryhmän esitys

Matriisiryhmät muodostuvat matriiseista ja ryhmäoperaationa toimii matriisitulo. Yleinen lineaariryhmä GL(n, R) on matriisiryhmä, joka muodostuu kääntyvistä n×n reaalisista matriiseista.[2] Sen aliryhmiä nimitetään matriisiryhmiksi tai lineaariryhmiksi Tärkeä esimerkki matriisiryhmästä on erityinen ortogonaaliryhmä SO(N). Se kuvaa rotaatioita n-ulotteisessa avaruudessa.

Esitysteoria on sekä ryhmäkäsitteen sovellus että tärkeä väline ryhmien luonteen ymmärtämiseksi. [3] Lineaariesitykset ovat laaja ryhmien esityksen luokka. Lineaariesityksessä ryhmä vaikuttaa vektoriavaruuteen, kuten 3-dimensioiseen euklidiseen avaruuteen R3. Ryhmän G esitys n-dimensioisessa reaalisessa vektoriavaruudessa on ryhmähomomorfismi

ρ: GGL(n, R)

ryhmästä yleiseen lineaariryhmään. Ryhmän esitykset muuttavat abstraktin ryhmäoperaation matriisituloksi, jolloin myös ryhmätoimituksen eksplisiittinen lasku onnistuu.

  1. a b Tauno Metsänkylä ja Marjatta Näätänen: Algebra (s. 48) matematiikkalehtisolmu.fi. 2010. Viitattu 13.7.2019.
  2. David Lay: Linear Algebra and Its Applications. Addison-Wesley, 2003. ISBN 978-0-201-70970-4
  3. Fulton, William; Harris, Joe: Representation theory. A first course. (Graduate Texts in Mathematics, Readings in Mathematics, 129) New York: Springer-Verlag, 1991. ISBN 978-0-387-97495-8 (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]