Robert Wilson (ohjaaja)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wilson vuonna 2014.

Robert Wilson (s. 4. lokakuuta 1941 Waco, Texas) on yhdysvaltalainen ooppera- ja teatteriohjaaja, lavastaja, kirjailija ja arkkitehti, joka tunnetaan kokeellisista teatteriesityksistään ja monialaisista taideteoksistaan. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu säveltäjä Philip Glassin kanssa 1970-luvun puolivälissä tehty minimalistinen ooppera Einstein on the Beach. Helsingin Arabianrantaan Wilson suunnitteli 2010-luvun alkupuolella Tapio Wirkkalan puiston. Ooppera- ja teatteriohjausten ja -lavastusten lisäksi Wilson on tehnyt koreografioita, maalauksia ja veistoksia, videotaidetta sekä ääni- ja valosuunnittelua.[1]

Wilson on tehnyt yhteistyötä muun muassa Heiner Müllerin , William S. Burroughsin, Allen Ginsbergin, Lou Reedin, Tom Waitsin, David Byrnen, Laurie Andersonin, Gavin Bryarsin, Rufus Wainwrightin, Marina Abramovićin, Willem Dafoen, Mihail Baryšnikovin ja Lady Gagan kanssa.

Robert Wilson syntyi Texasin osavaltion Wacossa lakimiesperheeseen. Änkytyksestä kärsinyt poika opiskeli liiketaloustiedettä Texasin yliopistossa Austinissa 1950- ja 1960-luvun vaihteessa ja muutti sitten New Yorkin Brooklyniin, jossa hän suoritti bachelor-tutkinnon arkkitehtuurissa Pratt Institute -oppilaitoksessa. Sen lisäksi hän opiskeli kuvataiteita Sibyl Moholy-Nagyn (László Moholy-Nagyn lesken), George McNeilin ja Paolo Solerin kanssa.

New Yorkissa Wilson kiinnostui modernin tanssin pioneerien George Balanchinen, Merce Cunninghamin ja Martha Grahamin produktioista ja perusti oman performanssiryhmänsä nimeltä The Byrdman School of Byrds. Ryhmän ensimmäisiä teoksia olivat 1960- ja 1970-luvun vaihteen The King of Spain ja The Life and Times of Sigmund Freud. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 1975 kantaesitetty minimalistinen viisituntinen ooppera Einstein on the Beach, jonka musiikin sävelsi Philip Glass. Heidän seuraava yhteistyönsä, vieläkin suurisuuntaisempi ooppera the CIVIL warS: A Tree Is Best Measured When It Is Down oli alun perin tarkoitettu yhdeksi vuoden 1984 olympiakisojen ohjelmanumeroksi Los Angelesiin, mutta rahoitus ja aikataulu pettivät eikä teosta ole koskaan esitetty kokonaisuudessaan.

Wilson on työskennellyt etupäässä Euroopassa, mutta vuonna 1992 hän perusti New Yorkiin Watermill-taidekeskuksen, joka muun muassa sisältää hänen taidekokoelmansa. Vuonna 1993 Wilsonin voitti Venetsian biennaalin Kultaisen leijonan veistosinstallaatiollaan. Vuonna 1997 Wilson sai Euroopan Unionin teatteripalkinnon. Elämäntyöstään hän on saanut Dorothy ja Lillian Gish -palkinnon.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pöppönen, Hannu: Wilson kohtaa Wirkkalan Helsingin Sanomat. 21.10.2012. Viitattu 15.11.2017. (Vaatii tilauksen.)
  2. EU:n teatteripalkinnon sai amerikkalaisohjaaja Robert Wilson Helsingin Sanomat. 9.1.1997. Viitattu 15.11.2017.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Robert Wilson (director)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brecht, Stefan (1978). The Theatre of Visions: Robert Wilson. Frankfurt: Suhrkamp.
  • Macián, José Enrique ym. (toim.) (2011). The Watermill Center – A Laboratory for Performance: Robert Wilson’s Legacy. Stuttgart: DACO-VERLAG. ISBN:978-3-87135-054-2.
  • Morey, Miguel & Pardo, Carmen (2002). Robert Wilson. Barcelona: Edicion Poligrafa S.A.
  • Otto-Bernstein, Katharina (2006). Absolute Wilson: The Biography. New York: Prestel.
  • Quadri, Franco ym. (1998). Robert Wilson. New York: Rizzoli.
  • Shyer, Laurence (1989). Robert Wilson And His Collaborators. New York: Theatre Communications Group.