Robert H. Jackson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert H. Jackson noin vuonna 1945.

Robert Houghwout Jackson (13. helmikuuta 1892 Spring Creek, Pennsylvania – 9. lokakuuta 1954 Washington)[1] oli Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari, joka toimi Yhdysvaltain pääsyyttäjänä vuosien 1945–1946 Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Hän oli myös Yhdysvaltain oikeusministeri vuosina 1940–1941.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson varttui Frewsburgissa New Yorkin osavaltiossa. Hän ei käynyt collegea, mutta pääsi nuorena harjoittelijaksi asianajotoimistoon, opiskeli vuoden Albanyn oikeustieteellisessä korkeakoulussa,[2] ja valmistui asianajajaksi vain 21-vuotiaana vuonna 1913. Hän toimi Jamestownin kaupungin asianajajana. Jacksonin tukema New Yorkin kuvernööri Franklin D. Roosevelt nimitti hänet osavaltion oikeuslaitosta arvioineeseen komiteaan.[1] Vuonna 1934 Yhdysvaltain presidentiksi valittu Roosevelt nimitti Jacksonin kansallisen verohallinnon pääjuristiksi.[1][2] Tässä virassa Jackson muun muassa nosti syytteen miljardööri Andrew Mellonia vastaan veropetoksesta. Jackson toimi myös Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ja arvopaperi- ja pörssikomission erikoissyyttäjänä.[1] Hän oli 1936–1937 oikeusministeriön vero-osaston ja 1937–1938 antitrustiosaston päällikkönä, 1938–1940 oikeusministeriön ylimpänä lainopillisena neuvonantajana (solicitor general) ja 1940–1941 oikeusministerinä.[1][3] Jackson edisti Rooseveltin New Deal -ohjelman edellyttämää uutta lainsäädäntöä ja antoi oikeusministerinä puoltavan lausunnon sopimuksesta, jolla Yhdysvallat luovutti Britannialle hävittäjäaluksia vastineeksi sotilastukikohtien luovuttamisesta.[1]

Presidentti Roosevelt nimitti Jacksonin korkeimpaan oikeuteen 12. kesäkuuta 1941 ylituomari Charles Evans Hughesin jäätyä eläkkeelle, ja Yhdysvaltain senaatti hyväksyi nimityksen 7. heinäkuuta. Jackson aloitti virassa 11. heinäkuuta ja jatkoi siinä kuolemaansa asti. Tuomarina Jackson muodosti kantansa jokaiseen tapaukseen itsenäisesti ilman tiukkaa ennalta määrättyä linjaa.[2] Hän puolusti monissa tapauksissa liberaaleja kansalaisoikeuksia sekä valtion ja kirkon eroa. Vuoden 1941 ”Edwards vastaan Kalifornia” -tapauksessa Jackson painotti, että osavaltiot eivät voineet kieltää Yhdysvaltain kansalaisilta oikeutta valita asuinpaikkaansa. Toisaalta hän oli valmis asettamaan kansallisen turvallisuuden yksilönvapauksien edelle, sillä hän tuki korkeimman oikeuden päätöksiä, jotka hyväksyivät amerikanjapanilaisten internoinnin Yhdysvaltain länsiosissa toisen maailmansodan aikana sekä kommunistisen puolueen toimintavapauksien rajoittamisen.[1]

Jackson käyttämässä puheenvuoroa Nürnbergin oikeudenkäynnin ensimmäisessä istunnossa 20. marraskuuta 1945.

Huhtikuussa 1945 uusi presidentti Harry S. Truman pyysi Jacksonia toimimaan Yhdysvaltain pääsyyttäjänä sotarikosoikeudenkäynnissä, jonka toisen maailmansodan voittajavaltiot aikoivat järjestää Natsi-Saksan johtajille. Jackson pyysi vapaata korkeimmasta oikeudesta vuosien 1945–1946 istuntokaudella voidakseen keskittyä tehtävään, jota piti uransa tärkeimpänä.[2] Hän neuvotteli koko kesän 1945 Lontoossa Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton edustajien kanssa tulevan oikeudenkäynnin perusteista. Neljän suurvallan elokuussa 1945 hyväksymä Lontoon peruskirja antoi toimivaltuudet Nürnbergissä kokoontuneelle tuomioistuimelle.[2][4] Peruskirjassa määritelty oikeudenkäynnin oikeudellinen perusta oli paljolti Jacksonin aikaansaannosta,[1] ja se loi uuden kansainvälisen oikeuskäytännön. Vaikka muilla mailla oli omat pääsyyttäjänsä, Jacksonia pidettiin koko oikeusprosessin johtavana hahmona.[2][4] Avustajakuntansa kanssa hän kokosi valtavan syyteaineiston ja auttoi määrittelemään syytettyjen oikeudet ja todistusaineiston kriteerit.[2][1] Jackson ristikuulusteli oikeuden istunnoissa kolmea syytettyä, Hermann Göringiä, Albert Speeriä ja Hjalmar Schachtia,[4] mutta kokemattomuutensa vuoksi hänen katsottiin suoriutuneen siinä heikosti.[1]

Eräs viimeisistä tapauksista, joiden käsittelyyn Jackson korkeimmassa oikeudessa osallistui, oli vuoden 1954 ”Brown vastaan Topekan koululautakunta”, jossa korkein oikeus kielsi rotuerottelun kouluissa. Hän kuoli myöhemmin samana vuonna sydänkohtaukseen. Hänet haudattiin Maple Groven hautausmaalle Frewsburgiin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Robert H. Jackson (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.8.2020.
  2. ↑ a b c d e f g h Robert H. Jackson (englanniksi) Jewish Virtual Library. Viitattu 17.8.2020.
  3. ↑ Attorney general: Robert Houghwout Jackson (englanniksi) U.S. Department of Justice. Viitattu 17.8.2020.
  4. ↑ a b c Nuremberg Trial, International Military Tribunal, 1945-1946 (englanniksi) Robert H. Jackson Center. Viitattu 17.8.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain oikeusministerit
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_H._Jackson&oldid=21516969”