Ugarit

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Ras Shamra)
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Ugaritin kuninkaanpalatsin portin rauniot Syyriassa.
Ugaritista löydetty savitaulu, joka kertoo myytin Baal-jumalan kuolemasta.

Ugarit (nykyinen Ras Šamra, arabiaksi رأس شمرة 2 "fenkoliniemi") oli muinainen kaupunki Foinikiassa. Ugarit oli kooltaan melko pieni, mutta sieltä on löydetty nuolenpäätekstejä. Ugaritin kieli on keskiseemiläinen, ja vanhempaa perua kuin kanaanin kieli. Paikka sijaitsee Välimeren rannalla Pohjois-Syyriassa Latakian lähellä. Kaupunki kukoisti 1450–1195 eaa. Egypti ulotti vaikutuksensa tänne. Ugarit kävi kauppaa Mesopotamian ja mykeneläisten kanssa. Kaupungissa kehitettiin nuolenpääkirjoitus-aakkoset. Ryöstelevien merikansojen hyökkäys 1190 eaa. tuhosi Ugaritin.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugarit oli merkittävä kauppakaupunki, jossa ristesivät etelästä pohjoiseen ja maalta merelle kulkeneet kauppareitit. Kaupungin läpi kulki viiniä, öljyä, tekstiiliejä ja puuta. Itse kaupungissa tuotettiin purppuraväriä. Tällöin mykeneläisaikana se kävi merikauppaa Kreikan Mykenen kanssa ja maakauppaa mm. Mesopotamian kanssa. Ugaritissa vaikuttivat siellä asuneiden kanaanilaisten liäksi myös alueella likkuneet babylonialaiset, hurrilaiset, kyproslaiset ja aigeialaiset. Arviolta 16% kaupungin asukkiatsa oli muualta tulleita[1].

Sijainti, koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugarit on nykyisessä Syyriassa, Latakian kaupungista pohjoiseen. Ugarit oli ajalle tyypillinen pieni kaupunkivaltio. Kaupungiksi Ugarit oli tuon ajan mittojen mukaan keskikokoinen. Ugaristissa asui huipussaan 1200-luvulla eaa. noin 8000 ihmistä. Lisäksi 150-190 pikkukaupungissa ja kylässä sekä muualla valtakunnassa asui 25000 asukasta.[2]. Toisten tietojan mukaan asukkaita olis ollut itse kaupungissa 5000-10000, ja maaseudulla 50000[1]. Ugaritin pinta-ala on noin 15-30 ha. Ugaritin valtio kattoi 60 km2. Valtio n pohjoisraja oli Mons Casius, ja eteläraja Orontes-joki[2] Suurimmillaan Ugarit valvoi 2000 km2 kokoista aluetta[3].

Löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungista on löydetty sumeriksi, akkadiksi, heetiksi ja ugariitiksi kirjoitettuja savitauluja ja kypros-minolaista kirjoitusta, sekä egyptiläisiä ja luuvilaisia hieroglyfejä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugaritilaisen prinssin pää

Paikalla on ollut kylä-asutusta jo 6000 eaa. jolloin seuduilla vallitsi Amuqin kulttuuri. Se oli Pohjois-Levantin paras luonnonsatama ja oli kuparia tuottavan Kyproksen koilliskärkeä vastapäätä. Kauppa ulottui Kreetaan minolaisen kulttuurin alueelle, Egyptiin ja itään Mesopotamiaan.[4] Myös Mykenen aikoina kaupunki kävi kauppaa Egyptin, Syyrian, Kyproksen ja Mykenen kanssa. Egyptin keskivaltakunnan 12. dynastian faaraon Sesostris II:n (1971–1926 eaa.) tiedetään löytöjen perusteella käyneen Ugaritissa. Silloin siellä oli Daganin tamppeli, ja muita pienempiä temppeleitä. Kaupungista on löydetty Amenofis III:n sfinksi.

Samoihin aikoihin Ugaritissa oli Kreetan kauppasiirtola, babylonialaisia sylinterisinettejä. Aleppo ja Mari olivat hyvissä väleissä kaupungin kanssa. Hurrilaisten saapuminen taannutti aluetta, niin kuin tätäkin kaupunkia. Thuthmosis-kuninkaiden jälkeen kaupunki egyptiläistyi uudelleen.

Kaupungissa otettiin käyttöön nuolenpääkirjoitusaakkoset, joissa oli 30 merkkiä noin 1400 eaa. Sillä kirjoitettiin muun muassa Keret- ja Akhas-eepokset. Kanaanilaisen uskonnon jumalien kuningas oli El, hedelmällisyyttä ja säätä valvoi Alijan-Baal, rakkautta ja sotaa Anat, Auringon ja kuun jumalatar Shapash, kuun jumala Jarik, kuoleman jumala Mot, seppien ja tsiteilijoiden jumala Koshar-va-Khasis ja monia muita jumaluuksia.[5]

Ugarit kasvoi alueensa keskeiseksi kaupungiksi noin 1450–1350 eaa. Sen alainen valtio laajeni sadan kylän tai kaupungin alueelle. Tuohon aikaan kaupunkiin rakennettiin 900 neliömetrin kokoinen palatsi.

Faaraoiden Amenhotep II, Thutmosis IV ja Amenhotep III aikoihin kaupunki oli Egyptin vallan alla, mikä ei liene ugaritilaisia pahemmin häirinnyt. Ugarit tasaninotteli heettiläisen ja egyptiläisen suurvallan välissä.[6]. he kykenivät säilymään molempien vallasta itsenäisinä.

Mutta sitten heettiläiset alkoivat laajantaa valtakuntaansa. Ammithtamru I pyysi apua Egyptiltä heettiläisä vastaan[7]. heettiläisten painostuksen alla Niqmaddu II 1370–1340 eaa. siirtyi heettiläisten, Egyptin vihollisen puolelle, kun suuri heettiläinen valloittajakuningas oli lyönyt Mitannin valtakunnan. Samaan aikaan Egyptin faarao Ekhnaton suhtautui välinpitämättömästi ulkopolitiikkaan eikä auttanut Ugaritia[7]. heettiläiskuningas Shuppilulimas linnoitti Ugaritin etelärajan, joka ulottui Byblokseen asti[7]. Noin 1360 eaa maanjäristys vaurioitti pahoin kaupunkia, joka rakennettiin uudelleen entistä ehommaksi. Talot tehtiin kivistä, merkkihenkilöille suuria asumuksia, rakennettiin vahvat kaupungin muurit.[7]

Heettiläistenkin kanssa saatiin hyvä vasallisopimus, ja Ugarit saattoi laajentaa aluettaan. Shuppiluliuman seuraaja Mursili II jatkoi samaa linjaa kuin isänsä seuraavan Ugaritin kuninkaan Niqmepan kanssa. Edelleen Hattushili III ja Ammistamru II:n kanssa säilyivät hyvät välit, ja ihme kyllä niin myös heettiläisten viholliseen Egyptiin. Ugarit salli heettiläisten pitää kaupungissa varuskuntaa, ja osallistui egyptiläismielisten kapinoiden kukistamiseen.[7]

Lopulta heettiläiset ja Egypti sopivat riitansa Kadeshin taistelun jälkeen, mikä ei tietenkään Ugaritin asemaa huonontanut. 1200-luvun puolivälissä Assyria alkoi hyökkäillä heettiläisten kimppuun. Alussa Ugarit maksoi tämän takia tukiveroa heettiläislle, mutta myöhemmin sen oli pakko lähettää sotilaitaan heettiläisten avuksi[2].

Ugarit Ramses II:n aikaan joutui Egyptin vallan alle.

Ugarit oli Egyptin vallassa vielä Merenptahin aikoina. Näihin aikoihin Ugaritin omistivat mykeneläiset ja kyproslaiset.[8]

Itäisen välimeren lähistöillä tuhoja tehneet merikansat hyökkäsivät Ugaritiinkin noin 1192-1990 eaa. Ugarit pyysi Aalshiasta (ilmeiesti Kypros) ja Karkemishista apua. Ugaritin laivasto oli muualla, ja niiinpä merikansojen pysäyttäminen oli mahdotonta.[2] Hyökkääjät tuhosivat jja ryöstivät kaupungin. Tämä tapahtui myöhäishelladisen LHIIIB-kauden päättyessä.

Ugaritin kuninkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeiset Ugaritin kuninkaat

  • ennen 1349 ‘Ammittamru I
  • 1349 - 1315 Niqmaddu II
  • 1315 - 1313 Arhalba
  • 1313 - 1260 Niqmepa
  • 1260 - 1235 ‘Ammittamru II
  • 1235 - 1220 Ibiranu
  • 1220 - 1215 Niqmaddu III
  • 1215 - 1185 ‘Ammurapi

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapani Harviainen & Aarre Huhtala (toim, suom.): Baalin palatsi ja kuninkaiden suku - Ugaritin jumaltarut. Gaudeamus Helsinki University Press, 2017. ISBN 978-952-495-413-6. [www.gaudeamus.fi Teoksen verkkoversio] (viitattu 3.4.2017). suomi
  • Asuttu puolikuu - kaivauksia ja retkeilyjä Palestiinan, Syyrian ja Mesopotamian mailla, Aapeli Saarisalo, WSOY Porvoo Helsinki 1934, luku s. 114-127 "Aakkostemme syntysijoilla"
  • Bourdreuil, P. 1991. "Une bibliothèque au sud de la ville : Les textes de la 34e campagne (1973)". in Ras Shamra-Ougarit, 7 (Paris).
  • Drews, Robert. 1995. The End of the Bronze Age: Changes in Warfare and the Catastrophe ca. 1200 BC (Princeton University Press). ISBN 0-691-02591-6
  • Smith, Mark S., 2001. Untold Stories ; The Bible and Ugaritic Studies in the Twentieth Century ISBN 1-56563-575-2 Chapter 1: "Beginnings: 1928–1945"
  • Sanford Holst. "Phoenicians: Lebanon's Epic Heritage," Cambridge and Boston Press, Los Angeles, 2005.
  • Ugarit Forschungen (Neukirchen-Vluyn). UF-11 (1979) honors Claude Schaeffer, with about 100 articles in 900 pages. pp 95, ff, "Comparative Graphemic Analysis of Old Babylonian and Western Akkadian", (i.e. Ugarit and Amarna (letters), 3 others, Mari, OB,Royal, OB,non-Royal letters). See above, in text.
  • Virolleaud, Charles, 1929. "Les Inscriptions cunéiformes de Ras Shamra." in Syria 10, pp 304–310.
  • Yon, Marguerite, 2005. The City of Ugarit at Tell Ras Shamra ISBN 1-57506-029-9 (Translation of La cité d'Ugarit sur le Tell de Ras Shamra 1979)


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b A Primer on Ugaritic: Language, Culture and Literature, William M. Schniedewind Joel H. Hunt, Cambridge University Press, 2.7.2007, 1139466984, 9781139466981, s 8
  2. a b c d Harviainen 2017, s 31
  3. Schniedewind & Hunt 2.7.2007 s 12
  4. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, s. 422. Kirjayhtymä, 1971.
  5. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, s. 423. Kirjayhtymä, 1971.
  6. Harviainen 2017, s 28
  7. a b c d e Harviainen 2017, s 29
  8. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, s. 424. Kirjayhtymä, 1971.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ugarit.