Ramsay (suomalainen suku)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pohjoismainen Ramsay-aatelissuku on skotlantilaisen Ramsayn klaanin eräs sukuhaara, joka on introdusoitu Ruotsin ja Suomen aateliin. Suku on lähtöisin Skotlannista,[1] ja saapui Ruotsiin 1500-luvulla. Suomessa elävät kaksi sukuhaaraa ovat aatelinen suku numero 17 ja vapaaherrallinen suku numero 40. Sukuun on kuulunut useita merkittäviä sotilaita, virkamiehiä, poliitikkoja ja liike-elämän vaikuttajia.

Suomenruotsissa nimi äännetään yleensä ['rɑmse][2] , brittienglannissa [ˈɹæmzi].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramsayn suku on lähtöisin Skotlannin Midlothianissa sijaitsevasta Dalhousien linnasta, jonka isäntänä suvun varhaisin tunnettu edustaja, englantilaisesta Huntingdonin kaupungista kotoisin ollut Simon de Ramsay, toimi 1100-luvun jälkipuoliskolla. Kaarle I myönsi aikanaan klaanin päämiehelle edelleen kuuluvan Dalhousien jaarlin arvon.[3][4] Suvun päälinna on nykyään Brechin, jossa klaanin päämies asuu. Suomen haara on kotoisin Brechinin läheltä paikkakunnasta nimeltä Balnabreich.[5] Suvun motto on Ora et labora ("rukoile ja tee työtä").[4]

Suku levittäytyi aikanaan ympäri Eurooppaa ja vuonna 1573 saapui Ruotsiin skotlantilaisten värvättyjen joukossa kapteeni Alexander Ramsay, joka kuoli pari vuotti myöhemmin Riiassa. Hänen poikansa, ratsumestari Hans Ramsay (k. 1649) asettui 1577[6] Suomeen, jossa hän sai läänityksekseen muun muassa Ihamäen kartanon Somerolla.[3] Hänet naturalisoitiin vuonna 1633 Ruotsin aateliin ja suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 215 vuonna 1634.[4] Hans Ramsay todisti kuuluvansa vanhan skottilaisen aatelissuvun Ramsay of Dalhousie -päämieshaaraan vuodelta 1623 olleella sukuperätodistuksella, jonka oli allekirjoittanut Brechinin piispa sekä kahdeksan skotlantilaista Ramsayta ja joukko muita aatelisia.[6] Jopa kuningas Kaarle I suositteli häntä. Hän oli kahdesti naimisissa suomalaisen aatelisnaisen kanssa. Suvussa oli 1600-luvulta alkaen runsaasti kenraaleita ja maaherroja. Sen omistukset karttuivat ja ehtivät käsittää monia eteläsuomalaisia kartanoita, pitkään muun muassa Jakkarilan kartanon Porvoon pitäjässä sekä Espoon kartanon. Sukuun kuulunut maaherra Anders Henrik Ramsay korotettiin 1700-luvulla jo vapaaherralliseen säätyyn, mutta introdusointi jäi suorittamatta, joten arvo ei periytynyt. Sukua siirtyi myös takaisin Ruotsiin.[3]

Suku merkittiin Suomen ritarihuoneelle sen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 aatelisena sukuna numero 17.[4] Silloinen kenraaliluutnantti Anders Edvard Ramsay korotettiin vapaaherraksi vuonna 1856 keisari Aleksanteri II:n kruunajaisten yhteydessä ja hänen sukuhaaransa introdusoitiin seuraavana vuonna ritarihuoneelle vapaaherrallisena sukuna numero 40.[7] Sekä aatelinen että vapaaherrallinen sukuhaara ovat edelleen elossa.[4][7]

Vapaaherrat Anders Edvard ja Georg Edvard Ramsay omistivat myös Munkkiniemen kartanon Helsingissä.[1]

Suomalaisen suvun tarkkaa kytkeytymistä skotlantilaiseen klaaniin ei tiedetä, sillä Hans Ramsayn sukuperätodistuksessa nimettyjä esi-isiä ei ole kyetty varmuudella tunnistamaan. Todistuksesta on lisäksi säilynyt vain vuodelta 1633 oleva kopio, mutta alkuperäinen on kadonnut. Asiakirjan aitoutta ei kuitenkaan ole epäilty ja myös Skotlannin Ramsayt pitävät suomalais-ruotsalaista sukua klaanin sukulaisina.[6]

Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaherralliseen haaraan kuuluvien nimet kursivoitu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ulla Mattsson: Palikainen on idylli mahtipuiden varjossa Turun Sanomat, 29.8.2004.
  2. Uttal av finlandssvenska efternamn Kotus. Viitattu 23.6.2018. (ruotsiksi)
  3. a b c Veli-Matti Autio: Ramsay (1100 -) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d e Adliga ätten nr 17 Ramsay Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
  5. Genos 16 (1945), s. 88-90
  6. a b c Carl-Thomas von Christierson: Skotlantilaisia vaakunoita Suomen ritarihuoneella – totta vai tarua?, teoksessa Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa (toim. Antti Matikkala & Wilhelm Brummer), s. 146–149. SKS, Helsinki 2011.
  7. a b Friherrliga ätten nr. 40: Ramsay Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
  8. Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1 Anders Ramsay Project Gutenberg

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]