William Ramsay (maanviljelysneuvos)
Axel William Ramsay (11. joulukuuta 1867 Perniö – 20. maaliskuuta 1944 Helsinki)[1] oli suomalainen kartanonomistaja, kunnallispoliitikko ja maanviljelysneuvos. Hän omisti Nissbackan kartanon Helsingin maalaiskunnassa (nyk. Vantaalla) vuodesta 1900.
William Ramsay kuului Ramsayn vanhaan aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat perniöläisen Melkkilän kartanon omistaja Johan August Ramsay ja Sofia Serafina Hellström.[1][2] Hänen isoisänsä oli senaattori Carl August Ramsay ja setänsä muistelmakirjailijana tunnettu Anders Gustaf Ramsay.[3] Ramsay kirjoitti ylioppilaaksi Helsingfors lyceumista vuonna 1887 ja valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta vuonna 1891. Toimittuaan kolme vuotta Melkkilän kartanon tilanhoitajana hän vuokrasi vuonna 1894 isältään tämän hieman aiemmin ostaman Nissbackan kartanon. Nissbacka siirtyi hänen omistukseensa vuonna 1900, Melkkilä periytyi myöhemmin hänen isoveljelleen. Puoli vuosisataa kestäneellä omistajakaudellaan Ramsay kehitti Nissbackasta karjatalouteen erikoistuneen suuren mallimaatilan. Hän rakennutti kartanolle vuonna 1913 valmistuneen komean uuden päärakennuksen, joka tosin tuhoutui tulipalossa 1935. Ramsay sai maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1922.[1][2]
Ramsay vaikutti useissa maanviljelijöiden järjestöissä. Hän oli ruotsinkielisten maamiesseurojen liiton Svenska lantbrukssällskapens i Finland förbundin puheenjohtaja vuosina 1911–1927 sekä Finlands svenska jordägareförbundin varapuheenjohtaja vuosina 1922–1931. Ramsay osallistui vuonna 1907 Maanviljelijäin Maitokeskus Oy:n perustamiseen ja toimi sen ensimmäisenä johtokunnan puheenjohtajana kuolemaansa asti.[1][2] Hän kuului myös Suomen Maalaisten Paloapuyhdistyksen sekä Crichtonin ja eräiden muiden teollisuusyritysten johtokuntiin. Lisäksi Ramsay oli Helsingin maalaiskunnan kuntakokouksen puheenjohtaja vuosina 1904–1906 ja sen seuraajaksi perustetun kunnanvaltuuston jäsen vuodesta 1907 sekä puheenjohtaja vuosina 1914–1928. Hänen puheenjohtajakautensa dramaattisin hetki oli 13.–14. elokuuta 1917 sattunut maankuulu tapaus, jossa väkijoukko piiritti Malmilla kokoontunutta kunnanvaltuustoa vuorokauden ajan ja pakotti sen hyväksymään palkankorotuksen hätäaputöihin. Ramsay edusti Ruotsalaista kansanpuoluetta eikä ollut vasemmiston suosiossa, joten hänet syrjäytettiin vuonna 1928 puheenjohtajan paikalta ja hänen seuraajakseen valittiin vasemmistososialisti K. H. Wiik.[1]
Ramsayn puoliso oli kreivitär Märtha Eugenie Armfelt. Nissbackan peri heidän poikansa Carl August William Ramsay ja se on säilynyt hänen jälkeläistensä omistuksessa. Kartano tunnetaan nykyään tämän miniän, kuvanveistäjä Laila Pullinen-Ramsayn veistospuistosta.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Annastiina Henttinen: Maanviljelysneuvos William Ramsay (1867–1944). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 221, 265. Helsingin yliopisto 2014.
- ↑ Veli-Matti Autio: Ramsay (1100 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ramsay Axel William. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
|
