Porin helluntaiseurakunta
Porin helluntaiseurakunta | |
---|---|
Suuntautuminen | helluntaiherätys |
Kirkkokunta | itsenäinen |
Perustettu | 27. kesäkuuta 1930 |
Johtava pastori | Petri Harjula |
Pääkirkko |
Eelim-temppeli Itsenäisyydenkatu 9 28100 Pori |
Jäseniä | 332 (2021) |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Porin helluntaiseurakunta (aik. Porin Elim-seurakunta) on porilainen helluntaiseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1930. Vuonna 1931 Porin helluntaiseurakunta ja Koivistonluodossa vuonna 1928 perustettu helluntaiseurakunta yhdistyivät. Seurakunnan ensimmäisenä saarnaajana toimi Eino Heinonen.[1] Seurakunnan Eelim-temppeli sijaitsee Porin Itätullissa, Itsenäisyydenkadulla. Seurakunnan johtava pastori on Petri Harjula.[2]
Seurakunta tekee lapsi- ja nuorisotyötä, sosiaalista diakoniatyötä, muun muassa ruuan jakelua, perhetyötä ja maahanmuuttajatyötä (suomen kielikerho, kotipiirejä, leirejä, jumalanpalvelusten tulkkaus kolmelle kielelle samanaikaisesti). Toimintamuotoihin kuuluvat myös lähetystyö. Lähetystori toimii rahanhankinnan tukimuotona lähetystyössä. Opastaja-tiedotuslehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.[3]
Seurakunnan johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat henkilöt ovat toimineet seurakunnan saarnaajina:[4]
- 1930–1932: Eino Heinonen
- 1933–1934: Pekka Nuutinen
- 1935–1936: Werner Tuominen
- 1937–1938: Arvo Linnamäki
- 1940–1943: Antti Kupiainen
- 1944–1952: Arvo Peltomaa
- 1953–1954: Olavi Runolinna
- 1955: Toivo Kontola
- 1956–1970: Kaarlo Toivio
- 1964–1978: Taisto Vahtera
- 1974–1985: Veijo Pihlajaniemi
- 1987–1994: Juhani Kuosmanen
- XXXX–2015: Veikko Kokkonen
- 2015→ Petri Harjula
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vahtera, Taisto: Seurakunnan tie Jerusalemista Satakuntaan. Saarijärvi: Satakunnan helluntaiseurakunnat, 1990. ISBN 952-90-16549.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Historia Porin helluntaiseurakunta. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ Työntekijät Porin helluntaiseurakunta. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ Porin helluntaiseurakunta Uskonnot.fi. 28.9.2022. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ Vahtera 1990, s. 98–109
|