Pikkuhanhikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkuhanhikki
Potentilla neumanniana 02.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Potentilleae
Alatribus: Potentillinae[1]
Suku: Sormihanhikit Potentilla
Laji: verna
Kaksiosainen nimi

Potentilla verna
L.[2]

Synonyymit
  • Potentilla neumanniana var. hirsuta (DC.) O.Bolòs & Vigo
  • Potentilla tabernaemontani Asch.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkuhanhikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkuhanhikki Commonsissa

Pikkuhanhikki (Potentilla verna)[3] on eurooppalainen sormihanhikkilaji. Suomessa lajia tavataan harvinaisena lähinnä Ahvenanmaalla. Suomessa pikkuhanhikki on rauhoitettu.[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen pikkuhanhikki on suikerteleva ja juurehtiva. Sen haarat ovat puutuneita ja kasvavat 5–15 cm pitkiksi. Kasvilla on sekä kukattomia että kukallisia lehtiruusukkeita. Ruohomaiset kukintohaarat ovat 5–10 cm korkeita, pystyjä tai kohenevia ja suorakarvaisia. Aluslehtien lapa viisisorminen, ylempien lehtien lapa kolmisorminen. Lehdykät ovat kärkipuolelta hammaslaitaisia, vastapuikeita, päältä kiiltäviä ja kaljuja, mutta alta karvaisia. Täysin keltaisten kukkien terälehdet ovat verholehtiä pidempiä. Pikkuhanhikki kukkii touko-kesäkuussa.[5]

Pikkuhanhikki muistuttaa hyvin läheisesti samoilla kasvupaikoilla esiintyvää sakarahanhikkia (P. neumanniana, aik. P. subarenaria) ja niitä on välillä erittäin hankala erottaa toisistaan niiden monimuotoisuuden takia. Lajit ilmeisesti myös risteytyvät keskenään, vaikka ne pääasiassa lisääntyvätkin kasvullisesti.[6][7]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuhanhikin levinneisyysalue ulottuu Espanjasta ja Britteinsaarilta halki Keski- ja Itä-Euroopan Puolaan ja Bulgariaan saakka. Pohjoisimpana sitä tavataan eteläisessä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomen esiintymät ovat pääasiassa Ahvenanmaalta. Manner-Suomesta tunnetaan vain yksi esiintymä Suomusjärveltä. Pikkuhanhikki lienee Suomessa muinaistulokas, ja sen tunnetut esiintymät ovat lähinnä vanhojen merireittien varsilla.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkinsuosijana pikkuhanhikkia tavataan kalkkipitoisilla, kuivilla kalliokedoilla tai kivikkoniityillä. Laji on huono kilpailija, joten kasvupaikkojen laidunnus on tärkeää, jotta kilpailevat kasvilajit pysyvät matalina. Laidunnuksen loppuminen onkin suurin uhka pikkuhanhikkiesiintymille.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kettunen, Taina: Pikkuhanhikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 216.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 2.4.2021.
  2. Potentilla verna L. Plants of the World online. Viitattu 2.4.2021.
  3. pikkuhanhikki – Potentilla verna laji.fi. Viitattu 14.1.2020.
  4. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 26.5.2009.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 256.
  6. Kasviatlas 2008, hakuavain pikkuhanhikki
  7. a b c Kettunen 1997, s. 216.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]