Pekka Ahtiala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Pekka Ahtiala (s. 12. kesäkuuta 1935 Helsinki)[1] on kansantaloustieteen emeritusprofessori Tampereen yliopiston taloustieteiden laitokselta.[2] Hänen erityisalansa on kansainvälinen talous. Hän on toiminut asiantuntijana useissa kansainvälisissä työryhmissä ja laitoksissa aina taloustieteen Nobel-palkinnon ehdollepanokollegiosta Maailmanpankkiin ja Filippiinien hallitukseen asti.

Ahtiala toimi salkuttomana ministerinä Keijo Liinamaan virkamieshallituksessa 1975.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahtiala kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin V yhteiskoulusta 1953 ja valmistui Kauppakorkeakoulusta ekonomiksi 1956, kauppatieteiden kandidaatiksi 1958 ja filosofian tohtoriksi (Ph.D) Harvardin yliopistosta 1963. Opintomatkoja hän teki Englantiin 1951 ja 1954, Ranskaan 1957, Espanjaan 1958 ja Yhdysvaltoihin 1959–1964.[2]

Työuransa hän aloitti Suomen nuorkauppakamarin keskusliiton pääsihteerinä 1957–1959. Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston kansantaloustieteen assistenttina hän toimi 1961–1963 ja yliopiston dosenttina 1964. Yhteiskunnallisen Korkeakoulun, josta 1966 tuli Tampereen yliopisto, kansantaloustieteen virkaa toimittavana professorina (erityisalanaan kansainvälinen talous) hän työskenteli 1965–1968 ja Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professorina 1968–1999. Tampereen yliopistossa Ahtiala toimi myös julkistalouden virkaa toimittavana professorina 1970–1971, talous- ja hallintotieteiden tiedekunnan dekaanina 1969–1971, kansantaloustieteen laitoksen johtajana 1987–1988, yliopiston valtuuskunnan puheenjohtajana 1978–1980 ja täydennyskoulutuskeskuksen johtokunnan varapuheenjohtajana 1978–1979. Vaasan kauppakorkeakoulun virkaa toimittavana professori hän oli 1968–1971.[2]

Ahtiala on toiminut useiden maiden keskuspankin neuvonantajana vuodesta 1964 lähtien. Hän on konsultoinut muun muassa Yhdysvaltojen keskuspankkia, Maailmanpankkia 1982– ja Filippiinien hallitusta 1998–. Hän toimi myös Kansainvälisen valuuttarahaston asiantuntijaryhmän jäsenenä 1969–1971 ja sen konsulttina 1971–, American Enterprise Instituten Talent Bankin asiantuntijajäsenenä, Yhdysvaltojen Evanstonissa sijaitsevan Northwestern-yliopiston vierailevana professorina 1976–1977, 1981, 1988, Princetonin yliopistossa 1980–1981 ja israelilaisessa Tel Avivin yliopistossa 1987.[2]

Päätyönsä ohessa Ahtiala on toiminut Tampereen Paasikivi-seuran puheenjohtajana 1968–1975, Kansainvälisen politiikan pohjoismaisen yhteistyökomitean Suomen edustajana 1968–1975, taloustieteen Nobel-palkintolautakunnan ehdollepanokollegion jäsenenä 1968– ja Nobelin rauhanpalkinnon ehdollepanokollegiossa 1975. Hän on ollut myös Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n (OKO) hallintoneuvoston jäsenenä 1970–1977, Liikkeenjohdon instituutin valtuuskunnan jäsenenä 1971–1976, Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston hoitokunnan varapuheenjohtajana 1973–1976. Tampereen seudun osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana Ahtiala oli 1975–1976, talousneuvoston varapuheenjohtajana 1975, Teollisen kulttuurin tutkimussäätiön hallituksen jäsenenä 1982–1994, Kansantaloustieteen professorien ja dosenttien yhdistyksen puheenjohtajana 1987–1989 ja kansantaloustieteen tutkijakoulutusohjelman johtoryhmän varapuheenjohtajana 1989–1990. Suomalaisen tiedeakatemian jäsen Ahtiala on ollut vuodesta 1986.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Index-linked debts. Tampereen yliopisto 1967
  • The adjustment mechanism of the financial system : With special reference to the United States. Research institute of the University of Tampere 1967
  • Three notes in economic theory. Tampereen yliopisto 1967
  • A monetary theory of the international economy. Tampereen yliopisto 1967
  • Suomen valtion henkilökuljetuksista ja satunnaisista tavarankuljetuksista. Tampereen yliopisto 1967
  • Monetary policy in the national and international economies. Tampereen yliopisto 1970
  • A model of economic policy in an open economy. Tampereen yliopisto 1971
  • EEC-sopimukselle on tarjottu kehnot vaihtoehdot - tai olemattomat. Tampereen yliopisto 1973
  • Suomen Pankin rahapoliittisten keinojen vaikutuksista. Tampereen yliopisto 1974
  • Rahoitusjärjestelmästä ja sen tehtävistä. Tampereen yliopisto 1974
  • The elasticity-absorption, monetary, and portfolio balance approaches, and the Mundell-Fleming theorem in a general approach to the balance of payments. Tampereen yliopisto 1980
  • Customer-specific capital and the theory of the banking firm. University of Tampere 1990
  • Rahatalouden integraatio ja Suomi. Tampereen yliopisto 1991
  • Rahataloudellinen integraatio ja Suomi. Tampereen yliopisto 1992
  • A synthesis of the Keynesian and monetarist approaches to the short-run theory of the balance of payments. University of Tampere 1993
  • The optimal pricing of exports invoiced in different currencies. University of Tampere 1993
  • Tuhotaanko yliopistot suoritusmittareilla? Tampereen yliopisto 1994
  • Strategia kestävän kehityksen turvaamiseksi. Tampereen yliopisto 1994

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Suramo, Ari (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2001, s. 32–33. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-17007-4.
  2. a b c d e Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit: Finlands professorer 1640–2007, s. 47. [Helsinki]: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-9.