Ostmark (Itävalta)
| Ostmark |
|||
|---|---|---|---|
1938–1942 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Saksan osamaa | ||
| osa | Saksan valtakuntaa | ||
| Johtaja ja valtakunnankansleri | Adolf Hitler | ||
| Käskynhaltija (Reichstatthalter) | Arthur Seyss-Inquart | ||
| Pääkaupunki | Wien | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 83 879 km² | ||
| Uskonnot | katolisuus | ||
| Historia | |||
| – Itävalta liitettiin Saksaan (Anschluss) | 13. maaliskuuta 1938 | ||
| – Ostmark jaettiin pienemmiksi osamaiksi | 1. toukokuuta 1939 | ||
| – Nimi Ostmark korvattiin nimityksellä Donau- und Alpenreichsgaue | 1942 | ||
| – Itävalta julistautui itsenäiseksi | 27. huhtikuuta 1945 | ||
| Viralliset kielet | saksa | ||
| Valuutta | Reichsmark | ||
| Edeltäjä |
.svg){kind=small} Itävallan liittovaltio |
||
| Seuraaja |
 Saksa (Donau- und Alpenreichsgaue; 1942–1945) |
||
.svg)
.svg)
Ostmark (”Itäinen rajamaa”) oli Itävallan nimenä vuosina 1938–1942 sen jälkeen, kun se oli yhdistetty natsi-Saksaan (Anschluss).
Itävallan liittäminen Saksaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen jälkeen, kun itävaltalaissyntyinen Adolf Hitler oli toteuttanut kotimaansa yhdistämisen Saksaan, mikä oli kuulunut hänen tavoitteisiinsa, Saksan kansallissosialistinen hallitus muutti maan nimen Österreich, joka merkitsee ”itäistä valtakuntaa” (ja josta myös suomenkielinen nimi Itävalta on käännös), muotoon Ostmark[1], joka tarkoittaa ”itäistä rajamaakuntaa”. Nimenmuutoksen tarkoituksena oli osoittaa, ettei Ostmark (Itävalta) enää ollut itsenäinen valtakunta (saks. Reich) vaan Saksan itäinen rajamaakunta (saks. Mark).
Ostmark oli ennestään ollut historioitsijoiden käyttämä nimitys keskiaikaisesta Itävallan markkreivikunnasta (lat. Marcha orientalis), joka kuitenkin omana aikanaan oli tunnettu muinaisyläsaksankieliseltä nimeltään Ostarrîchi.[2]
Elokuussa 1938 Donau-Zeitung ylpeästi nimitti Passauta ”uuden Ostmarkin kehdoksi”.[3]
Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuun alussa 1939 tuli voimaan laki Ostmarkin hallinnon rakenteesta (saks. Gesetz über den Aufbau der Verwaltung in der Ostmark, tunnettu myös lyhemmällä nimellä Ostmarkgesetz). Lailla lakkautettiin Itävallan aikaisemmat osavaltiot ja tilalle perustettiin seitsemän Reichsgauta. Niistä kunkin korkein virkamies toimi sekä kuvernöörinä (Reichstatthalter) että natsipuolueen Gauleiterina. Nämä Reichsgaut olivat:[4]
- Kärnten, johon kuului myös Itä-Tiroli; siihen liitettiin myös Slovenian Kärnten ja Oberkrain (Gorensjska) sen jälkeen, kun Saksa vuonna 1941 valtasi Jugoslavian
- Niederdonau (”Ala-Tonava”); Ala-Itävallan saama uusi nimi, pääkaupunkina Krems an der Donau; siihen liitettiin myös Burgenlandin pohjoisosa Eisenstadt mukaan luettuna sekä Määrin eteläiset alueet (saks. Sudmähren) Znojmon ympärillä, jotka oli liitetty Saksaan Münchenin sopimuksen perusteella vuonna 1938 osana Sudeettialueita
- Salzburg
- Steiermark, siihen liitettiin myös Burgenlandin eteläosa sekä Jugoslavian valtauksen jälkeen vuonna 1941 myös Slovenian Štajerska
- Tiroli, johon liitettiin myös Vorarlberg
- Wien, johon liitettiin myös muutamat ennen vuotta 1938 Ala-Itävaltaan kuuluneet kunnat.
Reichsgau oli uusi hallinnollisen jaotuksen yksikkö, joka korvasi osavaltiot muutoin täysin keskitetysti hallitussa natsi-Saksassa.[5] Kun Ostmark-nimenkin katsottiin vielä liiaksi muistuttavan vanhasta, aiemmin itsenäisestä Itävallasta, tämäkin nimi poistettiin vuonna 1942 käytöstä ja edellä mainituista Reichsgau-alueista alettiin käyttää yhteisnimitystä Donau- und Alpenreichsgaue (”Tonavan ja Alppien Reichsgaut”).
Uusi Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun liittoutuneet toisen maailmansodan jälkeen miehittivät koko Saksan, Itävalta mukaan luettuna, itsenäinen Itävalta muodostettiin vuoden 1943 Moskovan julistusten mukaisesti[2] uudestaan, ja sen rajat olivat samat kuin ennen vuotta 1938. Itävalta julistautuikin itsenäiseksi jo 27. huhtikuuta 1945, lähes kaksi viikkoa ennen Saksan antautumista. Aluksi uusi Itävalta kuitenkin oli vuoteen 1955 saakka liittoutuneiden miehitysvallan alainen ja jaettuna neljään miehitysvyöhykkeeseen.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b ”Itävalta”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip–Kp), s. 1400. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
- ↑ a b c Erkki Kuujo, Kalle Vannas: ”Itävalta”, Otavan suuri ensyklopedia, 6. osa (Inarijärvi–juuri), s. 2302–2305. Otava, 1978. 951-1-05069-9.
- ↑ Anna Rosmus: Hitlers Nibelungen, s. 165–. Samples Grafenau, 2015.
- ↑ Gesetz über den Aufbau der Verwaltung in der Ostmark (annettu 14.4.1939) Verfassungen.de. Arkistoitu 12.11.2017. Viitattu 1.8.2016. (saksaksi)
- ↑ Reconciliation Fund Arkistoitu 26.2.2012.
