Orne (joki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orne
Ornen järvimäinen laajentuma Rabodangesissa
Ornen järvimäinen laajentuma Rabodangesissa
Alkulähde Aunou-sur-Orne
48°36′38″N, 0°13′40″E
Laskupaikka Ouistreham, Englannin kanaali
49°17′27″N, 0°14′46″W
Maat Ranska
Pituus 170[1] km
Alkulähteen korkeus 190 m
Virtaama 27.5 m³/s
Valuma-alue 9855 km²
Orne kartalla
Orne kartalla

Orne on Englannin kanaaliin laskeva joki Luoteis-Ranskassa, Ornen ja Calvadosin departementeissa. Se on Normandian toiseksi suurin joki Seinen jälkeen, ja se on 170 kilometriä pitkä.[1] Se saa alkunsa "Normandian Sveitsiksi" kutsutulta alueelta, kulkee Caenin kaupungin halki, on alajuoksullaan kanavoitu ja laskee Kanaaliin ekologisesti rikkaan estuaarin kautta.

Ornen departementti on saanut nimensä Orne-joen mukaan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orne Putanges-Pont-Écrepinissä
Orne Pont-de-la-Mousselta nähtynä Saint-Rémy-sur-Ornessa
Noë, Prairien kautta kulkeva Ornen haara Caenissa

Orne on 170 kilometrin pituinen[1],

Ornen lähteet ovat Aunou-sur-Ornen tienoilla[2], noin 190 metrin korkeudella merenpinnasta.[3] Sen lähteeseen johtaa kaksi ajoittain kuivillaan olevaa ojaa, joista toinen alkaa naapurikunnan, Trémontin puolelta. Aluksi Orne virtaa luoteeseen tasangolla melko suoraan Argentaniniin saakka, mutta Argentanin ja Putanges-Pont-Écrepinin välisellä osuudella se on hyvin mutkitteleva, ja se on uurtanut syvän rotkomaisen uoman alueen Athis-de-l'Ornen graniittiseen sekä Normandian Sveitsin liuskeiseen ja hiekkakiviseen kallioperään.[4] Putangesin ja Grimbosqin metsän välillä on Ornen "sankarillinen aukko" korkeiden ja luonnontilaisten mäkien kuten Mont d'Ancren ja Mont Cerisyn välillä, ja se kulkee edelleen syvässä uomassa korkeiden rantakallioiden kuten Rochers des Parcsin, Rochers de la Houlle ja Pain de Sucren välitse lähelle Clécytä. Jokilaaksossa on useita myllyjä ja kahlauspaikkoja.

Juuri Putangesin alapuolelle, missä Orne saapuu rotkomaisiin laaksoihin, rakennettiin vuonna 1960 Rabondangesin pato virtaaman säännöstelemiseksi ja sähkön tuottamiseksi. Voimalan teho on 6500 kilowattia, ja padon taakse on muodostunut 7 kilometriä pitkä tekojärvi.[5]

Caen, le long de l'Orne , cours Caffarelli, effet de lune
Stanislas Lépinen maalaus noin vuodelta 1876
Yksityiskokoelmista, myyty 2004

Caenissa, Vaucellesin yläpuolella Ornesta erkanee Noë -niminen sivuhaara, joka virtaa kohti Montaigua ja kulkee Prairien poikki. Se laskee lopulta Odon-jokeen, joka taas laskee Ornen päähaaraan Montalivet'n laidalla. Vuonna 1845 Odonin alajuoksu kanavoitiin, jolloin samalla rakennettiin Saint-Pierren allas. Myöhemmin Odon on putkitettu Cité Grussen ja Place Courtonnen väliseltä osuudeltaan.

Caenin ja estuaarin välillä Ornen vierellä kulkee noin 15 kilometrin pituinen kanava, jota pitkin laivat voivat kulkea korkean veden aikana. Caen-Ouistrehamin satama muodostuu lähellä Caenin keskustaa olevista satama-altaista, ja sitä hallinnoi Ports Normand Associés (PNA).[6] Kanaalin poikki kulkeva liikenne on keskitetty Ouistrehamin ulkosatamaan[7], kun taas muuta liikennettä varten kanavan varrella on useita terminaaleja.[8]

Departementit ja tärkeimmät kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orne kulkee kahden departementin ja 61 kunnan alueella. Sen varrella olevista kunnista huomattavimpia ovat:

Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ornen valuma-alue jaetaan 33 hydrografiseen vyöhykkeeseen.[1].

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ornen yläjuoksun ja sen sivujokien vesivaroja hallinnoi Argentanissa toimiva Syndicat Mixte de l'Orne et ses Affluents (SyMOA)[9].

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ornen suurimmat sivujoet ovat:[1]

Edellä mainitut kilometrimäärät tarkoittavat sivujoen ja Ornen yhtymäkohdan etäisyyttä Ornen lähteeltä jokea pitkin mitattuina.

Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ornen valuma-alue on 2932 neliökilometrin laajuinen, ja siellä vallitsee meri-ilmasto. Joen laaksossa sataa vähemmän kuin ylängöillä, joista sen sivujoet alkavat. Joen virtaama sen suulla on keskimäärin 27,5 kuutiometriä sekunnissa[4], suurempi kuin Normandian rannikon muiden jokien kuten Touquesin ja Viren, mutta se vaihtelee epäsäännöllisesti.

Virtaama May-sur-Ornessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ornen virtaamaa seurataan mittausasemalla May-sur-Ornessa. Mittausaseman kautta kulkevat 2506 neliökilometrin laajuisen valuma-alueen vedet.[10]

Vuoden eri kuukausien keskivirtaamat ovat seuraavat:

Ornen keskivirtaama May-sur-Ornessa eri kuukausina[10]
Kuukausi m3/s
Tammikuu
  
 54,7
Helmikuu
  
 47,1
Maaliskuu
  
 32,4
Huhtikuu
  
 23,9
Toukokuu
  
 14,6
Kesäkuu
  
 10,0
Heinäkuu
  
 7,65
Elokuu
  
 6,33
Syyskuu
  
 6,14
Lokakuu
  
 13,2
Marraskuu
  
 24,3
Joulukuu
  
 41,9


Joen suurin virtaama ylittää keskimäärin:

  • joka toinen vuosi arvon 172,269 m3/s,
  • joka viides vuosi arvon 251,598 m3/s,
  • joka kymmenes vuosi arvon 304,126 m3/s ja
  • joka 50:s vuosi arvon 419,734 m3/s.[10]

Kaikkein suurin mitattu hetkellinen virtaama oli 6. tammikuuta 2001, jolloin se oli 477 m3/s.[10]

Keskimäärin kerran viidessä vuodessa joen virtaama vähenee alle 2,4 kuutiometriin sekunnissa. Pienimmillään 8. lokakuuta 2002, se on ollut vain 22 litraa sekunnissa.[10]

Ornen valuma-alueen keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 295 millimetriä, mikä vastaa 9,3 litraa neliömetriä kohti sekunnissa.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen vanhoja kirjoitusasuja ovat olleet:

  • Olina, Ptolemaioksella 2. vuosisadalla
  • Olnus vuonna 1020 eräässä Normandian herttua Rikhard II:n antamassa asiakirjassa
  • Olna vuosina 1060–1070,
  • Olena vuonna 1077 Saint-Étienne de Caenin luostarin asiakirjoissa
  • Olna fluvius, Orderic Vital vuonna 1138
  • Ougne, Wace vuonna 1150
  • Ogna ja Ulna en 1197,
  • Olna vuonna 1216,
  • Ouna vuonna 1227 Ardennen luostarin asiakirjoissa
  • Oingne vuonna 1280
  • Urna vuonna 1454
  • Olne[11].

Muutamat paikannimien tutkijat ovat esittäneet nimen pohjautuvan vesistöjen nimissä esiintyvään sanavartaloon *ol-[12]. Tällaista sanavartaloa ei kuitenkaan ole pystytty yhdistämään mihinkään tunnettuun kieleen, eikä sen merkitystäkään ole voitu tarkentaa, joten kyseessä on pelkkä hypoteesi.

Sitä vastoin nimen vanhojen esiintymien yhdenmukaisuus ja vertailu muihin Orne-nimisiin jokiin viittaa vahvasti siihen, että Olina on ollut aikoinaan yleinen vesistöjen nimi, josta nimi Orne on kehittynyt tunnettujen äännelakien mukaisesti. Olina on yhdistetty kyynärpäätä tai äkillistä mutkaa tarkoittavaan indoeurooppalaiseen sanaan, joka esiintyy muuntuneena monissa kielissä, esimerkiksi vanhassa iirin kielessä uilen, galliassa, bretonissa ja kornissa elin, latinassa ulna, kreikassa ōlénē ja gootissa aleina.[13] Tämän mukaan nimi viittaisi joen tekemään suureen mutkaan.

Vesistöjärjestelyt Ornen alajuoksulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orne kanavoituna Caenissa

Jo 1000-luvulla Caeniin rakennettiin satama Ornen sivuhaaraan, Noë-jokeen.[14]. Siitä lähtien Ornen alajuoksu, joka luonnostaan on ollut hyvin mutkikas, on ollut ihmisen toimenpiteiden kohteena, ja monia rakennustöitä on tehty Caenin saattamiseksi läheisempään yhteyteen meren kanssa. Kuten useimmissa muissakin Euroopan estuaareissa, myös Ornen alajuoksulla mudan kertyminen on vaikeuttanut vesiliikennettä varsinkin 1400-luvulta lähtien.

Vuonna 1679 Ranvillen kivenlouhimoiden ja Clopéen myllyjen välinen Ornen osuus kanavoitiin ja siirrettiin uuteen uomaan.[15]

1700-luvun loppupuolella Ornen estuaari oli siinä määrin täyttymässä hiekasta, että Caenin satama oli vaarassa tulla käyttökelvottomaksi, mikä uhka oli vain suurella töillä torjuttavissa. Esimerkiks vuonna 1762 veden syvyys satamassa oli vain 4–5 jalkaa.[16] Vuonna 1764 aloitettiin kanavan rakennustyöt Clopéen Caenin välillä, ja kanava valmistui vuonna 1720. Samaan aikaan seudun asukkaiden oli sitä paitsi myös puolustettava aluetta Ison-Britannian laivaston toistuvilta hyökkäyksiltä.

Orne oli kuitenkin edelleen alttiina vuorovedelle, ja laivat ajoivat usein karille. 1600- ja 1700-luvuilla tehdyt rakennustyöt osoittautuivat riittämättömiksi, ja vuonna 1798 insinööri Cachin laatikin kanavointisuunnitelman, jonka tarkoitus oli poistaa vuoroveden vaikutus Ornen alajuoksulta.[17]. Tämä yksityiskohtainen suunnitelma edelytti joen siirtämistä uuteen uomaan, monien mutkien oikaisemista, niin että tonnimäärltään keskikokoiset alukset pääsisivät Caeniin saakka, sekä ulkosataman rakentamista Ouistrehamiin.[17].

Caenista mereen johtavaa kanavaa ja siihen liittyviä vesistön järjestelyjä ryhdyttiin kuitenkin toteuttamaan vasta toisen keisarikunnan aikana, ja kanava vihittiin käyttään 23. elokuuta 1857.[18] Kanava oli 14 kilometriä pitkä, ja alun perin se oli 15 metriä leveä ja 5 metriä syvä.[17] Myöhemmin sitä on useita kertoja levennetty ja syvennetty. Samalla Orne siirtyi Ranvillen ja Sallenellesin välillä uuteen uomaan, mutta Pegasus Bridgen ja Maresqueier'n altaan välillä kanava kulkee sen alkuperäisen uoman kohdalla.[19]

Nykyään kanavaa ei enää paljonkaan käytetä tavaraliikenteeseen, mutta Orne on yhä purjehduskelpoinen ja sitä pitkin kulkevat lähinnä matkustajalaivat.[20]. Montalivet'n vuonna 1912 valmistunut pato on kuitenkin merkinnyt kaupallisen liikenteen lakkaamista joella.[21].

Ornen–Loiren kanavahankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinkin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa esitettiin useita suunnitelmia Ornen saattamiseksi purjehduskelpoiseksi Caenin yläpuolella aina Argentaniin saakka. Jokivarteen olisi pitänyt rakentaa tie alusten hinaamista varten ja virtaamaa säännösteltävä. Kun jokivarressa lisäksi oli suuria ja jyrkkärinteisiä kallioita, moni insinööri luopui hankkeesta. Vuonna 1820, kun olot vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeen olivat jälleen rauhoittuneet, Ranskan tie- ja siltahallinnon johtaja Louis Becquey esitti asiasta täydellisen raportin Caenin maatalous- ja kauppaseuralle.[22]. Siinä esiteltiin aikaisemmat hankkeet ja ehdotettiin, että mentäisiin pidemmälle yhdistämällä Orne kanavalla Loiren vesistöön. Tälle kanavalle esitettiin kahta vaihtoehtoista linjausta:

  • Toisen vaihtoehdon mukaan kanava olisi johtanut Ornesta Mayenne-jokeen tarjoten yhteyden Caenin ja Angersin välille. Se olisi kulkenut Pont-d'Ouillyn, Domfrontin, Mayennen et Lavalin kautta ja olisi ollut 160 kilometriä pitkä ja maksanut 10&npsb;945 000 frangia. Kanava olisi alkanut Caenista, johon saakka Orne oli valmiiksi purjehduskelpoinen, ja johtanut Lavaliin, josta lähtien Mayenne on sellainen. Laskettuihin kustannuksiin sisältyivät Ornessa Caenin ja meren välillä sekä Mayennessa Lavalin ja Loiren välillä tarvittavat ruoppaukset ja muut työt. Molemmat kanavat olisivat olleet noin 9 metrin levyisiä.
  • Toinen vaihtoehto oli Alençonin kanava joka olisi yhdistänyt Ornelta Pont-d'Ouillystä Ornen varrelta Alençonin ja Argentanin kautta Le Mansiin Sarthe-joelle Le Mansiin. Kanava olisi hieman pidempi kuin edellisessä vaihtoehdossa, 161 kilometriä, mutta tullut samojen edellytysten vallitessa halvemmaksi ja maksanut 850 000 frangia.[22].

Hankkeet saivat osakseen laajaa mielenkiintoa. Vuonna 1839 Calvadosin departementin yleisneuvosto esitti toivomuksen, että kanava Caenista Angersiin olisi rakennettava mahdollisimman pian, että se kulkisi Mayennen ja Lavalin kautta, ja että siitä rakennettaisiin sivuhaara Écouchén kautta Alençoniin ja Argentaniin.[23] Rakennustyöt kuitenkin viivästyivät koonneiden kustannusten vuoksi, ja kun 1850-luvulla alettiin rakentaa rautateitä, kunnianhimoisesta kanavahankkeesta luovuttiin lopullisesti. Yleisneuvosto julisti vuonna 1855, että Le Mansin–Mézidonin rata, viimeinen osuus Caenin ja Toursin välisestä radasta, korvasi suunnitellun kanavan, jonka rakentamisesta voitiin näin ollen luopua.[24]

Orne Pont-d'Ouillyssa

Ornen estuaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri yhteyksissä on virallisestikin määritelty eri tavoin, mistä kohdasta Ornen estuaari alkaa.

Vuoroveden vaikutukset Ornessa ovat selvästi havaittavissa Montalivet'n padolle saakka.

Suolaisuusraja (LSE) on estuaareissa määritelty kohdaksi, jonka alapuolella vesi on suolaista. Sen toisella puolella ovat voimassa meri-, toisella puolella taas jokikalastusta koskevat säännökset. Ornessa tämä raja on virallisesti Caenissa entisen La Passerelle -nimisen padon kohdalla. Alun perin se määriteltiin 10. toukokuuta 1902 annetulla asetuksella, joka vahvistettiin uudelleen asetuksella 2014-1608, kun tämä pato purettiin sen jälkeen kun Montalivet'n pato oli valmistunut.[25].

Meren poikittainen raja (LTM), joka erottaa toisistaan julkiset joki- ja merialueet, määriteltiin 8. heinäkuuta 1851 ja 25. elokuuta 1856 annetuilla asetuksilla linjaksi, joka kulkee Bénouvillen linnan ja Ranvillen suolla olevan Ornen uuden uoman päätepisteen kautta.[26].

Vihdoin Ornen kanavoitu osuus päättyy Maresquierin altaaseen. Vasta siitä alkaa joen suun lahtimainen leventymä, joka ulottuu Sallesnellesista Pointe du Siègeen, Oistrehamiin.

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ornen estuaarista on 295 hehtaarin laajuinen alue vähitellen hankittu rannikoiden suojelusta vastaavan viraston, Conservatoire du littoralin hallintaan.[27] Luonnonvoimien jatkuvasti muokkaamana se muodostaa poikkeuksellisen luonnonympäristön, mutta sihen ovat suuresti vaikuttaneet myös ihmisen toimet kuten Ornen kanavointi, Ouistrehamin ulkosataman rakentaminen, Merville-Franceville-Plagen matkailun kehittäminen ja jopa sotatoimet kuten Normandian maihinnousu vuonna 1944. Joen ja meren yhtymäkohdan ympärillä on hyvin erilaisia maisema-alueita kuten dyynejä, savikoita, soita, kosteikkoja, niittyjä, heinikköjä ja kaislikkoja, minkä vuoksi alueen kasvisto ja eläimistö on hyvin monimuotoista.[28]

Estuaarissa on tavattu noin 400 lintulajia.[29] Rannoilla tavataan erityisen runsaasti kalalokkeja, mustalintuja, merimetsoja ja haahkoja. Vesilinnuista ovat edustettuina varsinkin kuovi, silkkiuikku, punajalkaviklo, meriharakka ja tundrakurmitsa. Alueella pesivät myös sarvipöllö, pulmunen, viiksitimali, tunturikiuru ja kuningaskalastaja.

Kirjohylkeet hävisivät alueelta 1930-luvulla, mutta viime vuosina niitä on jälleen alkanut jonkin verran pesiä alueella.[30]

Alueen kasvillisuus on myös monimuotoista. Siellä on laskettu olevan yli 280 kasvilajia sekä lisäksi noin 400 sienilajia. Joukossa on muutamia sellaisiakin, joita Normandiassa ei juuri muualla esiinny, kuten nurmilaukka, töyhtöhelmililja ja sarjatähdikki.[31] Muutamat yleisemmätkin lajit ovat hyötyneet alueen suojelusta, esimerkiksi rantavehnä[32] Fiche de l'élyme des sables sur platier.free.fr.</ref>, meriasteri, tyrni, maltsat ja suolayrtit[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • F. Dutour, I. de Koninck, L. le Roc'h Morgere: De Caen à la mer, histoire d’un canal. Caen: Calvados'n departementin arkistot, 1995.
  • Yves Petit-Berghem: Géographie historique d’un espace côtier: l’exemple de la basse vallée de l’Orne (Basse-Normandie). Mappemonde, 2005, nro 80. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Jacques Tesnière: L'estuaire de l'Orne. Conservatoire du littoral, Actes Sud, 1999. IBSN 2-7427-2178-9.
  • Père Lange: Mémoire contenant quelques éclaircissements sur les différents projets qui ont paru pour la navigation supérieure et inférieure de la rivière d'Orne. Caen: Imprimerie de Bonneserre, 1821. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Jeux de données et réferences: L'Orne Service d'administration nationale des données et réferentiels sur l'eau. Viitattu 21.12.2023.
  2. ↑ Bienvenue Aunou aux sources du fleuve Orne ouest-france.fr. Viitattu 21.12.2023.
  3. ↑ Géoportail, Source de l'Orne (kartta) geoportail.gouv.fr. Viitattu 21.12.2023.
  4. ↑ a b Guide des merveilles naturelles de la France. Sélection du Reader's Digest, 1973.
  5. ↑ Le barrage et le lac de Rabodanges valdorne.com. Arkistoitu 8.3.2009. Viitattu 21.12.2023.
  6. ↑ Ports Normands Associés PNA. Viitattu 21.12.2023.
  7. ↑ Ports Normands Transmanche PNA. Viitattu 21.12.2023.
  8. ↑ Terminaux PNA. Viitattu 21.12.2023.
  9. ↑ Syndicat Mixte de l'Orne et ses Affluents symoa.net. Viitattu 21.12.2023.
  10. ↑ a b c d e f Site hydrométrique - I362 1010 : L'Orne à May-sur-Orne - Fiche de synthèse - Données hydrologiques de synthèse HydroPortail. Viitattu 21.12.2023.
  11. ↑ Origine et ortographe des communes d l'Orne. Revue générale d'administration, Tammikuu-huhtikuu 1904, s. 387–388. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Gaston Deslandes, Albert Dauzat, Charles Rostaing: Dictionnaire étymologique des noms de rivières et de montagnes en France, s. 70–71. Klincksieck, 1978.
  13. ↑ Xavier Delamarre: Dictionnaire de la langue gauloise. Une approche linguistique du vieux-celtique continental, s. 240. Pariisi: Éditions errance, 2003. ISBN 2-87772-237-6.
  14. ↑ Christophe Collet, Pascal Leroux, Jean-Yves Marin: Caen cité médiévale : bilan d'archéologie et d'histoire. Calvados: Service Département d'archéologie du Calvados, 1996. ISBN 2951017502.
  15. ↑ Journal d'un bourgeois de Caen 1652–1733, s. 381. . Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Yves Lemarec: Le port de Caen et les mines de chemin de fer de Basse-Normandie. Annales de géographie, 1912, 21. vsk, nro 117, s. 214. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ a b c Yves Petit-Berghem: Géographie historique d’un espace côtier:l’exemple de la basse vallée de l’Orne (Basse-Normandie). Mappemonde, 2005, nro 80. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive).
  18. ↑ Histoire. Il y a 160 ans, le canal reliant Caen à la mer était inauguré actu.fr. Viitattu 21.12.2023.
  19. ↑ René Streiff: Le port de Caen et le canal de Caen à la mer. Études normandes]], 1953, nro 16, s. 269-296. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Laissez-vous transporter, catalogue d'exposition, conseil général du Calvados/Keolis Calvados, 2010
  21. ↑ René Musset: Le port de Caen. Annales de Géographie, 1955, 64. vsk, nro 341, s. 65–67. [www.persee.fr/doc/geo_0003-4010_1955_num_64_341_15256 Artikkelin verkkoversio].
  22. ↑ a b Père Lange: Mémoire contenant quelques éclaircissements sur les différents projets qui ont paru pour la navigation supérieure et inférieure de la rivière d'Orne. Caen: Imprimerie de Bonneserre, 1821. Lire en ligne Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive).
  23. ↑ Pagny: Tableau analytique des délibérations du conseil général du Calvados d'après l'annuaire du département (sessions de 1833 à 1863), s. 34. Caen: {{{Julkaisija}}}, 1864.
  24. ↑ Rapport de Monsieur le Préfet, séance du 4 septembre 1855, s. 71. Caen: Calvadosin departementin yleisneuvosto, 1856.
  25. ↑ Fiche sur la LSE de l'Orne Service hydrographique et océanographique de la Marine. Viitattu 21.12.2023.
  26. ↑ Fiche sur la LTM de l'Orne Service hydrographique et océanographique de la Marine diffusion.shom.fr. Viitattu 21.12.2023.
  27. ↑ ”Cas particulier de la gestion de l'estuaire de l'Orne”, Schema d'amenagement et gestion des eaux: Orne, Avall, Seulles - État des eaux, milieux aquatiques, s. 54. Institution interdépartentale du bassin de l'Orne, 2005. Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ Estuaire de l'Orne Conservatoire du Littoral. Viitattu 21.12.2023.
  29. ↑ L'estuaide de l'Orne, espace naturel protégé Cabourg. Viitattu 21.12.2023.
  30. ↑ Où et quand voir des phoques, près de Caen? Voisi le meilleur spot pour ne jamais les rater! 14Actu. Viitattu 21.12.2023.
  31. ↑ Projet littoraux et changements de l'Orne LiCCo. Viitattu 21.12.2023.
  32. ↑ Un espace naturel majeur entre Caen et la mer cdt14.media.tourinsoft.eu. Viitattu 21.12.2023.
  33. ↑ Valentine Chinier: Quand l'estuaire de l'Orne se découvre au crépuscule. Ouest-France, 26.7.2012. Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Orne_(joki)&oldid=22225471”