Viiksitimali
| Viiksitimali | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Viiksitimalit Panuridae |
| Suku: | Panurus |
| Laji: | biarmicus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Panurus biarmicus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Viiksitimali, vanhalta nimeltään partatiainen, (Panurus biarmicus) on harvalukuinen ruovikoiden varpuslintu. Aikaisemmin laji luettiin kuuluvaksi timalien heimoon, mutta on sittemmin siirretty omaan heimoonsa viiksitimalit.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pituus 14–16 cm, paino 14–16 g. Helppo tuntea vaaleanruskeasta yleisväristä ja pitkästä pyrstöstä. Juhlapukuisella koiraalla on harmaa pää ja leveä musta viiksijuova, josta juontui sen entinen nimi partatiainen. Naaras on yksivärisempi. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta sen selkä ja pyrstön reunat ovat laajalti mustat. Nuorella naaraalla on musta nokka, nuorella koiraalla keltainen. Kaikilla viiksitimaleilla on täydellinen sulkasato elo–lokakuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei pysty erottamaan toisistaan.
Ääni on hauska ja napakka ”ping” tai ”pshing”. Myös surisevia ja napsahtavia ääniä on. Laulu on yksinkertainen lyhyt säe.
Käyttäytymiseltään viiksitimali on hyvin sosiaalinen. Poikueet kerääntyvät loppukesällä suuriksikin parviksi järviruovikoihin ja lennähtelevät tiiviinä ryhminä ruovikon yllä.
Vanhin suomalainen rengastettu viiksitimali on ollut 3 vuotta 2 kuukautta 26 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen viiksitimali oli brittiläinen, 6 vuotta 5 kuukautta vanha.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esiintyy laikuttaisesti eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa. Euroopan kannaksi on arvioitu 171 000 – 392 000 paria, joista 33 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisella alueella.[3] Maailman kannan on arvioitu olevan noin kymmenkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[4] Kovien talvien jälkeen kanta voi romahtaa mutta hyvinä pesimävuosina palaa nopeasti ennalleen. Vanhat pesimäpaikat voivat tyhjentyä lähes täysin joinain talvina.
Viiksitimalista tehtiin ensimmäinen havainto Suomessa Helsingissä 1949, ja seuraava varmistettu havainto saatiin vasta 1984 Ahvenanmaalta. Syksyinä 1986 ja 1990 lajia havaittiin parvittain Lounais-Suomessa ja etelärannikolla. Ensimmäinen varmistettu pesintä löytyi 1987 Lounais-Suomesta. 1990-luvulla havainnot ja pesinnät lisääntyivät leutojen talvien vuoksi. Lajin parimäärän arviointi on vaikeaa laajoilla ruovikoilla, ja on todennäköistä, että se pesi useammassa atlasruudussa kuin ilmoitettiin. 1990-luvun alussa kannaksi arvioitiin 50–300 paria talvien ankaruudesta riippuen.[5]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 500 | 1 000 | |
| 2013–2018 | 300 | 500 | 700 |
| 2019–2024 | 500 | 800 | 1 200 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Viiksitimalin arvo on 1 593 euroa.[9]
Pääosin paikkalintu, mutta joinakin syksyinä osa kannasta vaeltaa muualle. Kylminä talvina valtaosa pesimäpaikalle jääneesta kannasta saattaa menehtyä.[10]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viiksitimalin elinympäristönä ovat merenlahtien ja järvien laajat ruovikot. Harvoin sitä nähdään muunlaisessa ympäristössä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viiksitimali on tehokas lisääntymään, koska se tekee useita suuria poikueita vuoden aikana. Sitä paitsi nuoret viiksitimalit voivat alkaa lisääntyä jo ensimmäisenä elinvuotenaan, mikä takaa populaatioiden säilymisen ja runsastumisen. Suomessa tällainen lisääntyminen on kuitenkin melko epätodennäköistä.
Pesä on noin metrin korkeudelle järviruokoihin sidottu pussimainen tai suppilomainen kori. Munintaa tapahtuu toukokuusta alkaen, ja pari voi pesiä kolmesti kesän aikana. Munia on 4–8, ne ovat kermanvaaleita tummanruskein pilkuin ja täplin. Haudonta-aika 10–13 vrk, ja molemmat puolisot voivat hautoa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viiksitimalin ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit. Talvella se syö järviruo’on siemeniä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Panurus biarmicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Bearded Reedling Panurus biarmicus (Population. Population in detail. Supplementary material.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 19.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Bearded Reedling Panurus biarmicus (Population) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”In Europe, the total population size is estimated at 343,000-783,000 mature individuals, with 171,000-392,000 breeding pairs (BirdLife International 2021), and comprises approximately 10% of the species' global range, so a very preliminary estimate of the global population size is between 3,430,000-7,830,000 mature individuals, although further validation of this estimate is desirable. The overall population trend is difficult to determine as some populations are increasing and others decreasing, and populations are subject to considerable fluctuations (del Hoyo et al. 2007). In Europe, the species' population is considered to have undergone a small increase over three generations (10 years) (BirdLife International 2021). Based on these data, and the proportion of the species' global range that this region holds, the global population size is considered likely to be increasing slowly over three generations.” Viitattu 19.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Viiksitimali (Panurus biarmicus)) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 19.11.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Panurus biarmicus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 19.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Panurus biarmicus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 19.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 19.11.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 19.11.2025.
- ↑ Svensson, Lars: ”Viiksitimali Panurus biarmicus”, Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 360. (3. uudistettu laitos) Otava. ISBN 978-951-1-46468-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Routasuo, Pekka 1987: Valloittava partatiainen on ruoikon akrobaatti. – Lintumies 4.1987 s. 155–159. LYL.
- Pöyhönen, Mikko 2001: Viiksitimalin vuosikymmen. - Linnut vol.36 nr.4. s. 20-25.