Oltermanni

1800-luvulta tehty oltermanninsauva esillä Mediamuseo Rupriikissa. Sauva on peräisin Alavudelta. Sauvan päässä on kotelo, johon laitettiin paperilapulle kirjoitettuja viestejä. Koteloon on kaiverrettu talojen merkkejä.

Oltermanni on historiallinen, nykyään erilaisissa epävirallisissa yhteyksissä käytetty arvonimi. Alun perin oltermanni oli kylänvanhin (ruots. byålderman, engl. alderman). Myös kaupungeissa vastaava nimitys oli käytössä tarkoittamassa porvariston luottamusmiestä. Sillä voidaan viitata myös ammattikunnan tai -killan esimieheen eli ”vanhimpaan”. Hansaliitossa oltermanni (Ältermann, Comes Hansae) oli Hansan kauppa-aseman eli konttorin esimiehen sekä Hansapäivien äänivaltaisen edustajan arvonimi.

Keski-Euroopan maaseudulla oltermanneja valittiin Pohjois-Saksassa viimeistään 1200-luvulla sekä Tanskassa 1300-luvulla, mistä järjestelmä levisi hiukan myöhemmin Etelä-Ruotsin niin sanottuihin tanskalaismaakuntiin. Suomessa oltermannilaitos syntyi vasta valtiovallan vuonna 1742 säätämän kyläjärjestysohjeen jälkeen.

Oltermannilaitos Suomessa

Kyläkokouksen johtaja

Oltermanni johti kyläkokousta, jossa päätettiin tärkeistä asioista kuten ojittamisesta, niittyjen hoidosta ja niihin liittyvästä osuuksien jaosta. Oltermannin käytössä saattoi olla kylänarkku, jossa säilytettiin kylän yhteisiä asiapapereita. Oltermannin hallussa oli myös arvomerkkinä oltermanninsauva tai kylänkapula. Sauvaa tai kapulaa käytettiin kyläkokouksen kutsumiseen laittamalla se kiertoon talosta taloon. Joskus sauvaan tehtiin lipas paperiviestin kuljettamista varten. Joillakin alueilla sauvaa käytettiin myös aitojen mittaamiseen, jolloin voitiin helposti nähdä, täyttikö aita lakisääteisen korkeuden.

Oltermanni ja hänen kaksi lautamiestään (bisittare) muodostivat kylänoikeuden. Oltermannien ja kylän lautamiesten toimikausi oli yleensä yhdestä kolmeen vuotta. Heidät valitsi tehtäviinsä kyläkokous, mutta toisinaan toimi kulki vuorotellen talosta toiseen tietyssä järjestyksessä. Näihin luottamustoimiin kelpasivat yleensä vain talojen isännät, mutta joskus torpparitkin. Oltermannin eli kylänvanhimman rinnakkaisnimityksiä olivat ainakin päällysmies (Lapua) ja kylänmies (Vähäkyrö).

Etelä-Pohjanmaalla

Suomessa oltermannilaitos saavutti laajimman merkityksensä vain Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, joiden kyliin laadittiin mallikyläjärjestyksen perusteella omia kyläasetuksia. Kyläjärjestys asetti eteläpohjalaisiin kyliin oltermannit, jotka valvoivat kylien yhteisiä asioita yhteisniittyjen ja aitojen hoidosta aina kyläriitojen selvittelyyn asti. Etelä-Pohjanmaan erityislaatuinen oltermannilaitos lakkasi olemasta vasta 1939 kun Vähänkyrön Hiiripellon vanha kyläyhteisö hajosi isonjaon tultua siellä, viimeiseksi Etelä-Pohjanmaalla, toimitetuksi.

Muualla Suomessa

Myös paikoin Hämeessä, Satakunnassa ja Karjalassa laadittiin vastaavia järjestyssääntöjä ja valittiin oltermanneja, mutta kylähallinnollinen merkitys jäi näissä maakunnissa lyhytaikaiseksi tai vähäiseksi. Pohjois-Pohjanmaalla oltermannit toimivat lähinnä vain tulisijojen tarkastajina.

Oltermannit nykyään

Nykyään oltermanni-arvonimeä käyttävät muun muassa teekkarikillat eli tekniikan opiskelijoiden ainejärjestöt. Suomen Kansanmusiikkiliitto nimeää jokaisesta maakunnasta yhden kansanmusiikin taitajan, perinteen siirtäjän ja säilyttäjän elinikäiseksi oltermanniksi, minkä lisäksi kansansoitinten erityisjärjestöt voivat nimetä omia oltermannejaan.

Yhdysvalloissa Chicagon kaupungissa kaupunginvaltuusto koostuu viidestäkymmenestä oltermannista, jotka valitaan neljävuotiselle kaudelle.

Katso myös

• Nimismies
• Oltermannihallinto

Lähteet

• Pirilä, Veikko: Kytösavut XVI. Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliiton 50 toiminnan vuotta 1939-1989. Helsinki: Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto, 1989. ISBN 951-95995-8-4.
• Kallio, Reino: Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto : tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1982. ISBN 951-678-680-4.