OPEC:n öljyministereiden panttivankikriisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
OPEC:n öljyministereiden panttivankikriisi
Päiväys 21. joulukuuta 1975
Tyyppi Kaappaus
Sijainti OPEC:n päämaja Wien, Itävalta
OPEC:in silloinen päämaja Wienissä.

OPEC:n öljyministereiden panttivankikriisi tapahtui 21. joulukuuta 1975, kun Carloksen johtamat neljä terroristia ottivat panttivangiksi 12 OPEC- maiden öljyministeriä OPEC:n päämajassa Wienissä, Itävallassa. Heidän joukossaan olivat Saudi-Arabian öljyministeri Ahmed Zaki Jamani ja Iranin öljyministeri Jamshid Amuzegar.

Venezuelalainen terroristi Carlos päätti ottaa panttivangiksi 12 OPEC-ministeriä pakottaakseen Itävallan hallituksen sallimaan terroristien poistua maasta panttivankeineen. Saudi-Arabian öljyministeri Jamani ja Iranin öljyministeri Amuzegar piti teloittaa.

Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlos ja tämän kuusihenkinen ryhmä, johon kuului lähinnä Palestiinan vapautuksen kansanrintaman terroristeja ja kaksi saksalaista Baader–Meinhof-ryhmän terroristia, Gabriele Kröcher-Tiedemann ja Hans-Joachim Klein, marssi OPEC:n päämajaan Wieniin. Turvallisuuspoliisi päästi terroristit sisään ja terroristit menivät kolmanteen kerrokseen, jossa he ampuivat turvallisuuspoliisin, irakilaisen turvamiehen ja libyalaisen taloustieteilijän. Kaapatut öljyministerit olivat: Ahmed Zaki Jamani (Saudi-Arabia), Jamshid Amuzegar (Iran), Ibnu Sutowo (Indonesia), Belaid Abdesselam (Algeria), Ezzedin Mabrouk (Libya), Valentin Hernandez-Acosta (Venezuela), Edourd Alexis M'Boy-Bouz (Gabon).

Carlosin saapuessa konferenssihuoneeseen hän ampui seinään ja ministerit ja edustajat syöksyivät maahan. Terroristit jakoivat 63 panttivankia kolmeen ryhmään:

  1. ryhmä oli ystävällisten maiden joukko,
  2. oli puolueettomien maiden ryhmä
  3. oli vihollismaiden ryhmä.

Terroristit asettivat räjähteitä huoneeseen ja sättivät 3. ryhmän jäseniä. Iranin ja Saudi-Arabian ministereitä ja edustajia haukuttiin imperialisteiksi. Terroristit, jotka nimittivät itseään "Arabien vallankumouksen käsivarreksi", vaativat lentokonetta ja vapaata pääsyä maasta panttivankeineen uhaten, että muuten OPEC:n päämaja räjäytetään.

Lähtö Wienistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallan liittokansleri Bruno Kreisky salli terroristien lähdön ja antoi heille käyttöön DC-9-lentokoneen. Kello 6.40selvennä linja-auto vei 42 panttivankia ja terroristit lentokentälle ja kone nousi ilmaan.

Klo 9.00 lennon aikana terroristit asettivat pommin Jamanin istuimen alle. Carlos kertoi Jamanille ja Amuzugarille, että heidät surmataan Adenissa.

Ensimmäinen määränpää oli Alger, jossa Carlos neuvotteli Algerian ulkoministeriön kanssa. Kaikki ne panttivangit, jotka eivät olleet arabeja, päästettiin vapaaksi paitsi Iranin Amuzegar. Tripolissa lentokoneeseen tehtiin polttoainetäydennys ja odotettiin toista lentokonetta, mutta kun sitä ei näkynyt, Carlos päätti palata Algeriin, jossa kone vaihdettiin Boeing 707-lentokoneeseen, joka lensi Algerista Bagdadiin. Kymmenen panttivankia päästettiin vapaaksi, minkä jälkeen lentokone lähti takaisin Algeriin, jonne saavuttiin klo 3.40.

Panttivankien vapautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuin Carlos neuvotteli algerialaisten virkamiesten kanssa, hän keskusteli kollegoineen ja kertoi sitten Jamanille ja Amouzegarille, että heidät vapautetaan keskipäivällä. Carlos lähti lentokoneesta ja palasi kahden tunnin kuluttua.

Toisella tapaamiskerralla Carlos puhui luultavasti Algerian presidentille Houari Boumédiennelle, joka kertoi, että jos öljyministerit surmataan, Algerian armeija ryhtyy sotilaallisiin toimiin. Jamanin muistelmien mukaan algerialaisten piti estää lentokoneen nousu, mutta se olisi silti johtanut öljyministereiden surmaamiseen.

Boumédienne ehkä lupasi Carlokselle turvapaikan, jos öljyministerit vapautettaisiin.

Palaessaan takaisin lentokoneeseen Carlos kertoi Jamanille ja Amuzegarille, että valitettavasti heidän henkensä säästetään. Sen jälkeen hän kertoi, että hän lähtee lentokoneesta ja panttivangit saavat lähteä. Kun terroristit lähtivät, Jamani ja 9 muuta panttivankia odottivat Algerian ulkoministeriä Abdelaziz Bouteflikaa, joka vei heidät lentoasemarakennukselle.

Kun terroristit olivat viereisessä hallissa, yksi heistä, palestiinalainen Khalid, pyysi saada tavata Jamanin. Kun hänen kätensä sujahti takin taskuun, turvamiehet piirittivät Khalidin ja häneltä löydettiin pistooli.

Kaappauksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitakin päiviä kaappauksen jälkeen Carlos erotettiinselvennä ja palestiinalainen tohtori, Wadie Haddad, PFLP:n terroristi tuli tämän tilalle.

On huhuttu, että kaappauksen rahoittajana toimi eräs arabialainen presidentti, luultavasti Muammar Gaddafi.lähde?

Ahmed Zaki Jamani toimi Saudi-Arabian öljyministerinä vuosina 1962–1986. Saudi-Arabian kuninkaan Khalid ibn Abdilazizin kuoleman jälkeen 1982 hän joutui Saudi-hallinnon epäsuosioon. Uusi kuningas Fahd erotti Jamanin 1986.[1] Jamani toimi sen jälkeen yksityisyrittäjänä. Jamshid Amouzegar toimi Iranin šaahin palveluksessa yli 40 vuotta, hän kuoli 27. syyskuuta 2016.

Ilich Ramírez Sánchez eli Carlos saatiin kiinni 14. elokuuta 1994 Sudanissa, missä hän oli asunut monta vuotta. Nykyään hän istuu La Santén vankilassa Pariisissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 8, s. 265. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Carlos The Jackal Loses Appeal in French Bombings Assosiated Press. Arkistoitu 30.6.2013. Viitattu 26.6.2013.