Siirry sisältöön

Noora Dadu

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Noora Dadu
Henkilötiedot
Syntynyt1981 (ikä 44–45)
Kuusankoski
Kansalaisuus Suomi
Ammatti näyttelijä, lausuja, käsikirjoittaja ja ohjaaja
Puoliso Teemu Mäki
Käsikirjoittaja
Alma mater Teatterikorkeakoulu
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Noora Dadu (s. 1981 Kuusankoski[1]) on vuonna 2010 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön linjalta valmistunut suomalainen näyttelijä, lausuja, käsikirjoittaja ja ohjaaja.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dadu hyväksyttiin Teatterikorkeakouluun viidennellä kerralla vuonna 2003. Sitä ennen hän näytteli Kuusankosken Teatterissa vuosina 1991–2000 ja Ylioppilasteatterissa näytteli vuosina 2001–2004.

Dadu tunnetaan TTT:n suuren näyttämön spektaakkelista Pyöreän pöydän ritarit (2023), jossa hän näytteli valtakuntaa tuhoon johtavan Kuningas Arthurin roolin.

Dadu on näytellyt muun muassa Ryhmäteatterin Eduskunta-trilogiassa (ohj. Susanna Kuparinen), Kansallisteatterin näytelmissä Maamme (ohj. Juni Klein) ja Kangastus 38 (ohj. Mikaela Hasan), Teatteri Takomon esityksissä Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta (ohj. Akse Pettersson), Sydämeni hauta on Wounded Knee (ohj. Pauliina Feodoroff), Ikävä tunnelma (ohj. Jukka Ruotsalainen), sekä monissa vapaan kentän tuotannoissa.

Vuosina 2010–2014 Dadu näytteli Joanna Haarttin kanssa Teatteri Takomon Estella ja Sofia -trilogiassa, jonka kaksi viimeistä osaa he myös käsikirjoittivat ja ohjasivat. Esityksissä syvälliset aiheet yhdistyivät röyhkeän humoristiseen tyylilajiin. Dadu ja Haartti ovat jatkaneet yhteistyötä Haarttin koollekutsumassa Instituutti-kollektiivissa, joka luo näyttämöä hoitavia ja siistettyjä sortorakenteita purkavia praktiikoita näyttelijöiden omista lähtökohdista käsin. Kollektiivi toimii Teatteri Takomossa.

Dadu on kirjoittanut teoksen Roolitus (2024), joka purkaa osiin näyttelijöiden roolitukseen liittyviä yhteiskunnallisia rakenteita.

Dadu on näytellyt useissa televisiosarjoissa, elokuvissa ja kuunnelmissa. Hänen tunnetuin televisioroolinsa on Ylen Pikku Kakkosen Lelumestan keksijähahmo Lelu-Leaa.

Käsikirjoittajana ja ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dadu on käsikirjoittanut ja ohjannut Teatteri Takomoon vuonna 2015 esityksen Minun Palestiinani -monologi kahdelle näyttelijälle, jossa hän näytteli Iida-Maria Heinosen kanssa. Minun Palestiinani käsitteli Dadun omaa suhdetta palestiinalaisuuteen tutkien samalla erilaisten identiteettien syntymistä ja konfliktia. Henkilökohtaisen tason lisäksi esitys avasi katsojille Israel-Palestiinan konfliktin historiaa siionismin synnystä alkaen ja sisälsi myös suoran rauhanehdotuksen. Dadu käytti Minun Palestiinassani useita nykynäyttämön tyylilajeja koomisesta luentoperformanssista näyteltyihin kohtauksiin ja dokumenttiteatteriin.

Dadu kirjoitti ja ohjasi vuonna 2016 Kiasma-teatteriin monologiesityksen FAIL-virheellinen esitys, joka oli itsenäinen jatko-osa esitykselle Minun Palestiinani. FAIL jatkoi identiteetin teeman käsittelyä kommentoiden identiteettipolitiikasta käytävää keskustelua normin ulkopuolelle asettuvan näyttelijän näkökulmasta. FAIL toi näyttämölle määrittelyistä vapaan subjektin, joka voi yhdessä hetkessä olla yhtä ja toisessa toista. Dadun lisäksi FAILissa esiintyi näyttelijä-laulaja Eeva Semerdjiev, joka esitti laulavaa koivua.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esitykset[3]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Myötätunto (2010), Teatteri Takomo (rooli: opettaja)
  • Estella ja Sofia matkalla manalassa (2010), Teatteri Takomo (rooli: Estella)
  • Eduskunta (2011), Ryhmäteatteri (roolit: muun muassa Susanna Kuparinen, Liisa Hyssälä)
  • Ikävä tunnelma (2011), Teatteri Takomo (näyttelijä)
  • Sydämeni hauta on Wounded Knee -lauluilta (2011), Teatteri Takomo (näyttelijä)
  • Maamme (2011), Kansallisteatteri (rooli: Mandy)
  • Eduskunta II (2012), Ryhmäteatteri (roolit: muun muassa Susanna Kuparinen, Hirvi, Mauri Pekkarinen)
  • Estella ja Sofia Kanalassa (2013), Teatteri Takomo (roolit: Estella, Anna-Liisa Mäenpää / käsikirjoitus: Dadu ja Haartti / ohjaus: Dadu, Haartti, Karvonen)[4]
  • Estella ja Sofia Hypnoosissa (2014), Teatteri Takomo (roolit: Estella, Esteban / käsikirjoitus Haartti ja Dadu / ohjaus: Haartti, Dadu, Harjuniemi)[5]
  • Minun Palestiinani (2015), Teatteri Takomo; vierailuesitykset Ryhmäteatteri (käsikirjoittaja / ohjaaja / näyttelijä)
  • Eduskunta III (2015), Ryhmäteatteri (roolit: muun muassa Susanna Kuparinen, Hirvi, Mauri Pekkarinen, Markus Mustajärvi)
  • Kesäyön uni (2016), Ryhmäteatteri/Suomenlinnan kesäteatteri, rooli: Lysander
  • Fail (2016), Kiasma-teatteri, (käsikirjoittaja / ohjaaja / näyttelijä)
  • Kangastus 38 (2017), Kansallisteatteri (rooli: Milja-neiti)
  • Not for Men (2018), Teatteri Telakka (rooli: Blue)
  • H. (2019), Universum (käsikirjoittaja, koreografi, ohjaaja, esiintyjä)
  • Viiksi-instituutti (2021-2025), monivuotinen kollektiivinen teossarja, Teatteri Takomo
  • Sokea Piste (2021), Kansallisteatteri
  • Pyöreän pöydän ritarit (2023), TTT suuri näyttämö, rooli: Kuningas Arthur
  • Queers & Ancestors, Teatteri Takomo 2025
  • Puhutaan Richardista, Teatteri Takomo 2025
  • Elolliset, Helsingin Kaupunginteatteri 2025

Julkaistut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minun Palestiinani ja Fail. Teatterin uusi alkukirjasto, 2022.
  • Roolitus. Vastapaino, 2024.[6]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän voitti Veikko Sinisalo -kilpailun Vuoden nuori lausuja -palkinnon vuonna 2006 ja sai vuonna 2015 Näyttelijäliiton Vuoden nuori näyttelijä -palkinnon.[7] Hänet palkittiin vuonna 2023 Nuori voima -palkinnolla. Dadu valittiin Teatterikorkeakoulun Vuoden alumniksi vuonna 2025.

Yksityiselämä ja muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dadun isä on palestiinalainen ja äiti suomalainen. Dadu oli avoliitossa taiteilija Teemu Mäen kanssa vuosina 2004-2023. Heillä on kaksi lasta.[2]

Dadu on Sumud – Suomen Palestiina -verkoston perustajia. Hän toimi järjestön puheenjohtajana vuosina 2023-2025.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Palkittu teatterintekijä yritti ratkaista Palestiinan kriisin, nyt hän käy kiinni syyllisyydentunteeseemme Yle Uutiset. 19.11.2016. Viitattu 24.3.2024.
  2. 1 2 Penttinen, Anne: Noora Dadu löysi oman Palestiinansa vasta aikuisena — lue tekstin pidempi versio. Kouvolan Sanomat. 22.11.2015. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 16.10.2016.
  3. ↑ Noora Dadu Ilona-esitystietokanta. Viitattu 16.10.2016.
  4. ↑ Mäkelä, Martti: Estella ja Sofia kanalassa Skenet.fi. 14.2.2013. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 16.10.2016.
  5. ↑ Mäkelä, Martti: Estella ja Sofia hypnoosissa Skenet.fi. 11.8.2014. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 16.10.2016.
  6. ↑ Roolitus vastapaino.fi. Viitattu 14.4.2024.
  7. ↑ Nuori näyttelijä 2015 -palkinto Noora Dadulle 16.11.2015. Näyttelijäliitto. Viitattu 16.10.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Noora_Dadu&oldid=24079172”