Nobelium

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MendeleviumNobeliumLawrencium
Yb

No

-  
 
 
No-TableImage.png
Yleistä
Nimi Nobelium
Tunnus No
Järjestysluku 102
Luokka aktinoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 7
Väri luultavasti hopeanvalkoinen tai metallinharmaa
Löytövuosi 1957
Atomiominaisuudet
Atomipaino 259,1009 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 285 pm
Orbitaalirakenne [Rn] 5f147s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 8, 2
Hapetusluvut +3, +2
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1100 K (827 °C)
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
CAS-numero 10028-14-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Nobelium (lat. nobelium, aikaisemmalta tilapäiseltä nimeltään myös unnilbium) on keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on No ja järjestysluku 102. Alkuaine saatiin ensi kertaa muodostumaan kokeessa, jossa pommitettiin curiumatomeja hiili-ioneilla vuonna 1957. Nobeliumia on tuotettu vain hyvin pieniä määriä, eikä edes sen väristä olla varmoja; luultavasti se on hopeanvalkoinen tai metallinharmaa. Nobeliumin moolimassa on 259 u ja sulamispiste n. 1100 K. Nimensä nobelium on saanut Alfred Nobelin mukaan. Nobeliumilla ei ole mitään tunnettua käyttöä tieteellisen perustutkimuksen ulkopuolella. Jaksollisessa järjestelmässä nobelium sijaitsee mendeleviumin ja lawrenciumin välissä.[1]

Nobeliumin kaikki isotoopit ovat radioaktiivisia. Niistä vakaimman, 259No:n, puoliintumisaika on 58 min, ja epästabiilisimman 250No:n vain 0,25 ms. Kaikkiaan isotooppeja on löydetty 12. Nobeliumin kemialliset ominaisuudet tunnetaan huonosti. Se muodostaa vesiliuoksissa yhdisteitä hapetusasteella +3 ja +2, joista jälkimmäiset ovat vakaampia.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nobelium on nimetty Alfred Nobelin mukaan

Ensimmäisenä nobeliumin valmistamisesta raportoi tutkimusryhmä ruotsalaisen Nobel-instituutin laboratoriossa Tukholmassa vuonna 1957. He käyttivät syklotronia pommittamaan 244Cm kohdetta hiili-13 ioneilla, jolla saatiin aikaan 8,5 MeV alfasäteilyä kohteesta, jonka puoliintumisaika oli 10 minuuttia. Tätä koetta ei yrityksistä huolimatta saatu toistettua toisissa tutkimuslaitoksissa, mutta seuraavana vuonna 1958 Albert Ghiorson ryhmä Berkeleyn ydintutkimuslaboratoriossa onnistui valmistamaan nobeliumia eri menetelmällä.

Ennen nobeliumin löytämistä uskottiin, että muiden aktinoidien tavoin sen +3 hapetusaste olisi stabiilimpi liuoksissa. Kuitenkin Glenn Seaborg ennusti 1949 että +2 olisi myös poikkeuksellisen vakaa, koska No2+ ionin perustilan elektronikonfiguraatio [Rn]5f14 täyttää 5f14 kuoren. Kesti 19 vuotta ennen kuin tämä ennuste saatiin varmennettua kokeellisesti.[1](s. 1639-1641)

Isotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettujen 12 isotoopin massaluvut vaihtelevat välillä 250-262, poikkeuksellisesti kuitenkin 261 puuttuu (katso taulukko). Näillä on yhteensä kolme isomeeriä: 251mNo, 253mNo ja 254mNo. Pitkäikäisimmän isotoopin, 259No:n, puoliintumisaika on 58 minuuttia, mutta kemiallisissa analyyseissä käytetään yleensä 255No isotooppia, koska sitä on helpompi tuottaa tarvittavia määriä.[1](s. 1637)

Isotooppi Puoliintumisaika Hajoamistyyppi
250No 0,25 ms SF
251No 0,8 s α
251mNo 1,7 s
252No 2,27 s α (73%), SF (27%)
253No 1,62 min α
253mNo 31 s
254No 51 s α
254mNo 0,28 s IT (80%), α (20%)
255No 3,1 min α (61,4%), EC (38,6%)
256No 2,91 s α (~99,7%), SF (~0,3%)
257No 25 s α
258No 1,2 ms SF
259No 58 min α (~75%), EC (~25%)
260No 106 ms SF, α
262No 5 ms SF

Lähde:[1](s. 1637)[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Silva, Robert J. (2006) Fermium, Mendelevium, Nobelium, and Lawrencium, luku 13 kirjasta Morss, Lester R.; Edelstein, Norman M.; Fuger, Jean, toim. The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements (PDF) (3. painos). Dordrecht: Springer. ss. 1621–1651. (englanniksi)
  2. Isotopes of Nobelium (Z=102) Berkley Lab. Viitattu 30.10.2015. (englanniksi)
  3. Nobelium Isotopes americanelements.com. Viitattu 30.10.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.