Nikolai Ryžkov
Nikolai Ivanovitš Ryžkov (ven. Николай Иванович Рыжков; 28. syyskuuta 1929 Dylejevka, Donetskin alue, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto – 28. helmikuuta 2024 Moskova, Venäjä)[1][2][3] oli neuvostoliittolainen ja venäläinen poliitikko, joka toimi Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtajana eli pääministerinä vuosina 1985–1991. Hän oli koulutukseltaan insinööri.
Ura Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryžkov oli kotoisin Donetskin alueelta Ukrainasta, mutta oli kansallisuudeltaan venäläinen.[1] Hän työskenteli nuoruudessaan kaivostyöläisenä, kunnes pääsi vuonna 1950 työnjohtajaksi Uralmaš-konetehtaalle Sverdlovskiin.[2] Ryžkov liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP) vuonna 1956 ja valmistui insinööriksi Uralin polyteknisestä instituutista vuonna 1959. Hänestä tuli Uralmašin tehtaan pääinsinööri vuonna 1965 ja Uralmaš-yhtymän pääjohtaja vuonna 1970. Ryžkov oli Neuvostoliiton raskaan ja liikenteen koneteollisuuden apulaisministerinä vuosina 1975–1979 ja Gosplanin ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1979–1982.[2][4] Hänet valittiin Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon vuonna 1974[4] ja NKP:n keskuskomitean täysjäseneksi vuonna 1981. Ryžkov johti keskuskomitean talousosastoa vuosina 1982–1985,[2] sillä uusi puoluejohtaja Juri Andropov siirsi hänet Gosplanista NKP:n luottamustehtäviin. Andropov myös järjesti Ryžkovin yhdeksi keskuskomitean kolmesta sihteeristä vastuualueenaan teollisuus.[5]
Mihail Gorbatšovin kohottua Neuvostoliiton johtoon Ryžkov valittiin NKP:n politbyroon täysjäseneksi huhtikuussa 1985 ja hänet nimitettiin Nikolai Tihonovin tilalle ministerineuvoston puheenjohtajaksi syyskuussa 1985.[2][4][6] Ryžkov oli päävastuussa Neuvostoliiton talouspolitiikan johtamisesta 1980-luvun jälkipuolella ja yritti toteuttaa Gorbatšovin ohjelmaan kuuluneita uudistuksia kuten taloudellisen suunnittelun hajauttamista ja uudenaikaisen teknologian käyttöönottoa.[4] Investoinnit keskitettiin koneenrakennusteollisuuteen, mutta käytössä olleet resurssit eivät riittäneet suunnitelmien toteuttamiseen.[5] Ryžkov kuului Neuvostoliiton parlamentiksi vuonna 1989 perustettuun kansanedustajien kongressiin ja vuonna 1990 perustettuun Neuvostoliiton presidentin neuvostoon.[6] Hän vastusti vuonna 1990 syvenevien talousongelmien ratkaisuksi ehdotettua 500 päivän talousohjelmaa, johon sisältyi muun muassa markkinahintoihin siirtyminen.[2][4] Ryžkov laati vastaesitykseksi maltillisemman ohjelman, jossa markkinatalouteen siirryttäisiin hitaammin eikä valtion omaisuutta yksityistettäisi.[7] Gorbatšov valitsi toteutettavaksi välimuodon alkuperäisestä ja Ryžkovin ehdotuksesta.[5]
Sekä vanhoillisten että uudistusmielisten tahojen kritisoimaksi joutunut Ryžkov sai 25. joulukuuta 1990 sydänkohtauksen, jonka seurauksena hän joutui luopumaan pääministeriydestä. Hänen seuraajakseen tuli tammikuussa 1991 Valentin Pavlov.[2][4] Ryžkov oli kommunistisen puolueen ehdokkaana Venäjän neuvostotasavallan ensimmäisissä presidentinvaaleissa kesäkuussa 1991, mutta hävisi vaalin itsenäiseksi ehdokkaaksi asettuneelle Boris Jeltsinille.[4]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ryžkov oli muun muassa Tveruniversalbank-pankin sekä Prohorovskoje Pole -sotamuseon johtokunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin vuonna 1995 Venäjän duumaan ”Valta kansalle” (Vlast – narodu) -nimiseltä, Venäjän kommunistista puoluetta lähellä olleelta ehdokaslistalta.[4] Hän johti duumassa samannimistä pientä edustajaryhmää ja tuki vuoden 1996 presidentinvaaleissa kommunistien ehdokasta Gennadi Zjuganovia.[8] Ryžkov kuului kommunistisen puolueen johdolla samana vuonna perustetun Venäjän kansallis-isänmaallisen liiton johtajiin.[9] Hänet valittiin uudelleen duumaan vuoden 1999 vaaleissa.[4] Vuonna 2003 Ryžkov valittiin Venäjän liittoneuvostoon Belgorodin alueen edustajana eli senaattorina.[10][11] Hän joutui vuonna 2014 Ukrainan kriisin vuoksi Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen pakotelistalle.[12]
Ryžkov jatkoi liittoneuvoston jäsenenä syyskuuhun 2023 saakka.[13] Hän kuoli 94-vuotiaana vuonna 2024.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Николай Иванович Рыжков (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ a b c d e f g Nikolay Ryzhkov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 3.3.2024.
- ↑ a b Nikolai I. Ryzhkov, Soviet Premier Who Presided Over Economic Chaos, Dies at 94 NYTimes.com. 28.2.2024. The New York Times Company. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Ann E. Robertson: Ryzhkov, Nikolai Ivanovich (englanniksi) Encyclopedia of Russian History, Encyclopedia.com. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ a b c Robert Service: A History of Modern Russia – From Nicholas II to Putin, s. 430, 441, 492. Penguin Books, Lontoo 2003 (ensimmäinen laitos 1997).
- ↑ a b Nikolai Ivanovich Ryzhkov (englanniksi) A Dictionary of Political Biography, Oxford Reference. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Jyrki Iivonen: ”Neuvostoliiton/Venäjän historia 1985–1999”, s. 516–517 teoksessa Venäjän historia (toim. Heikki Kirkinen). Otava, Helsinki 2002.
- ↑ Pilvikki Kause: Myös kommunistien Zjuganov lähtee voitonvarmana vaaleihin (tilaajille) Helsingin Sanomat 16.2.1996. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Zjuganov johtaa Venäjän oppositiopuolueiden uutta liittoa (tilaajille) Helsingin Sanomat 8.8.1996. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Nikolai Ryzhkov (englanniksi) Venäjän liittoneuvosto. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Рыжков Николай Иванович (venäjäksi) Venäjän liittoneuvosto. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Jussi Alroth: EU:n pakotelistalle päätyi kahdeksan nimeä – ja jälleen Suomi-kytkös (tilaajille) Helsingin Sanomat 30.7.2014. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Рыжков Николай Иванович (venäjäksi) Совет Федерации. Viitattu 29.2.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Ryžkov Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
