Miehen tie (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miehen tie
Miehen tie.jpg
Ohjaaja Nyrki Tapiovaara
Hugo Hytönen
Käsikirjoittaja Nyrki Tapiovaara
Perustuu F. E. Sillanpään romaaniin Miehen tie, 1932
Tuottaja Erik Blomberg
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Erik Blomberg
Eino Mäkinen (vuoden 1939 talvikuvat Hämeestä)
Leikkaaja Erik Blomberg
Lavastaja Tapio Tapiovaara
Pääosat Gunnar Hiilloskorpi
Mirjami Kuosmanen
Hugo Hytönen
Helvi Järveläinen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Erik Blomberg Oy
Eloseppo Oy Ab
Ensi-ilta 1. syyskuuta 1940
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Miehen tie on suomalainen draamaelokuva vuodelta 1940. Se jäi talvisodassa kaatuneelta ohjaajalta Nyrki Tapiovaaralta kesken. Elokuva perustuu F. E. Sillanpään romaaniin Miehen tie (1932). Elokuvan valmistuttua Sillanpää oli juuri saanut Nobelin palkinnon.[1]

Elokuvan ohjasi loppuun Hugo Hytönen. Käytännössä elokuvan loppuun saattamisesta vastasi tuottaja Erik Blomberg vaimonsa Mirjami Kuosmasen kanssa. He muokkasivat käsikirjoitusta ja panivat henkilöiden tärkeysjärjestyksen uusiksi, sillä monet näyttelijät olivat Tapiovaaran tapaan kuolleet sotatoimissa. Hytösen vastuulle jäi henkilöohjaus. Eräitä kohtauksia oli kuvattava uudelleen ja tarinan kehittely oli saatava vastaamaan uutta tilannetta.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avausjaksossa maanviljelijä Paavo Ahrolan (Gunnar Hiilloskorpi) vaimo Anni (Irja Kuusla) tekee kuolemaa. Keväisen paljaassa luonnossa Paavo pohtii, miten jatkaa eteenpäin. Siementä pitää kylvää vakoon vaimon poismenosta huolimatta.

Kesällä Paavo kohtaa entisen heilansa, Vormiston Alman (Mirjami Kuosmanen). Paavon ja Alman yhteinen eroottinen menneisyys esitetään takaumana. Käy selväksi, että Alma on Paavon todellinen rakkaus, jonka tielle tuli järkiavioliitto Jaskarin Annin kanssa.

Syksy on Paavon levottoman etsinnän ja harhailun aikaa, etsikkoaikaa, joka on välttämätöntä hänen kehitykselleen, miehen tielle. Alma ei lupaa tulla Paavolle vielä, mutta joskus. Talvi tuo heidät lopullisesti yhteen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Gunnar Hiilloskorpi  … Ahrolan Paavo  
 Mirjami Kuosmanen  … Vormiston Alma  
 Hugo Hytönen  … Vihtori Taatila  
 Helvi Järveläinen  … karjakko Hulda Tiirikka  
 Annie Mörk  … Tussan muori  
 Elna Hellman  … Manta  
 Emmi Jurkka  … Tussan Lyyti  
 Maija Nuutinen  … Jaskarin emäntä  
 Onni Veijonen  … Pietilän Iivari  
 Pentti Viljanen  … tamperelaiskeikari  
 Hertta Leistén  … Pälän emäntä  
 Verna Piponius  … diakonissa  
 Simo Osa  … Heikki Jaskari  
 Aku Peltonen  … konstaapeli Juutilainen  
 Jalmari Parikka  … Pälä  
 Arvi Tuomi  … asianajaja Otti  
 Einari Ketola  … autonkuljettaja  
 Helvi Erjakka  … Alman äiti  
 Kyösti Käyhkö  … 1. mies  
 Sven Relander  … asianajaja  
 Lida Salin  … juoruakka  
 Jussi Piironen  … 2. mies  
 Irja Kuusla  … Ahrolan Anni, o.s. Jaskari  
 F. E. Sillanpää  … mies suulitansseissa  
 Maire Nymander  … kaupunkilaispiika  

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blombergin mukaan Miehen tiessä pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon Tapiovaaran henkeä, vaikkakin kokonaisuutta on luonnehdittu hienoisesti epätasaiseksi. Päänäyttelijöiden työtä on kiitetty luontevaksi ja monitahoiseksi. Päähenkilöiden mielenliikkeet vertautuvat vuodenaikoihin ja luonnon kiertokulkuun.[2] Tv-kriitikko Arto Pajukallio nostaa esiin erityisesti George de Godzinskyn musiikin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. JK: Miehen tie. Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 37/2014, s. 12.
  2. a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 36/2011, s. 17.
  3. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.9.2011, sivu D 5