Helvi Erjakka
| Helvi Erjakka | |
|---|---|
 Kirjailijat Salme Setälä (vas.), Helvi Erjakka ja Eeva Joenpelto Sylvi Kekkosen seurassa vuonna 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. marraskuuta 1909 Tampere |
| Kuollut | 13. helmikuuta 1975 (65 vuotta) Kangasala |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija, näyttelijä, mainostoimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Aira Kaipia Paula Purje Harriet Vane Meirami |
| Tuotannon kieli | Suomi |
| Tyylilajit | proosa, näytelmä, pakina |
| Aiheet | ihmissuhteet, romantiikka, jännitys |
| Esikoisteos | Perhetyttö |
| Palkinnot | |
|
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1968, |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Helvi Marjatta Erjakka-Rania (vuoteen 1934 Eriksson; 30. marraskuuta 1909 Tampere – 13. helmikuuta 1975 Kangasala) oli suomalainen kirjailija.[1][2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erjakan vanhemmat olivat Julius Wilhelm Eriksson ja Lyyli Eriksson, jotka olivat molemmat näyttelijöitä. Erjakka kävi seitsemän luokkaa oppikoulua ja näytteli Tampereen työväen teatterissa ja Tampereen teatterissa.[3] Teatterityön lisäksi hänellä oli rooli yhdessä pitkässä elokuvassa, Nyrki Tapiovaaran Miehen tiessä (1940). Erjakka oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Olli Nuorto (1936–1938) ja toinen Urmas Kaarlo Rania (1939–1941).
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erjakan kirjallinen tuotanto käsittää ihmissuhderomaaneja, kuunnelmia, näytelmiä ja pakinoita. Hän oli tuotteliaimpia suomalaisia kuunnelmakirjailijoita. Erjakka kirjoitti myös yhden salapoliisiromaanin. Se oli Harriet Vanen salanimellä julkaistu teatterimaailmaan sijoittuva teos Pahempi kuin murhaaja (1945).
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perhetyttö, 1931
- Minä olen sinun vaimosi!, 1932
- Juhlayö, 1939
- Parvekkeella kukkivat pelargonit, 1944
- Pieniä ihmisiä, 1944
- Pahempi kuin murhaaja, 1945
- Mitä meistä on tullut, 1946
- Nämä kaksi maailmaa, 1946
- Don Juan tekee tilin, 1947
- Varhain kypsynyt, 1947
- Sain lahjaksi päiviä, 1948
- Parvekkeella kukkivat pelargonit, 1950
- Menneisyyden kaivo, 1953
- Miestenhän maailma on, 1955
- Niin he toisiaan rakastavat, 1956
- Menneet kukinnat, 1957
- Puutarhakatu 50, 1958
- Aikuisten tanssit, 1959
- Kokemukset, 1960
- Minä itse sen tein, 1961
- Ensimmäinen näytös, 1963
- Lähekkäin, 1966
- Hän meni pois, 1968
- Minä onnellinen, 1971
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tyttöni laitakaupungilta, 1933
- Tuossa saat sormuksesi, 1936
- Naisen synti, 1947
- Komedia onnesta, 1962
- Leskiäidillä kaksi tytärtä, 1962–63
- Olen vain näyttelijä, 1946–47
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958 ja 1968
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1969
- Pro Finlandia -palkinto elämäntyöstä 1974
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helvi Erjakka Elonetissä.
- SKS:n Suomen kirjailijat -tietokanta.[vanhentunut linkki]
- Helvi Erjakan kokoelma.[vanhentunut linkki] Tampereen yliopisto.
- Suomalainen salapoliisirjallisuus 1910-luvulta 1960-luvulle.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 39. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 8.1.2022.
- ↑ Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Helvi Erjakka”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 293-298. Porvoo: WSOY, 1947.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Nuorto : "Vaikka minä olenkin Tampereelta". Kirjailijatar Helvi Eriksson-Erjakan esittelyä, Seura, 14.08.1935, nro 33, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
