Metzin epitomi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metzin epitomi
Epitoma Rerum Gestarum Alexandri Magni
Alkuperäisteos
Kirjailija tuntematon
Kieli latina
Genre elämäkerta
Julkaistu 300-luku (?)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Metzin epitomi on latinaksi kirjoitettu tiivistelmä eli epitomi Aleksanteri Suuren elämästä. Epitomin kirjoittaja on anonyymi ja yhteenvedon alkuperäistä lähdettä ei myöskään tunneta. Alkuperäinen käsikirjoitus tuhoutui toisen maailmansodan aikana, mutta siitä on säilynyt kopio 1800-luvulta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos on ehkä kirjoitettu Julianuksen vuonna 363 jaa. tapahtuneen Persian sotaretken innoittamana.[1] Epitomin kirjoittaja on käyttänyt pitkälti samoja lähteitä kun Diodoros Sisilialainen, Junianus Justinus ja Quintus Curtius Rufus. Nämä niin sanottuun Aleksanteri "vulgataan" kuuluvat lähteet perustuvat pitkälti Kleitarkhoksen kadonneeseen Aleksanteri-elämäkertaan.[2] Kleitarkhoksen perustuvan sisällön lisäksi epitomi sisältää muun muassa kolme pidempää pseudohistoriallista lisäystä: kirjeen intialaiselta kuningas Porokselta; kirjeen intialaisilta filosofeilta sekä Aleksanterin ja gymnosofistien keskustelun. Näiden kappaleiden on väitetty perustuvan aikaisempaan kokoelmaan, joka koostui kuvitteellisista Aleksanterin kirjeistä. Poroksen ja filosofien kirjeet on myös yhdistetty juutalaiseen Aleksanteri-traditioon.[3]

Käsikirjoitushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metzin epitomi oli osa 900-luvulta peräisin olevaa niin sanottua Codex Metz 500 pergamentille kirjoitettua käsikirjoitusta, joka oli peräisin Metzin lähellä olevasta St. Arnulphus -luostarista. Käsikirjoitusta säilytettiin Metzin kaupunginkirjastossa vuoteen 1944 asti, jolloin se tuhoutui toisen maailmansodan aikana tulipalossa. P.H. Thomas julkaisi epitomin nykyisen version vuonna 1960. Se perustuu kahteen aikaisempaan julkaisuun ja Ranskan kansalliskirjastossa olleeseen kopioon alkuperäisestä tekstistä.[1]

Käsikirjoitus sisälsi myös niin sanotun Liber de Morte -teoksen, joka tunnetaan myös nimellä "Aleksanteri Suuren viimeiset päivät ja testamentti".

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos käsittää tapahtumat Dareios III:n kuolemasta vuonna 330 eaa. Induksen purjehdukseen asti vuonna 325 eaa. [1]

Kappale Vuosi Yhteenveto
M 1-2 330 eaa. Teoksen ensimmäinen kappale käsittelee Aleksanterin orientalismia ja alkaa heti Dareioksen kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Epitomissa annetaan paljon tarkempi kuvaus Aleksanterin persialaisesta asusta, kuin muissa antiikin lähteissä. Tämä kappale on hyvin samankaltainen Diodoroksen teoksen vastaavan osion kanssa.
M 3-4 330 eaa. Tämä osio kertoo hyvin lyhyesti noin 1500 km käsittäneen sotaretken. Epitomi jättää muun muassa mainitsematta Filotaan ja Parmenionin kohtalot.[4]
M 5-6 329 eaa. Bassoksen vangitseminen. Epitomi seuraa tässä kappaleessa Curtiuksen teosta.[4]
M 7-8 Kesä, 329 eaa. Samarkand ja Syr Darya, jota kreikkalaiset luulivat Don-joeksi (Tanaïs).[4]
M 9 329 eaa. Spitameneen kapina.[4]
M 10-12 329 eaa. Tanaïsin ylitys.[4]
M 13 329 eaa. Paluu Samarkandiin.[4]
M 14 329 eaa. Bessoksen teloitus. Paikkaa ja teloitustapaa ei löydy mistään muusta lähteestä. [5]
M 15-18 kevät 328 eaa. Sogdia.[6]
M 19 talvi 328/7 eaa. Epitomi jättää mainitsematta muun muassa Kleitoksen kohtalon.[7]
M 20-23 327 eaa. Spitameneen kuolema. [8]
M 24-27 327 eaa. Talvimyrsky.[9]
M 28-31 327 eaa. Roksane[9]
M 32-34 327 eaa. Matka Indukselle. Tämä osio poikkeaa kaikista muista antiikin lähteistä.[10]
M 35 327 eaa. Kofen-joen ylitys.[11]
M 36-38 327/6 eaa. Aleksanteri saapuu Nysaan, jonka sanottiin olleen Dionysoksen perustama.[12]
M 39-45 327/6 eaa. Kuvaus Mazagan valtauksesta seuraa Curtiuksen kertomusta. [13]
M 46-47 326 eaa. Aornoksen valtaus. [14]
M 48-53 326 eaa. Kuvaus Taksilasta seuraa Curtiuksen kertomusta. [14]
M 54-70 toukokuu, 326 eaa. Aleksanteri ja Poros. Poroksen lähettämästä kirjeestä kerrotaan kappaleissa 56-57.[15]
M 71-74 326/5 eaa. Intialaisten filosofien kirje. [16]
M 75-78 326/5 eaa. Sotaretki Malleja vastaan. [17]
M 78-84 326/5 eaa. Keskustelu intialaisten gymnosofistien kanssa seuraa Plutarkhoksen versiota tapahtumasta.[18]
M 84-86 kesä 325 eaa. Matka Industa pitkin merelle seuraa Curtiuksen kertomusta. On mahdollista että alkuperäinen teksti jatkoi tästä jonkin verran.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heather Loube: The "Metz Epitome": Alexander (July, 330 B.C.-July, 325 B.C.). A commentary.. University of Ottawa, 1995. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2012).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Loube s.iv
  2. ↑ Loube s.vi
  3. ↑ Loube s.viii-ix
  4. ↑ a b c d e f Loube s.19
  5. ↑ Loube s.21-22
  6. ↑ Loube s.25
  7. ↑ Loube s.27
  8. ↑ Loube s.28
  9. ↑ a b Loube s.31
  10. ↑ Loube s.34
  11. ↑ Loube s.38
  12. ↑ Loube s.39
  13. ↑ Loube s.41
  14. ↑ a b Loube s.45
  15. ↑ Loube s.49
  16. ↑ Loube s.66
  17. ↑ Loube s.67
  18. ↑ Loube s.71
  19. ↑ Loube s.74

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri Suurta käsittelevät antiikin lähteet
Päälähteet Arrianos - Diodoros Sisilialainen - Junianus Justinus - Plutarkhos - Quintus Curtius Rufus - Metzin epitomi
Muut Itinerarium Alexandri - Metzin epitomi
Hävinneet lähteet Aristobulos - Kallisthenes - Kleitarkhos - Ptolemaios - Onesikritos
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metzin_epitomi&oldid=20684334”