Kallisthenes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kallisthenes Olynthoslainen (muinaiskreikaksi Καλλισθένης; n. 360-328 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija. Hän oli Aristoteleen veljenpoika. Tämän suosituksesta Kallisthenes osallistui Aleksanteri Suuren Aasian sotaretkelle historioitsijana.

Kallisthenes arvosteli sitä, että Aleksanteri omaksui itämaiset tavat, herjaten tätä erityisesti orjamaisista palvontamenoista. Koska hän näin loukkasi kuningasta, häntä alettiin syyttää salaliitosta ja hänet heitettiin vankilaan, jossa hän kuoli joko kidutukseen tai tautiin. Diogenes Laertios kertoo, että häntä pidettiin rautaisessa häkissä, jossa häntä kuljeteltiin paikasta toiseen. Lopulta hänet syötettiin leijonille.[1]

Välikohtaus kiristi myös Aleksanterin ja Aristoteleen välejä. Hänen ystävänsä Theofrastos omisti hänen onnettomalle lopulleen erityisen tutkielman nimeltä Kallisthenes eli Melankoliasta. He olivat ystävystyneet Kallistheneen vieraillessa Ateenassa.

Kallisthenes kirjoitti selonteon Aleksanterin retkistä, Kreikan historian Antalkidaan rauhasta (387 eaa.) Fokian sotaan (357 eaa.), Fokian sodan historian, sekä muutamia muita teoksia, jotka ovat kaikki hävinneet. Yhdessä Aristoteleen kanssa hän kokosi Python kisojen voittajien luettelon Python kisojen voitot (Pythionikai).[2]

Aleksanterin romanttisesta elämästä kirjoitettu romaanintapainen elämäkerta, Aleksanterista keskiajalla liikkeellä olleiden legendojen päälähde, sai alkunsa Ptolemaiosten vallan aikana, mutta nykyisessä muodossaan se kuuluu 200-luvulla eläneelle pseudo-Kallistheneelle. Julius Valerius Alexander Polemiuksen (300-luvun alku) latinankielisissä käännöksissä sen kirjoittajaksi mainitaan henkilö nimeltä Aisopos (tunnetuin Aisopos tosin eli yli 200 vuotta ennen Aleksanteri Suurta); kirjoittajaksi on mainittu myös Aristoteles, kyynikot Antisthenes ja Onesikritos, sekä Arrianos. Tästä elämäkerrasta tunnetaan myös syyrian-, armenian- ja slaavinkieliset versiot, neljän kreikankielisen (kaksi proosamuotoista ja kaksi runomuotoista) lisäksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.4-5.
  2. Barnes, Jonathan: Aristotle: A Very Short Introduction, s. 11-12. Oxford University Press, 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]