Melodifestivalen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Melodifestivalen on Ruotsissa vuosittain järjestettävä laulukilpailu, joka toimii maan karsintana Eurovision laulukilpailuun. Festivaali järjestetään yleensä helmi- tai maaliskuussa, ja sen voittaja edustaa Ruotsia Euroviisuissa loppukeväästä. Melodifestivalen on Pohjoismaiden suurin ja suosituin musiikkikilpailu, ja Ruotsissa sen finaalin katsojamäärä on jopa suurempi kuin maan katsojamäärät itse Euroviisuissa. Kilpailun on järjestänyt Ruotsin Televisio SVT vuodesta 1958 alkaen, ja vuonna 2015 kilpailu järjestettiin 55. kerran.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi osallistui Euroviisuihin ensi kertaa vuonna 1958, jolloin maan edustaja valittiin ilman julkista karsintaa. Ensimmäinen Melodifestivalen (joskus myös Melodifestival) järjestettiin 1959, ja se myös televisioitiin. Tämän jälkeen kisat on järjestetty joka vuosi, lukuun ottamatta kolmea taukoa, jolloin Ruotsi ei osallistunut Euroviisuihin. Vuonna 1964 artistit olivat lakossa, vuonna 1970 kaikki Pohjoismaat jättivät osallistumatta viisuihin protestoidakseen edellisvuoden jaettua voittoa, ja vuonna 1976 Ruotsin televisio jätti kisat väliin säästääkseen rahaa. Vuoden 1976 osallistumatta jättämiseen vaikuttivat myös protestit Euroviisujen kaupallistumista vastaan.

Melodifestivalen on alusta alkaen saanut suuren suosion Ruotsissa, jossain määrin myös naapurimaissa. Se on usein ollut SVT:n suosituin viihdeohjelma, ja julkisuus on edesauttanut kilpailuun osallistuneiden ja etenkin voitokkaiden muusikoiden menestystä. Voittajista ylivoimaisesti tunnetuin on ABBA, joka voitti vuoden 1974 festivaalit ja myös koko Euroviisut kappaleellaan Waterloo. Edellisenä vuonna ABBA jäi Ruotsin karsinnan kolmanneksi kappaleella Ring ring. Monet muutkin kansainvälisesti tunnetut ruotsalaiset artistit ovat saavuttaneet menestystä Melodifestivalenissa.

Ruotsi on voittanut Euroviisut viisi kertaa. ABBAn voitto oli ensimmäinen, seuraavan toi Herreys kappaleella Diggi-loo diggi-ley 1984. Vuonna 1983 kolmanneksi Euroviisuissa kappaleella Främling jäänyt Carola Häggkvist, artistinimeltään Carola, puolestaan voitti viisut 1991 kappaleella Fångad av en stormvind. Vuonna 1999 voitti Charlotte Nilsson kappaleella Take Me to Your Heaven, ja vuonna 2012 Loreen kappaleella Euphoria.

Kaksi kertaa Ruotsia ovat Euroviisuissa edustaneet Carola Häggkvistin lisäksi ainakin Björn Skifs, Tommy Körberg ja Family Four -ryhmä. Viime vuosien tunnetuin festivaalivoittaja on Lena Philipsson, usein vain Lena Ph, joka jäi vuoden 2004 viisuissa kuudenneksi.

Kielisääntö on vaikuttanut Melodifestivalenin lauluihin. Vuoteen 1999 saakka Eurovision sääntöjen mukaan maan edustajan tuli esittää laulunsa jollain maansa pääkielistä. Poikkeuksena tähän oli muutama vuosi 1970-luvulla, jolloin kieli oli vapaa. Tästä säännöstä seurasi, että kaikki Melodifestivalenin laulut olivat ruotsinkielisiä, kunnes 2002 SVT vapautti esityskielen. Sekä vuoden 1974 että 1999 voittokappaleet esitettiin Ruotsin karsinnassa ruotsiksi, mutta itse Euroviisuissa englanniksi, kuten myös vuosien 1973, 1975, 2000, 2001, 2004 ja 2006 kappaleet.

Vuonna 2002 Melodifestivalen laajeni moniviikkoiseksi tapahtumaksi, kun otettiin käyttöön alkukarsinnat. Niissä kilpailee noin 30 artistia, joista noin 10 pääsee loppukilpailuun. Loppukilpailu pidetään Tukholmassa, mutta suunnitelmissa on mahdollisesti kilpailla jonakin vuonna myös Göteborgissa.

Formaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melodifestivalen oli pitkään pääasiassa ollut yksi-iltainen tapahtuma, jossa yleensä 10 kappaletta kilpailivat voitosta, tosin kappaleiden määrä vaihteli vuosien välillä huomattavasti. Joinakin vuosina järjestettiin karsintakilpailuja. Vuonna 2002 kilpailua kuitenkin muutettiin radikaalisti. Se laajeni käsittämään finaalin lisäksi neljä semifinaalia ja pudotuspelityyppisen ohjelman.

Semifinaalit (Deltävlingar) järjestetään ympäri Ruotsia eri kaupungeissa. Niissä kilpailee joko 32 (2002-2014) tai 28 kappaletta (2015). Kilpailukappaleet jaetaan neljään semifinaaliin, jolloin jokaisessa on joko kahdeksan (2002-2014) tai seitsemän kappaletta (2015). Semifinaalit koostuvat kahdesta äänestyskierroksesta: katsojat äänestävät ensimmäisellä kierroksella haluamiaan kappaleita, minkä jälkeen, vuodesta riippuen, kahdesta neljään kappaletta pudotetaan pois kisasta. Toisella kierroksella katsojat äänestävät jäljellä olevia kappaleita, ja kierroksen lopussa kunkin kappaleen molemmilla kierroksilla saamat äänet lasketaan yhteen. Kaksi eniten yhteisääniä saanutta kappaletta etenevät finaaliin, ja kolmanneksi ja neljänneksi eniten ääniä saaneet menevät seuraavaan kilpailuosioon.

Pudotuspelejä muistuttava ”toinen mahdollisuus” päästä finaaliin (Andra chansen, vuonna 2002 Vinnarnas val ja vuonna 2003 Tittarnas val) on tarkoitettu kappaleille, jotka tulivat omassa semifinaalissaan kolmansiksi ja neljänsiksi. Andra chansenin formaatti muuttunut huomattavasti vuosien varrella. Vuonna 2002 aiemmista voittajista koostunut paneeli päätti kahdeksasta kappaleesta kaksi finalistia. Vuosien 2003 ja 2006 välillä kappaleiden semifinaaliesitykset näytettiin uudestaan ja kahden äänestyskierroksen aikana päätettiin kaksi finalistia. Vuonna 2007 Andra chansen muutettiin semifinaaleja muistuttavaksi yleisötilaisuudeksi, jossa kappaleet esitetään uudelleen suorassa lähetyksessä. Vuosien 2007 ja 2012 välisenä aikana kappaleet jaettiin ensimmäisellä kierroksella neljään kaksintaistelupariin. Kaksintaisteluiden voittajat etenivät toiselle kierrokselle, josta valittiin uusien kaksintaisteluiden myötä viimeiset kaksi finalistia. Vuosina 2013 ja 2014 katsojat äänestivät ensin semifinaaleja muistuttavaan tapaan kahdella äänestyskierroksella neljä kappaletta kaksintaisteluihin muiden pudotessa kisasta. Neljä valittua kappaletta jaettiin kahteen kaksintaisteluun, joiden voittajat etenivät finaaliin. Vuonna 2015 kaksintaisteluja oli taas neljä, tosin tällä kertaa kaikkien voittajat etenivät finaaliin. Vuonna 2009 kansainvälinen tuomaristo päätti vielä yhden finalistin, tosin ei varsinaisesta Andra chansenista, vaan semifinaaleissa pudonneiden kappaleiden joukosta.

Finaali on vuodesta 2002 aina järjestetty Tukholmassa, mutta aiemmin finaaleja on järjestetty myös Göteborgissa ja Malmössä. Finaalissa on vuodesta 2002 yleensä ollut mukana kymmenen kappaletta, mutta vuonna 2009 niitä oli 11 ja vuonna 2015 12. Kappaleista kahdeksan on valittu suoraan semifinaaleista ja loput Andra chansenista. Näiden kappaleiden joukosta valitaan koko kilpailun voittaja.

Äänestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SVT on kokeillut monia äänestysmenetelmiä vuosien varrella, esimerkiksi postikorttiäänestystä vuonna 1962. Pääasiassa on kuitenkin käytetty tuomaristoja, joita on ollut 6–12. Tuomaristot on jaettu yleensä alueiden mukaan, mutta joinakin vuosina esimerkiksi myös ikäryhmien mukaan. Vuonna 1993 kokeiltiin puhelinäänestystä, tosin jokseenkin epäonnistuneesti; Ruotsin puhelinverkko kaatui soittojen määrän takia. Vuonna 1999 luotiin tälläkin hetkellä käytössä oleva äänestysmenetelmä: puhelinäänestysmahdollisuus palautettiin, mutta myös ammattilaistuomaristot pidettiin, jolloin puolet tuloksesta perustuu tuomaristojen ja puolet yleisön ääniin. Semifinaaleissa ja Andra chansenissa tulokset perustuvat ainoastaan puhelinääniin. Vuonna 2015 esiteltiin äänestyssovellus, jolla oli muun muassa mahdollista äänestää ilmaiseksi, tosin tiettyä kappaletta saattoi äänestää ainoastaan sen esittämisen aikana. Sovelluksesta saadut äänet laskettiin mukaan tuloksiin semifinaaleissa ja Andra chansenissa, mutta ei finaalissa, sillä sovellus lakkasi toimimasta noin puoli tuntia lähetyksen alkamisen jälkeen ylikuormittumisen takia.[1]

Vuosien 1999 ja 2008 välisenä aikana tuomaristot edustivat yhtätoista SVT:n aluepiiriä. Vuonna 2009 mukaan lisättiin kansainvälinen tuomaristo, jolloin tuomaristoja oli 12. Vuonna 2010 tuomaristoja oli taas 11, mutta niistä kuusi edustivat muita Euroopan maita ja loput viisi Ruotsin alueita. Vuodesta 2011 kaikki tuomaristot ovat edustaneet muita Euroopan maita.

Finaalin äänestys alkaa kaikkien tuomaristojen pisteiden jaolla. Jokainen tuomaristo antaa Eurovision laulukilpailun nykyistä äänestystapaa muistuttavaan tapaan suosikkikappaleilleen 1, 2, 4, 6, 8, 10 ja 12 pistettä suosikin saadessa korkeimmat pisteet. Tämän jälkeen jaetaan yleisön pisteet, jotka lisätään tuomarien pisteisiin. Kappaleiden kesken jaetaan tuomaristojen kaikkien pisteiden yhteissummaa vastaava pistemäärä, 473 pistettä (1999-2008, 2010-) tai 516 pistettä (2009). Vuosien 1999 ja 2010 välisenä aikana näitä pisteitä jaettiin vain seitsemälle eniten yleisöääniä saaneelle kappaleelle. Pistemäärät olivat vakiot, ja ne saatiin kertomalla kukin tuomarien pisteyksikkö tuomaristojen määrällä, jolloin seitsemänneksi eniten ääniä saanut kappale sai 11 pistettä, kuudenneksi eniten saanut 22, viidenneksi eniten 44, neljänneksi eniten saanut 66, kolmanneksi eniten saanut 88, toiseksi eniten saanut 110 ja viimein eniten saanut sai 132 pistettä. Vuonna 2009, jolloin raateja oli 12, jaettiin 12, 24, 48, 72, 96, 120 ja 144 pistettä. Vuodesta 2011 alkaen puhelinäänet on jaettu prosentuaalisesti kaikkien kappaleiden eikä vain seitsemän parhaiten menestyneen välillä. Jos kappale saa 10 % puhelinäänistä, se saa tällöin vastaavan osuuden 473 pisteestä (47,3) eli 48 pistettä. Eniten yhteispisteitä saanut kappale voittaa. Jos kaksi tai useampi kappale saavat saman verran pisteitä, eniten yleisöpisteitä saanut kappale on voittaja.

Tuomaristot ja yleisö ovat olleet pääasiassa yksimielisiä voittajasta, mutta vuosina 2005, 2008 ja 2013 yleisön suosikki hävisi tuomaristojen suosikille, ja vuosina 2006, 2009, 2010 ja 2014 yleisön suosikki voitti kilpailun.

Suurin pistemäärä ikinä Melodifestivalenissa on 302 pistettä, jonka Abba sai vuonna 1974 kappaleella Waterloo. Tällä hetkellä käytössä olevan järjelmän suurin saavutettu pistemäärä on 288 pistettä, jonka Måns Zelmerlöw sai vuonna 2015. Samana vuonna rikottiin myös suurin piste-ero voittajan ja toiseksi tulleen kappaleen välillä, kun Zelmerlöw sai 149 pistettä enemmän kuin Jon Henrik Fjällgren, minkä lisäksi voittajakappale sai 122 tuomaripistettä ja 166 yleisöpistettä (35,1% äänistä), kumpaakin eniten nykyisellä järjestelmällä.[2] Pienin ero voittajan ja toiseksi tulleen välillä nykyisellä järjestelmällä on toistaiseksi ollut kaksi pistettä vuonna 2014. Kaksi kappaletta ovat saaneet täydet pisteet: Carola Häggkvistin "Främling" vuonna 1983 ja Arvingarnan "Eloise" vuonna 1993.

Viimeaikaiset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melodifestivalen 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljään semifinaaliin osallistui yhteensä 32 artistia, jokaisesta kaksi pääsi loppukilpailuun. Lisäksi kunkin semifinaalin 3. ja 4. pääsivät yrittämään andra chansen -kisaan, josta valittiin vielä kaksi. Karsintakilpailujen äänestystapa oli kaksiosainen; ensin valittiin 8 joukosta 5 parasta, sitten niistä edelleen 2. Kaikista semifinaaleista valittiin läpimenijät pelkillä puhelinäänillä. Loppukilpailun kymmenen esiintyjän joukosta valittiin voittaja asiantuntijaraatien ja puhelinäänestyksen antamien pisteiden yhteenlaskulla.

Loppukilpailua Tukholmassa 20. maaliskuuta 2004 seurasi noin 4,1 miljoonaa TV-katsojaa. Kussakin alkukilpailussa puhelinääniä annettiin noin puoli miljoonaa, loppukilpailussa 1,4 miljoonaa.

Kilpailun voitti Lena Philipsson kappaleella "Det gör ont", seuraavina olivat Shirley Clamp, After Dark, Petra Nielsen ja E-Type. Lena Ph voitti sekä tuomari- että yleisöäänestyksen, hän sai 100 tuomaripistettä 132 mahdollisesta ja lähes 300 000 puhelinääntä mikä vastasi 132 pistettä. Hän esitti kappaleensa Euroviisuissa 2004 englanninkielisenä versiona "It Hurts" ja sijoittui kuudenneksi.

Melodifestivalen 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsinta loppukilpailuun ja itse loppukilpailu seurasivat samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna, mutta alkukarsintojen äänestysjärjestelmää oli muutettu hieman. Nyt mukana oli tuomaristo joka semifinaaleissa valitsi kaksi viidestä toisen kerran esitettävästä laulusta, ja yleisö valitsi kolme muuta. Loppukilpailuun menevät kappaleet valittiin entiseen tapaan.

Loppukilpailu pidettiin 12. maaliskuuta 2005 Tukholman Globenissa, juontajina Jill Johnson ja Mark Levengood. Alkukilpailuissa annettiin nyt hieman vaisummin puhelinääniä, loppukilpailussa sen sijaan yli puolitoista miljoonaa. Alkukarsinnoissa oli mukana myös suomalainen Arja Saijonmaa, mutta hän jäi ryhmänsä viimeiseksi.

Finaalin ratkaisu oli erittäin tiukka, johtuen tuomarien ja yleisön eriävästä mielipiteestä. Tuomarien suosion keräsi Martin Stenmarck saaden 102 pistettä kappaleella "Las Vegas". Seuraavana oli Shirley Clamp ja "Att älska dig" (86 pistettä), ja vasta kolmantena Nanne Grönvall kappaleella "Håll om mig" saaden 77 pistettä. Puhelinäänestyksessä taas Nanne Grönvall keräsi ylivoimaisen suosion saaden yli 373 000 ääntä. Toisena oli Martin Stenmarck runsaalla 208 000 äänellä – vain hieman enemmän kuin kolmanneksi tullut Caroline Wennergren kappaleella "A Different Kind of Love", joka sai 204 000 ääntä. Sääntöjen mukaisesti yleisön äänet muutettiin pisteiksi vakiokaavalla: eniten ääniä saanut saa 132 pistettä, toinen 110 ja kolmas 88 pistettä, riippumatta siitä, kuinka suuret erot äänimäärissä on. Niinpä lopulta Martin Stenmarck voitti 212 pisteellä ja Nanne Grönvall oli toinen 209 pisteellä. Kolmanneksi tuli Alcazar-yhtye, neljänneksi Shirley Clamp ja viidenneksi Caroline Wennergren. Martin Stenmarck esitti jo alun perin englanninkielisen kappaleensa Euroviisuissa 2005 ja jäi 19. sijalle, mikä oli Ruotsin huonoin tulos sitten vuoden 1992.

Melodifestivalen 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2006

Karsinnat ja finaali noudattivat edellisvuosien järjestelmää. Neljä esikarsintaa järjestettiin helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa, Andra chansen -tapahtuma 12. maaliskuuta. Finaalissa esiintyi jälleen 10 artistia. Kisan voitti Carola Häggkvist, joten hän edusti Ruotsia euroviisuissa jo kolmannen kerran.

Loppukilpailu oli 18. maaliskuuta 2006 Tukholmassa, Globenissa. SVT:n lähetyksen tapahtumasta näytti Suomessa suorana FST.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Andreas Johnson, "Sing For Me"
  2. Björn Kjellman, "Älskar du livet"
  3. Linda Bengtzing, "Jag ljuger så bra"
  4. The Poodles, "Night of Passion"
  5. Magnus Carlsson, "Lev livet!"
  6. Rednex, "Mama Take Me Home"
  7. Carola, "Evighet"
  8. Magnus Bäcklund, "The Name of Love"
  9. Kikki Danielsson, "Idag & imorgon"
  10. BWO, "Temple of Love"

Voittaja Carola Häggkvist edusti Ruotsia Euroviisuissa 2006, jotka pidettiin Ateenassa toukokuussa, sijoittuen viidenneksi.

Melodifestivalen 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2007

Aiempien vuosien tapaan Melodifestivalenin karsintoihin osallistui 2007 kaikkiaan 32 artistia. Neljä esikarsintaa järjestettiin helmikuun kuluessa Jönköpingissä, Göteborgissa, Örnsköldsvikissä ja Gävlessä, Andra chansen 3. maaliskuuta Nyköpingissä. Kiinnostus esikarsintoihin oli edellisvuosia suurempaa ja Andra chansenissa annettiin yhteensä yli miljoona puhelinääntä. Lauantaina 10. maaliskuuta Tukholman Globenissa järjestettävässä loppukilpailussa esiintyvät jälleen karsintojen 10 parhaiten menestynyttä osallistujaa.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Andreas Johnson, "Little Bit of Love"
  2. Sonja Aldén, "För att du finns"
  3. Anna Book, "Samba Sambero"
  4. Sebastian, "When the Night Comes Falling"
  5. Marie Lindberg, "Trying to Recall"
  6. Måns Zelmerlöw, "Cara Mia"
  7. Tommy Nilsson, "Jag tror på människan"
  8. Sanna Nielsen, "Vågar du, vågar jag"
  9. Sarah Dawn Finer, "I Remember Love"
  10. The Ark, "The Worrying Kind"

Kilpailun voitti The Ark -yhtye laulajansa Ola Salon säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella "The Worrying Kind". Voittaja oli selvä, sillä se sai eniten sekä tuomaripisteitä että puhelinääniä. Tuomaripisteitä toiseksi eniten saanut Andreas Johnson jäi puhelinäänissä kolmanneksi ja lopputuloksissa toiseksi, kun taas toiseksi eniten puhelinääniä kerännyt Måns Zelmerlöw jäi lopulta kolmanneksi. Äänestäjien määrässä tehtiin ennätys, puhelinääniä annettiin finaalissa yli kaksi miljoonaa. The Ark edusti Ruotsia Eurovision laulukilpailussa 2007, joka järjestettiin Helsingissä 12. toukokuuta 2007.

Melodifestivalen 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2008

Ruotsin edustajaksi vuoden 2008 Eurovision laulukilpailuun valittiin Charlotte Perrelli 15. maaliskuuta 2008. Toiseksi sijoittui yleisön suosikki Sanna Nielsen ja kolmanneksi BWO.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Charlotte Perrelli, "Hero"
  2. Sibel Redzep "That Is Where I'll Go"
  3. Rongedal, "Just a Minute"
  4. Linda Bengtzing, "Hur svårt kan de’ va’"
  5. Christer Sjögren, "I love Europe"
  6. Amy Diamond, "Thank You"
  7. Sanna Nielsen, "Empty Room"
  8. Nordman, "I lågornas sken"
  9. Frida Muranius feat. Headline, "Upp o hoppa"
  10. BWO, "Lay Your Love On Me"

Melodifestivalen 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2009

Ruotsin edustajaksi vuoden 2009 Eurovision laulukilpailuun valittiin Malena Ernman 14. maaliskuuta 2009. Toiseksi tuli Caroline af Ugglas ja kolmanneksi E.M.D.. Tuomaristot ja yleisö olivat huomattavan erimielisiä tuloksista. Voittaja ja toiseksi tullut saivat eniten puhelinääniä, mutta järjestyksessä vain neljänneksi vähiten ja viidenneksi eniten tuomariääniä. Tuomaristojen suosikki "Hope & Glory" sai viidenneksi eniten puhelinääniä ja sijoittui neljänneksi.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Måns Zelmerlöw, "Hope & Glory"
  2. Caroline af Ugglas, "Snälla snälla"
  3. Agnes, "Love Love Love"
  4. H.E.A.T, "1000 Miles"
  5. Emilia, "You're My World"
  6. Alcazar, "Stay the Night"
  7. Sarah Dawn Finer, "Moving On"
  8. E.M.D., "Baby Goodbye"
  9. Sofia, "Alla"
  10. Molly Sandén, "Så vill stjärnorna"
  11. Malena Ernman, "La Voix"

Melodifestivalen 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2010

Ruotsin edustajaksi vuoden 2010 Eurovision laulukilpailuun valittiin Anna Bergendahl 13. maaliskuuta 2010. Toiseksi tuli tuomaristojen suosikki Salem Al Fakir ja kolmanneksi Eric Saade.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Darin, "You're Out Of My Life"
  2. Pernilla Wahlgren, "Jag vill om du vågar"
  3. Andreas Johnson, "We Can Work It Out"
  4. Timoteij, "Kom"
  5. Peter Jöback, "Hollow"
  6. Ola Svensson, "Unstoppable"
  7. Jessica Andersson, "I Did It for Love"
  8. Salem Al Fakir, "Keep On Walking"
  9. Anna Bergendahl, "This Is My Life"
  10. Eric Saade, "Manboy"

Melodifestivalen 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2011

Ruotsin edustajaksi vuoden 2011 Eurovision laulukilpailuun valittiin Eric Saade 12. maaliskuuta 2011. Toiseksi tuli Danny Saucedo ja kolmanneksi The Moniker.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Danny Saucedo, "In the Club"
  2. Sara Varga, "Spring för livet"
  3. The Moniker, "Oh My God!"
  4. Brolle, "7 Days and 7 Nights"
  5. Linda Bengtzing, "E det fel på mig?"
  6. Nicke Borg, "Leaving Home"
  7. Swingfly, "Me and My Drum"
  8. Sanna Nielsen, "I'm in Love"
  9. The Playtones, "The King"
  10. Eric Saade, "Popular"

Melodifestivalen 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2012

Ruotsin edustajaksi vuoden 2012 Eurovision laulukilpailuun valittiin Loreen 10. maaliskuuta 2012. Toiseksi tuli Danny Saucedo ja kolmanneksi Ulrik Munther.

Loreen voitti Eurovision laulukilpailun 2012 Bakussa 27. toukokuuta 2012.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. David Lindgren, "Shout It Out"
  2. Thorsten Flinck & Revolutionsorkestern, "Jag reser mig igen"
  3. Dead by April, "Mystery"
  4. Lisa Miskovsky, "Why Start a Fire?"
  5. Top Cats, "Baby Doll"
  6. Loreen, "Euphoria"
  7. Ulrik Munther, "Soldiers"
  8. Björn Ranelid feat. Sara Li, "Mirakel"
  9. Molly Sandén, "Why Am I Crying?"
  10. Danny Saucedo, "Amazing"

Melodifestivalen 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2013

Ruotsin edustajaksi kotimaassa järjestettyyn vuoden 2013 Eurovision laulukilpailuun valittiin 9. maaliskuuta 2013 Solnan Friends Arenalla Robin Stjernberg kappaleella "You" [3]. Yleisön suosikki Yohio tuli toiseksi ja Ulrik Munther kolmanneksi. "You" on toistaiseksi ainoa Andra chansenissa kilpaillut kappale, joka on voittanut Melodifestivalenin.

Friends Arena oli myös Eurovision laulukilpailun mahdollinen areena. Friends Arenan katsojakapasiteetti konserteissa on 67 500, joka olisi tehnyt siitä kaikkien aikojen suurimman Eurovision laulukilpailussa käytetyn areenan, jos olisi tullut valituksi. Euroviisuja ei kuitenkaan pidetty siellä vaan Malmössä huomattavasti pienemmällä Malmö Arenalla.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Ulrik Munther, "Tell the World I'm Here"
  2. David Lindgren, "Skyline"
  3. State of Drama, "Falling"
  4. Anton Ewald, "Begging"
  5. Louise Hoffsten, "Only the Dead Fish Follow the Stream"
  6. Ralf Gyllenhammar, "Bed on Fire"
  7. Ravaillacz, "En riktig jävla schlager"
  8. Sean Banan, "Copacabanana"
  9. Robin Stjernberg, "You"
  10. Yohio, "Heartbreak Hotel"

Melodifestivalen 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2014

Kilpailun finaali järjestettiin toista kertaa Friends Arenalla 8. maaliskuuta 2014.[4] Ruotsin edustajaksi valittiin Sanna Nielsen kappaleella "Undo". Toiseksi tuli kahden pisteen erolla tuomaristojen suosikki Ace Wilder ja kolmanneksi Alcazar.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Anton Ewald, "Natural"
  2. Ellen Benediktson, "Songbird"
  3. Alcazar, "Blame It on the Disco"
  4. Oscar Zia, "Yes We Can"
  5. Linus Svenning, "Bröder"
  6. Helena Paparizou, "Survivor"
  7. Yohio, "To the End"
  8. Sanna Nielsen, "Undo"
  9. Panetoz, "Efter solsken"
  10. Ace Wilder, "Busy Doin' Nothin'"

Melodifestivalen 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Melodifestivalen 2015

Kilpailun finaali järjestettiin kolmatta kertaa Friends Arenalla 14. maaliskuuta 2015. Ruotsin edustajaksi valittiin Måns Zelmerlöw kappaleella "Heroes". Toiseksi tuli 149 pisteen erolla Jon Henrik Fjällgren ja kolmanneksi Mariette Hansson.

Zelmerlöw voitti Eurovision laulukilpailun 2015 Wienissä 23. toukokuuta 2015.

Finalistit esiintymisjärjestyksessä:

  1. Viktor & Samir, "Groupie"
  2. JTR, "Building It Up"
  3. Dinah Nah, "Make Me (La La La)"
  4. Jon Henrik Fjällgren, "Jag är fri (Manne Leam Frijje)"
  5. Jessica Andersson, "Can't Hurt Me Now"
  6. Måns Zelmerlöw, "Heroes"
  7. Linus Svenning, "Forever Starts Today"
  8. Isa, "Don't Stop"
  9. Magnus Carlsson, "Möt mig i Gamla stan"
  10. Eric Saade, "Sting"
  11. Mariette, "Don't Stop Believing"
  12. Hasse Andersson, "Guld och gröna skogar"


Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alf Björnberg: En liten sång som alla andra: Melodifestivalen 1959–1983. Väitöskirja, Göteborgs Universitet 1987. ISBN 91-85974-05-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Melodifestivalen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Utredning visar – därför strulade appen 18.3.2015. SVT. Viitattu 27.4.2015. (ruotsiksi)
  2. Måns Zelmerlöw slog alla rekord i Melodifestivalen 2015 14.3.2015. SVT. Viitattu 26.4.2015. (ruotsiksi)
  3. http://www.svt.se/melodifestivalen/robin-stjernberg-ar-vinnaren-av-melodifestivalen-2013 (Viitattu 12.4.2013)
  4. Här är startordningen i finalen av Melodifestivalen 2014 1.3.2014. SVT. Viitattu 2.3.2014. (ruotsiksi)