Magnus (herttua)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Magnus
Magnuksen majesteetinsinetti
Magnuksen majesteetinsinetti
Henkilötiedot
Syntynyt 1540
Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 1583
Piltene, Kuurinmaa
Arvonimi Holsteinin herttua
Liivinmaan kuningas
Sukulaiset veli Fredrik II

Magnus tai Maunu oli tanskalainen Holsteinin herttua, joka sai Liivinmaan sodan yhteydessä Läänenmaan-Saarenmaan piispan arvon ja territorioita Saarenmaalla. Myöhemmin hän liittoutui Moskovan Venäjän tsaarin Iivana Julman kanssa, jolta hän sai tsaarin vasallina Liivinmaan kuninkaan arvonimen. Magnus soti Venäjän puolella Ruotsia ja Puolaa vastaan, kunnes hän vuonna 1578 vaihtoi puolta. Kuninkaan arvosta luopunut Magnus kuoli köyhänä vuonna 1584.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnus syntyi vuonna 1540 Kööpenhaminan linnassa.[1] Hänen veljensä oli Tanskan kuningas Fredrik II, ja omalta Magnus oli alun perin arvoltaan Holsteinin herttua. 19-vuotiaana hän sai veljeltään Saarenmaan-Läänemaan piispa Johannes von Münchhausenille aiemmin kuuluneet alueet, jotka oli myyty Tanskalle. Magnus purjehti Kuressaareen keväällä 1560. Hänellä oli mukanaan 400 palkkasoturia ja viisi laivaa, ja hän hallitsi herttuakuntaansa Kuressaaresta, joka sai häneltä kaupunginoikeudet vuonna 1563. Vuonna 1560 Magnuksesta oli tullut myös Saarenmaan-Läänenmaan ja Kuurinmaan uusi piispa. Vuonna 1564 Tanskan kuningas osti Liivinmaan ritarikunnan omistamat alueet Saarenmaalta ja luovutti ne herttuakunnalle. Tanskan toimet olivat osa Liivinmaan sodan ensimmäistä vaihetta. Moskovan Venäjän oli hyökännyt Liivinmaalle vuonna 1558, ja pian myös muut ulkovallat, kuten Tanska, Puola ja Ruotsi ottivat haltuunsa romahtavan ritarikuntavaltion entisiä alueita.[2]

Tanska ja Puola olivat olleet sodassa Ruotsia vastaan Liivinmaan sodan alkuvaihetta seuranneen Pohjoismaisen seitsenvuotisen sodan aikana vihollisia, mutta Juhana III:n syöstyä mielisairaan Eerik XIV:n vallasta Ruotsi solmi rauhan ensin Puolan kanssa vuonna 1568 ja Tanskan kanssa vuonna 1570. Venäjällä kehitys huolestutti, ja maa tavoitteli laajempia omistuksia Liivinmaalla. Liittolaisia Venäjä haki Liivinmaalta diplomatian avulla. Ainut venäläisten kanssa yhteistyöstä kiinnostunut oli Magnus-herttua, joka saapui Moskovaan vuonna 1570. Moskovassa Magnus sai loisteliaan vastaanoton, ja hän alistui Venäjän tsaarin Iivana Julman vasalliksi. Tsaarilta hän sai arvonimen Liivinmaan kuningas. Magnus itse käytti tittelistään muotoa "Magnus, Jumalan armosta Liivinmaan kuningas ja lättiläisten ja virolaisten maiden herra". Magnus solmi avioliiton tsaarin sukulaisen kanssa.[2]

Venäläisten kanssa nyt liittoutunut Magnus saapui uudestaan Liivinmaalle kesällä 1570. Hän johti 25 000:n miehen venäläisarmeijaa, jonka mukana oli myös saksalaisia palkkasotilaita. Joukot alkoivat piirittää Ruotsille kuulunutta Tallinnaa, jonka puolustajia johti Klaus Henrikinpoika Horn. Myös ruton koettelemaksi joutunut kaupunki kesti kuitenkin seitsemän kuukauden piirityksen. Venäläisten oli jätettävä piirityksensä krimintataarien poltettua Moskovan vuonna 1571. Voitettuaan tataarit venäläisjoukot kuitenkin palasivat seuraavana vuonna. Joukot valtasivat joitakin ruotsalaisten hallussa olleita linnoituksia, ja suurempi Magnus-herttuan johtama hyökkäys koitti vuoden 1575 alussa. Tallinnan esikaupunkeja ja Vanha-Pärnu hävitettiin. Joukot palasivat Venäjälle jälleen vuonna 1576, jolloin hävitettiin Läänemaata, Saarenmaata ja Padisen luostari. Myöhemmin Magnus osallistui venäläisten hyökkäykseen Liivinmaan eteläosia vastaan. Vuonna 1578 hän loikkasi venäläisten puolelta puolalaisten puolelle. Magnus luopui kuninkaan arvosta ja asettui Kuurinmaan hiippakuntaan. Loppuelämänsä Magnus vietti alituisessa rahapulassa, ja hän kuoli vuonna 1583[2] Piltenessä[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carl Frederik Bricka: Magnus Dansk biografisk Lexikon. Gyldendalske Boghandels Forlag. Viitattu 29.5.2018. (tanskaksi) Project Runebergissa
  2. a b c Zetterberg, Seppo: Viron historia, s. 159-167. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.