Maggie Smith

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maggie Smith
Maggie Smith vuonna 2007.
Maggie Smith vuonna 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Margaret Natalie Smith
Syntynyt28. joulukuuta 1934 (ikä 86)
Ilford, Essex, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä
Puoliso Robert Stephens
(vih. 1967; ero. 1974)

Beverley Cross
(vih. 1975; k. 1998)
Lapset Chris Larkin
Toby Stephens
Näyttelijä
Aktiivisena 1952–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Margaret Natalie ”Maggie” Smith (s. 28. joulukuuta 1934 Ilford, Essex) on englantilainen näyttelijä ja kaksinkertainen Oscar-voittaja.[1] Hän on mittavan uransa aikana näytellyt lähes 60 elokuvassa, minkä lisäksi hän on esiintynyt muutamissa televisiosarjoissa ja lukuisissa näytelmissä. Smith tunnetaan muun muassa rooleistaan elokuvissa Miss Jean Brodien parhaat vuodet (1969, parhaan naispääosan Oscar- ja BAFTA-palkinto) ja Hotelli Firenzessä (1985, Golden Globe- ja BAFTA-palkinto), Harry Potter -elokuvasarjasta (2001–2011) sekä televisiosarjasta Downton Abbey (2010–2015).

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margaret Natalie Smith syntyi Essexin Ilfordissa 28. joulukuuta vuonna 1934 Margaret (omaa sukua Little Hutton) ja Nathaniel Smithille. Hänen äitinsä oli skottilaissyntyinen sihteeri Glasgow’sta ja isänsä Newcastle upon Tynessä syntynyt opettaja, joka työskenteli Oxfordin yliopistossa. Maggiella on kaksi vanhempaa kaksoisveljeä, Alistair ja Ian. Maggie Smith opiskeli Oxford High Schoolissa.

Maggie Smith ei tullut kovinkaan hyvin toimeen Margaret-äitinsä kanssa, ja hän ottikin läpimurtorooliinsa Jean Brodiena äitinsä piirteitä. Ironisesti, vasta tässä vaiheessa hänen äitinsä lopetti vakuutteluyritykset saada tyttärensä käymään sihteerikurssi näyttelijäuran takaiskujen varalle.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maggie Smithin ensimmäinen elokuvarooli oli vuonna 1956 elokuvassa Child in the House, jossa hänellä oli vain sivuosassa juhlien vieraana, kun taas ensimmäinen päärooli oli pari vuotta myöhemmin ilmestyneessä rikosdraamassa Umpikujassa. Uransa kymmenen ensimmäistä vuotta Smith työskenteli pääasiassa teatterissa ja hän oli yksi West Endin sekä Laurence Olivierin luotsaaman National Theatren vakiokasvoista Smithin läpimurtorooli elokuvissa oli vuonna 1969 ensi-iltansa saanut Miss Jean Brodien parhaat vuodet. Nimiroolista hän voitti parhaan naispääosan Oscarin. Toisen Oscarinsa hän voitti vuonna 1978 parhaasta naissivuroolista elokuvassa Viikonloppu Kaliforniassa.[1] Muita Smithin tunnetuimpia elokuvia ovat Tädin kanssa maailmalla, Hotelli Firenzessä sekä Agatha Christie -kuvaukset Kuolema Niilillä ja Rikos auringon alla. Smithin roolit ovat usein olleet ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia perienglantilaisia rouvashenkilöitä kuten esimerkiksi Yorkin herttuatar Ian McKellenin Richard III:ssa, Betsey-täti Charles Dickens -kuvauksessa David Copperfield, Lady Hester Franco Zeffirellin omaelämäkerrallisessa filmissä Teetä Mussolinin kanssa sekä Oscar-ehdokkuuden saanut Trenthamin kreivitär Robert Altmanin murhamysteerissä Gosford Park. Harry Potter -elokuvasarjan professori Minerva McGarmiwan rooli oli Smithille jokseenkin sopiva, sillä hän itse on kuvaillut roolihahmoaan Jean Brodieksi, jolla on noitahattu päässä.

Vuonna 1970 Smithille myönnettiin CBE ja vuonna 1990 arvonimi Dame. Vuonna 2014 Maggie Smith valittiin Kunniaritarien ritarikuntaan.[1]

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maggie Smith ja Judi Dench ovat keskenään läheisiä ystäviä. He ovat tehneet monia yhteisiä projekteja, kuten Hotelli Firenzessä, Teetä Mussolinin kanssa ja Ladies in Lavender.

Siitä huolimatta, että Smith väittää aina ottavansa ensimmäisen roolin, joka vastaan tulee, on hän kieltäytynyt muutamien suosittujenkin elokuvien rooleista. Tosin varsinkin viime vuosina Harry Potter -saagan kuvaukset ovat estäneet häntä osallistumasta muihin projekteihin. Tällaisia rooleja ovat olleet muun muassa Endoran osa elokuvassa Vaimoni on noita sekä myöhemmin Meryl Streepin esittämä Eleanor Mantsurian kandidaatissa. Henkilökohtaisista syistä Smith on kieltäytynyt Ruth DeWitt Bukaterin roolista James Cameronin Titanicissa sekä Helenin roolista Woody Allenin elokuvassa Alice. George Cukor tarjosi Smithille myös pääroolia Virginia Woolfista kertovassa elokuvassa, mutta Smithin kieltäydyttyä koko projekti haudattiin.

Smithille on myönnetty useita palkintoja: muun muassa seitsemän Baftaa, joista kaksi kunnia-Baftoja hänen elämäntyöstään, kolme Golden Globea, kaksi Oscaria ja yhdeksän Lontoossa arvostettua Evening Standardia, joista viisi hänen teatterirooleistaan, kolme elokuvista ja yksi kunniapalkinto teatterityöstä. Hän on yksi harvoista näyttelijöistä, joka on voittanut sekä Tonyn, Emmyn että Oscarin.

Vuonna 2007 Maggie Smithillä todettiin rintasyöpä, mutta hoitojen ja lääkityksen ansiosta hän pystyi viimeistelemään kuudennen Harry Potter -elokuvan sekä lopulta aloittamaan uuden elokuvansa From Time to Time – Ajasta toiseen kuvaukset lokakuussa 2008. Vuonna 2010 Smith esiintyi Emma Thompsonin Nanny McPhee -jatko-osassa, Nanny McPhee ja suuri pamaus rouva Dochertynä. Vuonna 2011 Smith nähtiin Harry Potter -saagan viimeisessä elokuvassa saattaen professori McGarmiwan taipaleen päätökseen. Seuraavaksi Dame Maggie Smith nähtiin Dustin Hoffmanin esikoisohjauksessa, elokuvaversiossa Ronald Harwoodin näytelmästä Kvartetti sekä jo neljännessä yhteistyöprojektissaan ystävänsä Judi Denchin kanssa elokuvassa The Best Exotic Marigold Hotel. Intiassa sijaitsevaan brittien vanhainkotiin sijoittuvassa komediassa nähdään myös Bill Nighy ja Tom Wilkinson. Vuonna 2015 julkaistiin sen jatko-osa The Second Best Exotic Marigold Hotel. Vuonna 2014 Maggie Smith nähtiin pääosassa elokuvassa My Old Lady yhdessä Kevin Klinen ja Kristin Scott Thomasin kanssa. Maggie Smith näytteli pääosaa Alan Bennetin omiin kokemuksiin pohjautuvassa draamakomedia elokuvassa The Lady in The Van vuonna 2015.

Maggie Smith voitti kolme Emmy-palkintoa roolistaan televiosarjassa Downton Abbey, jossa hän näytteli Granthamin leskikreivitär Violet Crawleytä. Downton Abbeytä esitettiin vuosina 2010–2015. Elokuussa 2018 ilmoitettiin että Downton Abbey elokuva saa ensi-iltansa vuonna 2019.

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith oli epävirallisesti kihloissa näytelmäkirjailija Beverley Crossin kanssa 1960-luvun alussa. Smithin liityttyä National Theatreen, kihlaus purkaantui kesällä 1966, Robert Stephensin seuratessa Smithiä Roomaan, jossa Smith oli tekemässä elokuvaa nimeltä Minä ja kolme leskeäni (1967). Smith ja Stephens avioituivat 29. kesäkuuta 1967. Heille syntyi kaksi poikaa, Chris Larkin (s. 1967) ja Toby Stephens (s. 1969), jotka molemmat ovat myös näyttelijöitä. Smith ja Stephens erosivat vuonna 1974 Stephensin alkoholiongelmien ja syrjähyppyjen vuoksi; ero astui voimaan huhtikuussa 1975. 23. elokuuta 1975 Smith meni naimisiin nuoruudenrakastettunsa Beverley Crossin kanssa. Avioliitto päättyi Crossin kuolemaan maaliskuussa 1998.

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Dame Maggie Smith Encyclopædia Britannica. 24.12.2020. Viitattu 28.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]