Gosford Park

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gosford Park
Gosford Park 2001 poster.jpg
Ohjaaja Robert Altman
Käsikirjoittaja Julian Fellowes
Bob Balaban
Tarina Robert Altman
Tuottaja
Säveltäjä Patrick Doyle
Kuvaaja Andrew Dunn
Leikkaaja Tim Squyres
Lavastaja John Frankish
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö Sandcastle 5 Productions
Capitol Films
Ensi-ilta
Kesto 137 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 19,8 miljoonaa dollaria[2]
Tuotto 41 308 615 dollaria[2]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Gosford Park on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut Robert Altmanin ohjaama elokuva, joka kertoo Agatha Christie -tyyppisen rikostarinan.

Elokuva sai vuonna 2002 kaikkiaan seitsemän Oscar-ehdokkuutta: parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen, parhaan naissivuosan (Helen Mirren), parhaan naissivuosan (Maggie Smith), parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen kategorioissa. Ainoan palkintonsa se sai käsikirjoituksesta.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Gosford Parkin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Marraskuussa 1932 äreä teollisuuspohatta Sir William McCordle järjestää vaimonsa Lady Sylvian ja tyttärensä Isobelin kanssa metsästysviikonlopun maakartanossaan Gosford Parkissa. Paikalle saapuu joukko sukulaisia ja ystäviä: Lady Sylvian täti Trenthamin kreivitär Constance, Lady Sylvian sisaret Lady Louisa ja Lady Lavinia kera aviomiestensä lordi Raymond Stockbridge ja komentaja Anthony Meredith, Sir Williamin näyttelijäserkku Ivor Novello, amerikkalainen elokuvatuottaja Morris Weissman sekä Fredrik ja Mabel Nesbitt. Mukanaan vieraat tuovat kamaripalvelijoita ja autonkuljettajia, jotka ovat vähintäänkin yhtä värikkäitä persoonia kuin isäntänsäkin. Myöhemmin joukkoon liittyvät vielä nuoret miehet Lordi Rupert Standish ja Jeremy Blond.

Vieraat asettuvat yläkerran makuukamareihin ja salonkeihin; heidän palvelijansa majoittuvat taloudenhoitaja rouva Wilsonin ohjauksessa talon oman palvelusväen joukkoon. Isäntäväen arvotavarat talletetaan asehuoneeseen ja kassaholviin. Alakertaa hallitsevat kokenut, alkoholisoitunut hovimestari Jennings ja aina ajan tasalla oleva taloudenhoitaja rouva Wilson. Keittiöstä vastaa oman henkilökuntansa kanssa pääkokki rouva Croft, joka käy ainaista valtataistelua rouva Wilsonin kanssa. Muita merkittäviä palvelijoita ovat Trenthamin kreivittären kamarineiti Mary, lordi Stockbridgen kamaripalvelija Robert Parks, elokuvatuottaja Weissmanin miespalvelija Henry Denton sekä kartanon pääsisäkkö Elsie ja päälakeija George. Lisäksi kartanossa on töissä lukuisia sisäköitä, keittiöpiikoja, apupoikia, tallirenkejä, aseenlataajia ja riistanajajia.

Päällisin puolin kaikki on hyvin Gosford Parkissa ja metsästysviikonloppu sujuu kitkatta, mutta kiillotetun ulkokuoren takana jokaisella on omat ongelmansa. Sir Williamin rahoilla elävä Constance-täti pelkää ärtyneen Williamin lopettavan hänen elatuksensa, vararikossa oleva komentaja Meredith yrittää epätoivoisesti saada Sir Williamilta lainaa ja Freddie Nesbitt kiristää Sir Williamin ja Lady Sylvian tytärtä Isobelia saadakseen työpaikan. Useimmat pariskunnat riitelevät rajusti huoneissaan viikonlopun aikana ja kamaripalvelija on ainoa joka lohduttaa.

Myös alakerrassa tapahtuu: Elsie opastaa tottumatonta kamarineiti Marya monessa asiassa, rouva Wilson kuulee kamaripalvelija Robert Parksilta että tämä on kasvanut orpokodissa, Weissmanin kasvisruokavalio aiheuttaa nopeita muutoksia keittiössä, Lady Sylvia vierailee poikkeuksellisesti alakerrassa, miespalvelijoilla on kilpailua siitä kuka pääsee auttamaan Ivor Novelloa vaatteiden vaihdossa, silityshuoneessa ei säästellä mielipiteitä vieraiden pukeutumisesta, naispalvelijoiden kylpyhuoneessa juoruillaan, Henry Denton yrittää raiskata Maryn, pyykinpesuhuoneessa on salattuja kohtaamisia yön pimeinä tunteina.

Metsästysviikonloppu alkaa komeilla illallisilla.lähde? Illallisen jälkeen hopeinen paistiveitsi on kadonnut. Weissmanin miespalvelija Harry Denton herättää epäilyksiä tunkeilevilla kysymyksillään, myöhään illalla hän kohtaa Lady Sylvian intiimeissä merkeissä. Isobel pyytää Elsietä puhumaan Sir Williamin kanssa Freddien palkkaamisesta, tämä on kiristänyt Isobelia heidän aiemman suhteensa ja keskeytetyn raskauden vuoksi. Freddie kohtelee huonosti vaimoaan Mabelia, jonka kanssa meni naimisiin tämän rahojen vuoksi, mutta oli arvioinut väärin vaimon varallisuuden. Rupert kosiskelee Isobelia. Mary kuulee juoruna, että Lady Sylvia ja Lady Louisa katsoivat kortilla, kumpi heistä menisi naimisiin Sir Williamin kanssa. Tämän liiketoiminnalla ansaittu ja siten aristokraattien halveksima omaisuus oli kuitenkin heille ja heidän rahattomalle isälleen Cartonin jaarlille välttämätön. Kun miehet seuraavana aamuna palvelijoineen lähtevät ampumaan fasaaneja, Sir Williamin korvan vierestä sujahtaa harhalaukaus. Miehet liittyvät naisten seuraan ulkoilmassa nautittavalle jahtilounaalle. Sir William vetäytyy komentaja Meredithin liikesuunnitelmasta jättäen tämän taloudellisesti puille paljaille.

Lady Sylvia ilmoittaa Constance-tädilleen, että Sir William saattaa keskeyttää avustuksensa, josta kreivitär on ollut täysin riippuvainen. Illallisen aikana Lady Sylvia sättii Sir Williamia ja mitään ajattelematta sisäkkö Elsie puolustaan tätä ja paljastaa vahingossa heidän suhteensa. Elsie lähtee ruokasalista häväistynä ja Sir William poistuu kirjastoonsa. Rouva Wilson tuo hänelle kahvia, jonka tämä sysää äkäisesti pois ja vaatii viskiä. Rouva Wilson tarjoilee hänelle rauhallisesti välittämättä äreästä käytöksestä. Vieraat kokoontuvat salonkiin kuuntelemaan Ivor Novellon pianonsoittoa ja laulua. Palvelijat kuuntelevat esitystä oven ulkopuolella ja portaissa. Freddie Nesbitt, Anthony Meredith, Robert Parks ja lakeija George hiippailevat kukin omille teilleen. Mies, josta näkyy vain raidalliset housut, laittaa fasaaninammunnassa likaantuneet mutaiset kalossit omien kenkiensä päälle harhautustarkoituksessa, hakee hansikkaat kädessä paloämpäriin piilotettuna olleen paistiveitsen, menee kirjastoon ja puukottaa tuoliinsa lyyhistyneen Sir Williamin.

Ruumis löydetään pian, tarkastaja Thompson ja konstaapeli Dexter saapuvat tutkimaan asiaa. Henry vierailee Lady Sylvian makuukamarissa toisen kerran, vaikka tämän aviomies on juuri murhattu ("Luulen, että elämän on jatkuttava", Lady huokaa ja antaa Henryn auttaa riisumaan iltapukuaan.) Käy ilmi että Sir William myrkytettiin ennen puukotusta. Pääkokki rouva Croft kertoo henkilökunnalleen Sir Williamin maineesta tehtaittensa naistyöntekijöiden hyväksikäyttäjänä; raskaaksi tulleet pakotettiin luovuttamaan lapsensa adoptoitavaksi tai muuten he menettivät työpaikkansa. Isobel antaa Freddielle shekin, jonka tämä kuitenkin repii vihaisena kohdatessaan vaimonsa Mabelin. Tarkastaja Thompson antaa vieraiden mennä, haastattelematta suurinta osaa palveluskunnasta.

Henry Denton paljastaa olevansa amerikkalainen näyttelijä, jolla on rooli tulevassa Englantiin sijoittuvassa Charlie Chan Lontoossa -elokuvassa. Weissmanin vierailu on ollut tarkoitettu elokuvan taustoittamiseen. Dentonin asema muuttuu rajusti ja hän siirtyy nukkumaan vierashuoneeseen yläkertaan eikä hän ole enää Weissmanin henkilökohtainen miespalvelija. Henry ei voi ymmärtää palvelusväen asennetta, hänelle kerrotaan että hän ei voi kuulua yhtäaikaa sekä yläkerran vieraisiin että alakerran palvelusväkeen. Lady Sylviankin kiinnostus Henryyn loppuu. George nolaa Henryn salongissa kaikkien nähden, mikä huvittaa monia.

Mary päättelee, että Robertista on tullut lordi Stockbridgen miespalvelija, jotta tämä pääsisi lähelle Sir Williamia. Mary menee Robertin huoneeseen, jossa tämä paljastaa hänelle olevansa Sir Williamin avioton poika, joka luovutti hänet orpokotiin kaksi päivää syntymän jälkeen. Hänen äitinsä, yksi hänen tehtaansa työntekijöistä, kuoli pian tämän jälkeen. Hän kertoo Marylle, ettei ole myrkyttänyt Sir Williamia, ja ettei olisi voinut surmatakaan tätä, koska tämä oli jo kuollut myrkkyyn. Robertin murhan yritys oli itse asiassa vain kuolleen ruumiin puukottaminen. Hän suutelee Marya, joka tämän jälkeen lähtee pois Robertin huoneesta.

Kun vieraat palvelijoineen lähtevät, Freddie, jonka kiristyssuunnitelma Isobeliin on epäonnistunut, jatkaa liikekumppanuutta Anthonyn kanssa, jonka liikeyrityksen on ironisella tavalla pelastanut Sir Williamin kuolema. Isobel kuulee Rupertin ilmoittavan irtisanoutuvansa totaalisesti aiemmasta kosiskelustaan, kuultuaan ettei tyttö perikään isäänsä ennen äitinsä kuolemaa. Irtisanottu pääsisäkkö Elsie hyväksyy kyytitarjouksen Lontooseen Weissmanin, Novellon ja Henryn kanssa. Sir Williamin rakas apinapinseri Pip lähtee mukana, piilotettuna Elsien matkakassiin.

Lady Trentham ja Lady Sylvia keskustelevat rouva Croftin ja rouva Wilsonin pitkäaikaisesta riidasta, mistä Mary ymmärtää, että rouva Wilson on Robertin äiti. Rouva Wilson paljastaa Marylle, että hän ja rouva Croft ovat sisaruksia. Työskennellessään Sir Williamin tehtaassa heille molemmille syntyi lapsi, jonka isä oli Sir William. Rouva Croft piti vauvansa, mutta menetti työnsä ja lapsi kuoli pienenä; rouva Wilson taas luopui Robertista. Tajuttuaan, että Robert on hänen poikansa ja että tämä aikoi tappaa isänsä, rouva Wilson myrkytti Sir Williamin varmistaakseen, että Robertin ainoa rikos olisi kuolleen ruumiin puukottaminen. Rouva Croft lohduttaa sydämensä murtanutta rouva Wilsonia. Mary sanoo hyvästit Robertille kertomatta mitään tämän äidistä tai murhasta, ja viimeisetkin vieraat lähtevät kukin omaan suuntaansa.[4]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herrasväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Maggie Smith  Constance, Trenthamin kreivitär  
 Michael Gambon  Sir William McCordle, Gosford Parkin omistaja, baronetti  
 Kristin Scott Thomas  Lady Sylvia McCordle, Williamin vaimo, Cartonin jaarlin vanhin tytär  
 Camilla Rutherford  Isobel McCordle, edellisten tytär  
 Charles Dance  Lordi Raymond Stockbridge, paroni  
 Geraldine Somerville  Lady Louisa Stockbridge, Raymondin vaimo, paronitar, Cartonin jaarlin tytär  
 Tom Hollander  komentaja Anthony Meredith  
 Natasha Wigham  Lady Lavinia Meredith, Anthonyn vaimo, Cartonin jaarlin nuorin tytär  
 James Wilby  Kunnianarvoisa (Hon.) Freddie Nesbitt, paronin poika, perheystävä  
 Claudie Blakley  Mabel Nesbitt, Freddien vaimo, käsinetehtailijan tytär  
 Jeremy Northam  Ivor Novello, näyttelijä, Sir Williamin serkku  
 Bob Balaban  Morris Weissman, amerikkalainen B-elokuvatuottaja Hollywoodista  
 Ryan Phillippe  Henry Denton, miespalvelijaksi naamioituva näyttelijä  
 Laurence Fox  Lordi Rupert Standish, Isobelin kosiskelija, markiisin nuorin poika  
 Trent Ford  Jeremy Blond, Lordi Rupertin amerikkalainen ystävä  

Palvelusväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Kelly Macdonald  Mary Maceachran, kreivitär Trenthamin kamarineiti  
 John Atterbury  Merriman, kreivitär Trenthamin autonkuljettaja  
 Frank Thornton  Mr. Burkett, kreivitär Trenthamin hovimestari  
 Ron Puttock  Strutt, asevastaava  
 Clive Owen  Robert Parks, lordi Stockbridgen kamaripalvelija  
 Joanna Maud  Renee, Lady Louisan kamarineiti  
 Adrian Scarborough  Barnes, komentaja Meredithin kamaripalvelija  
 Frances Low  Sarah, Lady Lavinian kamarineiti  
 Helen Mirren  rouva (Jane) Wilson, taloudenhoitaja  
 Meg Wynn Owen  Lewis, Lady Sylvian kamarineiti  
 Emily Watson  Elsie, pääsisäkkö  
 Lucy Cohu  Lottie, apusisäkkö  
 Finty Williams  Janet, sisäkkö  
 Emma Buckley  May, sisäkkö  
 Sophie Thompson  Dorothy, hillo- ja säilykesisäkkö  
 Eileen Atkins  rouva (Elizabeth) Croft, pääkokki  
 Teresa Churcher  Bertha, vanhempi keittiöpiika  
 Sarah Flind  Ellen, nuorempi keittiöpiika  
 Laura Harling  Ethel, kyökkipiika  
 Tilly Gerrard  Maud, kyökkipiika  
 Alan Bates  Jennings, hovimestari  
 Derek Jacobi  Probert, Sir Williamin kamaripalvelija  
 Richard E. Grant  George, päälakeija  
 Jeremy Swift  Arthur, 2. lakeija  
 Will Beer  Albert, lakeija  

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Stephen Fry  poliisikomisario, tarkastaja Thompson  
 Ron Webster  konstaapeli Dexter, komisarion apulainen  

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oscar – paras alkuperäiskirjoitus
  • Bafta – paras puvustus
  • Evening Standard British Film Award – paras elokuva
  • Golden Globe – paras ohjaus
  • Golden Satellite Award – paras naissivuosa (Maggie Smith)
  • SEFCA Award – paras naissivuosa (Maggie Smith)
  • WGA Award – paras käsikirjoitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gosford Park (2001) Elonetissä. Viitattu 1.4.2018.
  2. a b Gosford Park Box Office Mojossa (englanniksi). Viitattu 2.9.2015.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)
  4. https://www.imdb.com/title/tt0280707/plotsummary?ref_=tt_stry_pl#synopsis

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]