Kristin Scott Thomas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dame Kristin Scott Thomas
DBE
Kristin Scott Thomas vuoden 2017 Berliinin elokuvajuhlilla
Kristin Scott Thomas vuoden 2017 Berliinin elokuvajuhlilla
Syntymäaika 24. toukokuuta 1960 (ikä 57)
Syntymäpaikka Redruth, Cornwall, Englanti, Britannia
Aktiivisena 1983–
Asuinpaikka Pariisi, Ranska
Oikea nimi Kristin Ann Scott Thomas
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit
Puoliso François Olivennes (1987–2006)
Lapset
  • Hannah (s. 1988)
  • Joseph (s. 1991)
  • Georges (s. 2000)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
Palkinnot
Ehdokkuudet

Dame Kristin Ann Scott Thomas, DBE (s. 24. toukokuuta 1960 Redruth, Cornwall, Englanti, Britannia) on englantilainen näyttelijä. Häntä pidetään yhtenä lahjakkaimmista brittiläisistä näyttelijöistä.[1]

Vuonna 1983 uransa aloittanut Scott Thomas on työskennellyt niin elokuvissa, teatterissa kuin televisiossakin. Kaksikielisenä hän on näytellyt sekä englannin- että ranskankielisiä rooleja. Hänet palkittiin parhaan naissivuosan Baftalla roolisuorituksestaan elokuvassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994). Hän oli ehdolla parhaan naispääosan Oscarin saajaksi roolisuorituksestaan elokuvassa Englantilainen potilas (1996). Työstään teatterissa hän on ollut ehdolla viisi kertaa parhaan naispääosan Olivierin saajaksi. Hänet palkittiin kyseisellä palkinnolla roolisuorituksestaan Anton Tšehovin näytelmässä Lokki (2007).

Scott Thomas aateloitiin Dameksi vuonna 2015, jolloin hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajan arvonimen (DBE). Hänelle on myönnetty myös Ranskan ansioritarikunta Kunnialegioonan upseerin arvonimi.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristin Ann Scott Thomas syntyi englantilaisessa Redruthin kaupungissa Cornwallin kreivikunnassa 24. toukokuuta vuonna 1960.[2][3] Hänen isänsä oli Britannian laivaston ilmavoimien lentäjä, komentajakapteeni Simon Scott Thomas ja äitinsä Deborah (o.s. Hurlbatt).[4] Hänellä on englantilaisten sukujuuriensa lisäksi myös walesilaisia ja alankomaalaisia sukujuuria.[4] Scott Thomasilla on neljä häntä nuorempaa sisarusta: Serena, Samantha, Benjamin ”Ben” ja velipuoli Matthew, joka syntyi äidin toisesta avioliitosta.[5] Hänen isänsä kuoli lento-onnettomuudessa yöllisen työtehtävän aikana vuonna 1966.[6] Hänen äitinsä avioitui uudelleen, toisen Britannian laivaston ilmavoimien lentäjän, komentajakapteeni Simon Idiensin kanssa.[6] Vuonna 1972 hänen isäpuolensakin kuoli työtehtävän aikana lento-onnettomuudessa.[6]

Scott Thomas varttui Trentin kylässä Dorsetin kreivikunnassa ja sai katolisen kasvatuksen.[7][8] Hän kävi yksityiskouluja, Sherbornessa St Antony’s Lewestonia ja Cheltenhamissa Cheltenham Ladies’ Collegea.[9] Koulujen jälkeen hän muutti Lontooseen Hampsteadin kaupunginosaan.[1] Lontoossa hän työskenteli tavaratalossa, kunnes alkoi opiskella draamaa Royal Central School of Speech & Drama -draamakoulussa.[1][2] Hän lopetti draamakoulun kesken ja lähti 19-vuotiaana au pairiksi Pariisiin vuoden 1980 alussa.[9][10] Pariisissa hän opiskeli näyttelemistä École nationale supérieure des arts et techniques du théâtre -teatterikoulussa.[2][9]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scott Thomasin ensimmäiset roolit olivat teatterissa ja televisiossa.[11] Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Princen ohjaama mustavalkoinen Under the Cherry Moon (1986), jossa hän näyttelee rikasta ranskalaisperijätär Mary Sharonia, johon Princen näyttelemä gigolo rakastuu.[12] Hänen läpimurtoroolinsa oli elokuvassa Kourallinen tomua (1988), joka perustuu Evelyn Waughin samannimiseen romaaniin vuodelta 1934.[13][14] Elokuvassa hän näyttelee aristokraattista Brenda Lastia, kyllästynyttä vaimoa, joka hakee jännitystä elämäänsä syrjähypystä.[14] Vuonna 1988 hän näytteli myös Anthony Hopkinsin kanssa CBS:n televisioelokuvassa Kymmenes mies, joka perustuu Graham Greenen samannimiseen romaaniin vuodelta 1985.[15][16]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Scott Thomas näytteli englantilaisvaimo Fiona Dobsonia Roman Polańskin ohjaamassa elokuvassa Katkera kuu yhdessä Hugh Grantin, Emmanuelle Seignerin ja Peter Coyoten kanssa.[17] Seuraavana vuonna hän näytteli nimiroolia kuusiosaisessa minisarjassa Sisar Gabriel, jossa hänen näyttelemänsä katolisen kirkon nunna lähtee väliaikaisesti luostarista auttamaan perhettään.[18][19]

Kristin Scott Thomas vuoden 2008 Toronton elokuvajuhlilla

Vuonna 1994 Scott Thomas näytteli hienostelevaa Fionaa Mike Newellin ohjaamassa elokuvassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset, jonka pääosissa ovat Hugh Grant ja Andie MacDowell.[20] Pienellä budjetilla tehty brittielokuva oli sekä arvostelu- että lipputulomenestys, ja Scott Thomas palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Baftalla.[21][22][23] Samana vuonna hän näytteli unkarilaissyntyistä aristokraatti Marie-Thérèse Von Debretsyä Lucian Pintilien ohjaamassa, lähinnä romaniankielisessä romanialais-ranskalaisessa elokuvassa Un été inoubliable, joka sijoittuu vuoden 1925 Romaniaan.[24][25] Hän ei rooliaan varten opiskellut romanian kieltä vaan opetteli foneettisesti vuorosanansa ulkoa.[8][26] Hän on kertonut Un été inoubliablen olevan yksi hänen elokuvistaan, joista hän on eniten ylpeä.[26] Vuonna 1995 hän näytteli lady Anne Nevilleä kriitikoiden kehumassa elokuvassa Richard III, jossa näyttelevät myös muun muassa Ian McKellen, Robert Downey Jr. ja Maggie Smith.[27][28] Elokuva on modernisoitu versio William Shakespearen näytelmästä Rikhard III, jonka 1480-luvulle sijoittuva tarina on siirretty elokuvassa 1930-luvulle.[28]

Scott Thomas näyttelee IMF-agentti Sarah Daviesia Brian De Palman ohjaamassa ja Tom Cruisen tähdittämässä elokuvassa Vaarallinen tehtävä, joka sai ensi-iltansa vuonna 1996 ja perustuu vuosina 1966–1973 esitettyyn samannimiseen televisiosarjaan.[29][30] Scott Thomas sanoi roolistaan: ”Kuolen [käsikirjoituksen] sivulla 25. Mutta kuolen Tom Cruisen käsivarsille, joten se on sen arvoista.”[31] Vuonna 1996 hän näytteli myös Anthony Minghellan ohjaamassa elokuvassa Englantilainen potilas, joka perustuu Michael Ondaatjen palkittuun samannimiseen romaaniin vuodelta 1992.[32][33] Toiseen maailmansotaan sijoittuvassa, takaumina etenevässä sotadraamassa Scott Thomas näyttelee aviollista Katharine Cliftonia, joka aloittaa kohtalokkaan rakkaussuhteen aviomiehensä kollegan, unkarilaisen arkeologikreivi László de Almásyn (Ralph Fiennes) kanssa.[32][34] Kriitikoiden ylistämä elokuva palkittiin yhdeksällä Oscarilla ja se tuotti maailmanlaajuisesti 232 miljoonan dollarin lipputulot.[35][36] Scott Thomas oli ehdolla roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarin, Golden Globen, Baftan ja Screen Actors Guildin saajaksi.[23][35][37][38] Hänestä ja Ralph Fiennesistä tuli elokuvan kuvausten aikana hyvät ystävät, ja he jatkoivat yhteistyötään Chromophobia- ja The Invisible Woman – kielletty rakkaus -elokuvissa (2005 ja 2013).[39]

1990-luvun lopulla Scott Thomas näytteli työnarkomaaniäiti Annie MacLeania Robert Redfordin ohjaamassa elokuvassa Hevoskuiskaaja (1998), joka perustuu Nicholas Evansin samannimiseen menestysromaaniin vuodelta 1995, ja lento-onnettomuudessa aviomiehensä menettänyttä kongressiedustajaa Kay Chandleria Sydney Pollackin ohjaamassa elokuvassa Oikukkaat sydämet (1999), jossa hänellä on vastanäyttelijänään Harrison Ford.[40][41][42]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scott Thomas vuoden 2013 Cannesin elokuvajuhlilla

Scott Thomas toimi vuoden 2000 Cannesin elokuvajuhlien pääkilpailun tuomariston jäsenenä.[43] Hän on toiminut myös Cannesin elokuvajuhlien juontajana vuosina 1999 ja 2010.[44][45] Vuonna 2001 hän näytteli hankalaa lady Sylvia McCordlea Robert Altmanin ohjaamassa elokuvassa Gosford Park, jossa näyttelevät myös muun muassa Maggie Smith, Michael Gambon ja Helen Mirren.[46] Agatha Christie -tyylinen murhamysteeri oli sekä arvostelu- että lipputulomenestys ja se palkittiin parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarilla.[46][47][48][49] Saman vuoden heinäkuussa Scott Thomas palasi teatteriin 15 vuotta kestäneen tauon jälkeen.[50][51] Hän näytteli Rooman keisariin rakastuvaa Palestiinan juutalaista kuningatarta Jean Racinen murhenäytelmässä Bérénice, jota esitettiin ranskalaisissa teattereissa aina vuoden 2002 puolelle asti.[50] Hänen roolisuorituksensa Bérénicenä oli kriitikkojen ylistämä.[52]

Vuonna 2003 Scott Thomas näytteli elegantin viileää ja salamyhkäistä Béatricea elokuvassa Pieni viilto vain ja Maria Sergejevna Kulyginaa eli Mašaa maalis-toukokuun ajan Anton Tšehovin näytelmässä Kolme sisarta, jota esitettiin Lontoossa West Endin Playhouse Theatressa.[53][54] Hän teki Kolmessa sisaressa ensiesiintymisensä West Endillä ja sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Olivier-ehdokkuuden.[54][55] Samana vuonna 2003 kuningatar Elisabet II myönsi Scott Thomasille Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin (Officer of the Order of the British Empire eli OBE) arvonimen.[56][57] Seuraavana vuonna hän näytteli Cagliostron kreivitär Joséphine Balsamoa Arsène Lupin -filmatisoinnissa Arsène Lupin, jossa nimiroolia näyttelee Romain Duris.[58]

Vuonna 2005 Scott Thomas näytteli Goodfellow’n ongelmaperheestä kertovassa elokuvassa Mami hoitaa, jossa perheen asiat hoitaa järjestykseen uusi taloudenhoitaja (Maggie Smith).[59][60] Elokuvassa hän näyttelee kyllästynyttä kirkkoherran (Rowan Atkinson) vaimoa ja perheenäitiä Gloriaa, jolla on salasuhde yhdysvaltalaisen golfopettajansa (Patrick Swayze) kanssa.[59][60] Samana vuonna 2005 Ranskan hallitus ja tasavallan presidentti Jacques Chirac myönsivät Scott Thomasille ansioritarikunta Kunnialegioonan ritarin (chevalier) arvonimen.[45][57] Seuraavana vuonna hän näytteli varakasta lesborakastaja Hélène Perkinsiä Guillaume Canet’n ohjaamassa, arvostelumenestyksen saaneessa elokuvassa Ei sanaakaan, joka perustuu Harlan Cobenin samannimiseen menestysromaaniin vuodelta 2001.[61][62]

Vuoden 2007 tammi-maaliskuun ajan Scott Thomas näytteli ikääntyvää näyttelijätär Irina Nikolajevna Arkadinaa Anton Tšehovin kahden sukupolven välistä yhteentörmäystä kuvaavassa näytelmässä Lokki, jota esitettiin Lontoossa Royal Court Theatressa.[63] Lokki oli arvostelu- ja yleisömenestys, ja Scott Thomasin kriitikoiden ylistämä roolisuoritus palkittiin parhaan naispääosan Olivierilla.[64][65][66] Vuonna 2008 hän uusi Arkadinan roolinsa Broadwaylla New Yorkissa, jossa näytelmää esitettiin Walter Kerr Theatressa loka-joulukuun ajan.[67] Hän teki Lokissa ensiesiintymisensä Broadwaylla, ja hänen roolisuorituksensa oli sielläkin kriitikoiden ylistämä.[68][69] Vuonna 2007 ensi-iltansa sai Paul Schraderin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva The Walker – seuralainen, jossa Scott Thomas näyttelee seurapiirirouvaa ja senaattorin vaimoa Lynn Lockneria, jonka korkea-arvoinen salarakastaja murhataan.[70]

Vuonna 2008 Scott Thomas näytteli kirjailija Philippe Claudelin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Olen aina rakastanut sinua, joka sai kriitikoilta erinomaisen vastaanoton.[71][72] Claudelin esikoisohjauksessa Scott Thomasin näyttelemä entinen lääkäri Juliette Fontaine vapautuu vankilasta etäisenä ja kylmänä viidentoista vuoden tuomion jälkeen, yrittää sopeutua arkielämään ja löytää jälleen paikkansa yhteiskunnassa.[73] Scott Thomas palkittiin roolisuorituksestaan Euroopan elokuva-akatemian myöntämällä parhaan naispääosan Euroopan elokuvapalkinnolla.[74] Lisäksi hän oli ehdolla parhaan naispääosan Golden Globen, Baftan ja Césarin saajaksi.[23][37][75] Samana vuonna hän näytteli myös elokuvassa Kuningattaren sisar, joka perustuu Philippa Gregoryn romaaniin vuodelta 2001.[76][77] Elokuvassa hän näyttelee tosielämän Wiltshiren ja Ormondin kreivitär Elizabeth Boleynia, Annan (Natalie Portman) ja Maryn (Scarlett Johansson) äitiä.[76][77]

Scott Thomas Cabourgin elokuvajuhlilla vuonna 2013

Vuonna 2009 Scott Thomas näytteli muun muassa elokuvissa Partir – lähtö ja Nowhere Boy. Partir – lähtö kertoo Scott Thomasin näyttelemästä ranskalaisesta, varakkaasta hienostorouvasta ja lääkärin vaimosta Suzannesta, joka päättää jättää kalliin elämäntyylinsä, rakkaudettoman avioliittonsa, tyhjän ja tylsän yläluokkaisen elämänsä juuri vankilasta vapautuneen rakennusmiehen takia.[78][79][80] Hän sai roolisuorituksestaan uransa toisen parhaan naispääosan César-ehdokkuutensa.[75] 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun Liverpooliin sijoittuva Nowhere Boy kertoo John Lennonin elämästä ja The Beatles -yhtyeen alkuvaiheista.[81] Elokuvassa Scott Thomas näyttelee Lennonin ankaraa tätiä ja huoltajaa, Mary ”Mimi” Smithiä.[81][82] Hän sai roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Bafta-ehdokkuuden.[23]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Scott Thomas näytteli Ludivine Sagnierin kanssa Alain Corneaun viimeiseksi jääneessä ohjaustyössä Intohimorikoksia.[83] Elokuvassa hän näyttelee menestyvää ja armotonta liikenaista Christine Rivièreä, jonka alainen (Sagnier) saa lopulta nöyryytyksistä, tappioista ja kierosta pelistä tarpeekseen.[83][84] Samana vuonna Scott Thomas näytteli kahdella eri aikatasolla liikkuvassa elokuvassa Sarah’s Key, joka perustuu vuonna 2006 ilmestyneeseen menestysromaaniin ja sai hyvin myönteisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin.[85][86][87] Elokuvassa hänen näyttelemänsä yhdysvaltalainen, Pariisissa pitkään asunut toimittaja Julia Jarmond tutkii ranskanjuutalaisten kokoamista keskitysleireille toisen maailmansodan aikana ja törmää tutkimuksissaan juutalaistyttö Sarahin ja tämän veljen tarinaan.[88] Scott Thomas sai roolisuorituksestaan uransa kolmannen parhaan naispääosan César-ehdokkuutensa.[75]

Vuonna 2011 Scott Thomas näytteli Emmaa Harold Pinterin näytelmässä Petos, jota esitettiin Lontoossa West Endin Comedy Theatressa kesä-elokuun ajan.[89][90] Petos kulkee ajassa taaksepäin ja kertoo naimisissa olevasta Emmasta, jolla on rakkaussuhde aviomiehensä parhaan ystävän kanssa.[91] Scott Thomas sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Olivier-ehdokkuuden.[92] Samana vuonna hän näytteli Lasse Hallströmin ohjaamassa elokuvassa Rakkaudesta, unelmista ja kaloista vastanäyttelijöinään Ewan McGregor ja Emily Blunt.[93] Vuonna 2007 ilmestyneeseen romaaniin perustuvassa elokuvassa hän näyttelee sanavalmista ja energistä Britannian pääministerin tiedotuspäällikköä, Patricia Maxwellia.[93][94] Seuraavana vuonna 2012 Scott Thomas näytteli vaikutusvaltaista Virginie Rousset’ia Guy de Maupassantin samannimiseen klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Bel Ami, jossa hänellä on vastanäyttelijöinään Robert Pattinson, Uma Thurman, Christina Ricci ja Colm Meaney.[95][96] Samana vuonna hän näytteli Jeanne Germainia, äidinkielenopettajan vaimoa ja taidegalleristia, François Ozonin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Vieras talossa, joka sai kriitikoilta erinomaisen vastaanoton.[97][98][99]

Scott Thomas vuoden 2016 César-gaalassa

Vuoden 2013 tammi-huhtikuun ajan Scott Thomas näytteli niin Katea kuin Annaakin Harold Pinterin näytelmässä Silloin ennen, jota esitettiin Lontoossa West Endin Harold Pinter Theatressa.[100] Silloin ennen oli kriitikoiden ylistämä ja Scott Thomas sai roolisuorituksistaan parhaan naispääosan Olivier-ehdokkuuden.[101][102] Vuonna 2013 Scott Thomas näytteli myös Nicolas Winding Refnin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa hyvin ristiriitaisen vastaanoton saaneessa elokuvassa Only God Forgives, jossa hän näyttelee kostotoimia vaativaa Crystal Thompsonia, julmaa ja dominoivaa kansainvälisen huumeimperiumin matriarkkaa ja Ryan Goslingin näyttelemän Julianin äitiä.[103][104]

Vuonna 2014 Scott Thomas näytteli elokuvassa My Old Lady, joka perustuu samannimiseen näytelmään vuodelta 2002.[105] Elokuvassa hän näyttelee naimatonta opettajaa ja iäkkään naisen suojelevaista tytärtä Chloé Girardia.[106] Sekalaisen vastaanoton saaneen elokuvan muissa pääosissa ovat Maggie Smith ja Kevin Kline.[105][107] Syys-joulukuun ajan vuonna 2014 Scott Thomas näytteli Elektraa Sofokleen samannimisessä kreikkalaisessa tragediassa Elektra, jota esitettiin Lontoossa Old Vic -teatterissa.[108][109] Elektra kertoo Elektran ja Oresteen kostosta heidän isänsä Agamemnonin surmanneelle äidilleen Klytaimnestralle.[110] Näytelmä oli arvostelumenestys, ja Scott Thomas oli ehdolla kriitikoiden ylistämästä roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Olivierin saajaksi.[109][111][112]

Kuningatar Elisabet II aateloi Scott Thomasin Dameksi Buckinghamin palatsissa maaliskuussa 2015, jolloin hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajan (Dame Commander of the Order of the British Empire eli DBE) arvonimen.[113][114][115] Saman vuoden Ranskan kansallispäivänä Ranskan tasavallan presidentti François Hollande ylensi Scott Thomasin Kunnialegioonan ritarin arvosta upseerin (officier) arvoon.[57] Vuonna 2015 Scott Thomas näytteli toiseen maailmansotaan sijoittuvassa, kriitikoilta hyvän vastaanoton saaneessa elokuvassa Ranskalainen sarja, joka perustuu Irène Némirovskyn postuumisti julkaistuun, kriitikoiden ylistämään samannimiseen menestysromaaniin vuodelta 2004.[116][117] Elokuvassa hän näyttelee rouva Angellieria, Michelle Williamsin näyttelemän Lucilen tiukkaa anoppia, jota piinaa epätietoisuus poikansa kohtalosta.[118] Samana vuonna hän näytteli kuningatar Elisabet II:ta Peter Morganin palkitun menestysnäytelmän The Audience uudistetussa versiossa, jota esitettiin Lontoossa West Endin Apollo Theatressa huhti-heinäkuun ajan.[119][120][121] The Audience kertoo kuningattaren ja hänen pääministeriensä viikoittaisista tapaamisista.[120] Näytelmän uusi versio ja Scott Thomasin roolisuoritus saivat niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin erinomaisen vastaanoton.[119][121]

Vuonna 2017 Scott Thomas näytteli juuri Britannian terveysministeriksi nimitettyä poliitikkoa Janet’ia Sally Potterin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa mustavalkoisena kuvatussa elokuvassa The Party, joka oli ehdolla Berliinin elokuvajuhlien pääkilpailussa parhaan elokuvan Kultaisen karhun saajaksi.[122][123] Samana vuonna hän näytteli Britannian pääministerin Winston Churchillin vaimoa Clementinea Joe Wrightin ohjaamassa elokuvassa Synkin hetki, joka kertoo Winston Churchillin (Gary Oldman) pääministerikauden alkuvaiheista toisessa maailmansodassa.[124][125][126] Elokuva on saanut kriitikoilta erinomaisen vastaanoton ja tuottanut maailmanlaajuisesti yli 144 miljoonan dollarin lipputulot.[127][128] Scott Thomas sai roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Bafta-ehdokkuuden.[23]

Scott Thomas näyttelee Ana Milleriä, Alicia Vikanderin näyttelemän Lara Croftin isän Richard Croftin (Dominic West) liikekumppania, vuonna 2018 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Tomb Raider, joka perustuu samannimiseen videopeliin vuodelta 2013.[129][130][131][132] Syksyllä 2018 ensi-iltansa saavassa elokuvassa Au bout des doigts Scott Thomas näyttelee hänelle kirjoitetun kreivittären roolin.[133]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scott Thomas avioitui ranskalaisen gynekologin, synnytys- ja hedelmöityslääkäri François Olivennesin (s. 1959) kanssa vuonna 1987.[3][134] Vuonna 2005 alkaneiden ongelmien seurauksena he erosivat vuonna 2006.[134][135][136] Heillä on kolme lasta: Hannah (s. 1988), Joseph (s. 1991) ja George (s. 2000).[44][137] Scott Thomas on asunut Pariisissa 19-vuotiaasta asti.[57]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scott Thomas The Party -elokuvan maailmanensi-illassa vuoden 2017 Berliinin elokuvajuhlilla
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1986 Under the Cherry Moon Under the Cherry Moon Mary Sharon
1991 Maailman silmien edessä Aux yeux du monde opettaja
1992 Katkera kuu Bitter Moon Fiona Dobson
1994 Neljät häät ja yhdet hautajaiset Four Weddings and a Funeral Fiona (myös ransk. dubbaus)
1995 Richard III Richard III lady Anne Neville
Enkeleitä ja hyönteisiä Angels and Insects Matilda ”Matty” Crompton
1996 Vaarallinen tehtävä Mission: Impossible Sarah Davies (myös ransk. dubbaus)
Englantilainen potilas The English Patient Katharine Clifton (myös ransk. dubbaus)
1998 Hevoskuiskaaja The Horse Whisperer Annie MacLean
Kierot kuviot The Revengers’ Comedies Imogen Staxton-Billing
1999 Oikukkaat sydämet Random Hearts Kay Chandler (myös ransk. dubbaus)
2000 Huvila kukkulalla Up at the Villa Mary Panton
2001 Elämää rakentamassa Life as a House Robin Kimball
Gosford Park Gosford Park lady Sylvia McCordle (myös ransk. dubbaus)
2003 Pieni viilto vain Petites Coupures Béatrice
Koodi 46 Code 46 rouva Geld
2004 Arsène Lupin Arsène Lupin Cagliostron kreivitär Joséphine Balsamo
2005 Man to Man Man to Man Elena van den Ende (myös ransk. dubbaus)
Chromophobia Chromophobia Iona Aylesbury
Mami hoitaa Keeping Mum Gloria Goodfellow
2006 Ei sanaakaan Ne le dis à personne Hélène Perkins
2007 The Walker – seuralainen The Walker Lynn Lockner
Kultainen kompassi The Golden Compass lordi Asrielin daimoni Stelmaria (ääni)
2008 Olen aina rakastanut sinua Il y a longtemps que je t’aime Juliette Fontaine
Kuningattaren sisar The Other Boleyn Girl Wiltshiren ja Ormondin kreivitär Elizabeth Boleyn
Kevytkenkäinen Easy Virtue rouva Veronica Whittaker
Largo Winch Largo Winch Ann Ferguson
2009 Himoshoppaajan salaiset unelmat Confessions of a Shopaholic Alette Naylor
Partir – lähtö Partir Suzanne
Nowhere Boy Nowhere Boy Mary ”Mimi” Smith
2010 Intohimorikoksia Crime d’amour Christine Rivière
Sarah’s Key Elle s’appelait Sarah Julia Jarmond
Sinussa kiinni Contre toi tohtori Anna Cooper
2011 Rakkaudesta, unelmista ja kaloista Salmon Fishing in the Yemen Patricia Maxwell
The Woman in the Fifth La Femme du Vème Margit Kadar
2012 Bel Ami Bel Ami Virginie Rousset (myös ransk. dubbaus)
Looking for Hortense Cherchez Hortense Iva Delusi
Vieras talossa Dans la maison Jeanne Germain
2013 Only God Forgives Only God Forgives Crystal Thompson
Viiltävä totuus Avant l’hiver Lucie Natkinson
The Invisible Woman – kielletty rakkaus The Invisible Woman rouva Frances Ternan
2014 My Old Lady My Old Lady Chloé Girard
2015 Ranskalainen sarja Suite française rouva Angellier
2017 The Party The Party Janet
Synkin hetki Darkest Hour Clementine ”Clemmie” Churchill
2018 Tomb Raider Tomb Raider Ana Miller
Au bout des doigts Au bout des doigts ”Kreivitär”

Palkintoja ja ehdokkuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Warren, Matt: ONE IS PLAYING THE QUEEN The Lady. Maaliskuu 2015. The Lady Magazine. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  2. a b c Biography.com Editors: Kristin Scott Thomas Biography.com The Biography.com website. 2.4.2014. A&E Television Networks. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  3. a b Kristin Scott Thomas Biography (1960-) Film Reference. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  4. a b Kristin Scott Thomas Celebrity Ethnicity. 14.12.2013. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  5. Kristin Scott Thomas TV Guide. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  6. a b c Luck, Adam: Suicidal jet mission that cost Kristin Scott Thomas's father his life: New details of Cold War death when actress was just five The Mail on Sunday. 22.3.2015. DMG Media. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  7. Hannay, Clive: Clive Hannay – Trent Dorset Life - The Dorset Magazine. 13.4.2013. The Dorset Magazine. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  8. a b Lane, Anthony: FOREIGN ACCENTS The New Yorker. 14.10.1996. Condé Nast. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  9. a b c Cooper, H.: DAME KRISTIN SCOTT THOMAS: PROUD TO BE CORNISH Cornwall Life. 2016. Cornwall Life Magazine. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  10. Mottram, James: Full bloom: Kristin Scott Thomas discovers life after the English rose The Independent. 2.7.2010. Independent Print Limited. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  11. Brennan, Sandra: Kristin Scott Thomas Allmovie. All Media Network. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  12. Abramovitch, Seth: 1986: When Prince Came Calling on the Cote d’Azur The Hollywood Reporter. 10.5.2016. Lynne Segall. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  13. Evelyn Waughs Handful Kristin Thomas Best Movies Guide. 6.3.2017. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  14. a b Canby, Vincent: Review/Film; 'Dust,' Evelyn Waugh's Dark Gothic Tale of the 1930's The New York Times. 24.6.1988. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  15. O’Connor, John J.: TV Weekend; A Graham Greene Tale The New York Times. 2.12.1988. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  16. Buckley, William F. Jr.: 'The Tenth Man' The New York Times. 10.3.1985. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  17. Katkera kuu (1992) Elokuvauutiset. 21.4.2010. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  18. Body & Soul (TV) FilmAffinity. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  19. Scott, Tony: Review: ‘Masterpiece Theatre Body and Soul’ Variety. 10.2.1994. Penske Media Corporation. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  20. Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: KAVI. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  21. Four Weddings and a Funeral Box Office Mojo. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  22. FOUR WEDDINGS AND A FUNERAL (1994) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  23. a b c d e AWARDS DATABASE: BAFTA Awards Search, Kristin Scott Thomas British Academy Film Awards. British Academy of Film and Television Arts (BAFTA). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  24. UN ÉTÉ INOUBLIABLE AlloCiné. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  25. James, Caryn: FILM REVIEW; Right vs. Realities in Romania, 1925 The New York Times. 11.11.1994. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  26. a b An Unforgettable Summer (Un été inoubliable) Eurocinema. Eurocinema World. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  27. RICHARD III (1995) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  28. a b Richard III (1995) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: KAVI. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  29. Ebert, Roger: MISSION: IMPOSSIBLE Roger Ebert. 31.5.1996. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  30. Honkala, Antti: Vaarallinen tehtävä Filmgoer. 3.1.2001. Filmgoer RY. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  31. Story Notes for Mission: Impossible AMC. 2011. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  32. a b Englantilainen potilas (1996) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: KAVI. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  33. Englantilainen potilas Kirjasampo. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  34. The English Patient Time Out. Time Out Group Ltd.. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  35. a b THE 69TH ACADEMY AWARDS / 1997 Oscars. Yhdysvaltain elokuva-akatemia (Academy of Motion Picture Arts and Sciences). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  36. The English Patient Box Office Mojo. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  37. a b Kristin Scott Thomas Golden Globes. Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  38. The 3rd Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards. Screen Actors Guild. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  39. Preston, John: 'I'm very wary of trust' The Daily Telegraph. 17.10.2005. Telegraph Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  40. Maslin, Janet: FILM REVIEW; Healing a Girl, Her Horse and Maybe Even Her Mother The New York Times. 15.5.1998. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  41. Koster, Olinka: Horse Whisperer author Nicholas Evans faces lengthy dialysis to avoid kidney failure after eating deadly mushrooms Mail Online. 3.9.2008. DMG Media. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  42. Maslin, Janet: FILM REVIEW; Together By a Twist Of Fate The New York Times. 8.10.1999. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  43. Juries 2000 : Feature Films Festival de Cannes. 2000. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  44. a b Kristin Scott Thomas Madame Figaro. Le Figaro. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  45. a b English rose at home in Paris The Connexion. 3.6.2011. The Connexion Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  46. a b Gosford Park (2001) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: KAVI. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  47. GOSFORD PARK (2001) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  48. Gosford Park Box Office Mojo. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  49. THE 74TH ACADEMY AWARDS / 2002 Oscars. Yhdysvaltain elokuva-akatemia (Academy of Motion Picture Arts and Sciences). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  50. a b Bérénice Les Archives du Spectacle. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  51. Aitkenhead, Decca: Kristin Scott Thomas: 'I cannot cope with another film' The Guardian. 31.1.2014. Guardian Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  52. Lichfield, John: Kristin Scott Thomas wins plaudits for quintessentially French performance The Independent. 16.7.2001. Independent Print Limited. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  53. Karila, Minna: Pieni viilto vain (Petites coupures) MTV. 30.7.2003. MTV3. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  54. a b The Three Sisters 2003 This Is Theatre. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  55. OLIVIER WINNERS 2004 Olivier Awards. The Society of London Theatre. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  56. In brief: Kristin Scott Thomas gets OBE The Guardian. 14.11.2003. Guardian Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  57. a b c d Willsher, Kim: Kristin Scott Thomas awarded higher Légion d’​​honneur by France The Guardian. 14.7.2015. Guardian Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  58. ARSÈNE LUPIN AlloCiné. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  59. a b Mami hoitaa Stara. 27.3.2006. Stara Media Oy. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  60. a b Holden, Stephen: Mary Poppins’s Dotty Doppelgänger The New York Times. 15.9.2006. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  61. Holden, Stephen: Snared in a Dark Labyrinth When His Wife Disappears The New York Times. 2.7.2008. The New York Times Company. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  62. NE LE DIS À PERSONNE (TELL NO ONE) (2006) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  63. Gans, Andrew: The Seagull Lands at Broadway's Walter Kerr Sept. 16 Playbill. 16.9.2008. Philip S. Birsh. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  64. Kristin Scott Thomas to Make Broadway Debut in THE SEAGULL Broadway World. 30.6.2008. BWW News Desk. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  65. Photo Flash: THE SEAGULL on Broadway Broadway World. 22.9.2008. BWW News Desk. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  66. OLIVIER WINNERS 2008 Olivier Awards. The Society of London Theatre. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  67. The Seagull Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  68. Can Kristin Scott Thomas win an Oscar and a Tony Award in the same year? Los Angeles Times; Gold Derby. 3.10.2008. Los Angeles Times Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  69. Ng, David: Kristin Scott Thomas soars in Broadway's 'The Seagull' Los Angeles Times; Culture Monster. 3.10.2008. Los Angeles Times Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  70. Ebert, Roger: THE WALKER Roger Ebert. 13.12.2007. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  71. Ebert, Roger: I'VE LOVED YOU SO LONG Roger Ebert. 29.10.2008. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  72. I'VE LOVED YOU SO LONG (2008) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  73. Waarala, Hannu: Olen aina rakastanut sinua Keskisuomalainen. 6.12.2009. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  74. The European Film Academy: 2008 European Film Academy (Euroopan elokuva-akatemia). European Film Academy (Euroopan elokuva-akatemia). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  75. a b c KRISTIN SCOTT THOMAS César du cinéma. Académie des arts et techniques du cinéma. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  76. a b Buchanan, Jason: The Other Boleyn Girl (2008) Allmovie. All Media Network. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  77. a b Bradshaw, Peter: The Other Boleyn Girl The Guardian. 7.3.2008. Guardian Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  78. Partir – Lähtö (2009) Elokuvauutiset. 24.1.2011. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  79. Partir - Lähtö Makuuni. Makuuni Oy. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  80. PARTIR (2009) DVD Filmihullu-leffakauppa. Filmihullu-leffakauppa Oy. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  81. a b Nowhere Boy (2009) Elokuvauutiset. 18.1.2011. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  82. Nowhere Boy Finnkino. 2009. Finnkino Oy. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  83. a b Perjantain Kino: Intohimorikoksia (12) Yle Teema (Yle). 6.5.2014. Yle (Yleisradio). Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  84. INTOHIMORIKOKSIA (2010) Leffatykki. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  85. Honeycutt, Kirk: Sarah's Key: Film Review The Hollywood Reporter. 14.10.2010. Lynne Segall. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  86. ELLE S'APPELAIT SARAH AlloCiné. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  87. SARAH'S KEY (2011) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  88. Sarah's Key (2010) Elokuvauutiset. 4.9.2011. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  89. Shenton, Mark: Pinter's Betrayal, Starring Kristin Scott Thomas, Begins West End Run May 27 Playbill. 27.5.2011. Birsh, Philip S.. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  90. Spencer, Charles: Betrayal, Comedy Theatre, review The Daily Telegraph. 17.6.2011. Telegraph Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  91. Petos (Betrayal) Näytelmäkulma. Nordic Drama Corner Oy. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  92. OLIVIER WINNERS 2012 Olivier Awards. The Society of London Theatre. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  93. a b Deming, Mark: Salmon Fishing in the Yemen (2011) Allmovie. All Media Network. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  94. Ebert, Roger: SALMON FISHING IN THE YEMEN Roger Ebert. 7.3.2012. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  95. Ebert, Roger: BEL AMI Roger Ebert. 20.6.2012. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  96. Bel Ami (16) Telkku.com. Alma Media. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  97. Rooney, David: In the House: Toronto Review The Hollywood Reporter. 13.9.2012. Lynne Segall. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  98. Raitaranta, Kirsi: Vieras talossa Skenet.fi. 14.3.2013. Helsingin kulttuurikeskus. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  99. IN THE HOUSE (2013) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  100. Shenton, Mark: West End Production of Harold Pinter's Old Times, with Kristin Scott Thomas, Rufus Sewell, Will Begin in January Playbill. 9.10.2012. Birsh, Philip S.. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  101. Harold Pinter's Old Times praised by critics BBC. 1.2.2013. British Broadcasting Corporation (BBC). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  102. OLIVIER WINNERS 2013 Olivier Awards. The Society of London Theatre. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  103. Määttä, Sakari: Only God Forgives (2013) Elitisti. 24.5.2013. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  104. Vikman, Jouni: ONLY GOD FORGIVES Episodi. 6.6.2013. Pop Media. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  105. a b Barker, Andrew: Toronto Film Review: ‘My Old Lady’ Variety. 5.9.2014. Sobrino, Michelle / Penske Media Corporation. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  106. Turan, Kenneth: Review Paris isn't enough of a diversion in weak 'My Old Lady' Los Angeles Times. 9.9.2014. Los Angeles Times Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  107. MY OLD LADY (2014) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  108. Shenton, Mark: Further Casting Announced for Electra with Kristin Scott Thomas at London's Old Vic Playbill. 24.6.2014. Birsh, Philip S.. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  109. a b Electra: Kristin Scott Thomas thrills critics at Old Vic BBC. 2.10.2014. British Broadcasting Corporation (BBC). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  110. Mastin, Luke: ANCIENT GREECE - SOPHOCLES - ELECTRA Classical Literature. 2009. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  111. Goldstein, Nicole: Kristin Scott Thomas reaches 'new peak' in Old Vic Electra WhatsOnStage.com. 2.10.2014. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  112. OLIVIER WINNERS 2015 Olivier Awards. The Society of London Theatre. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  113. Kristin Scott Thomas receives damehood BBC. 19.3.2015. British Broadcasting Corporation (BBC). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  114. Kristin Scott Thomas receives damehood from the Queen Hello!. 19.3.2015. Hello Ltd.. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  115. New Year's Honours lists 2015 (PDF-tiedoston sivut 8-9) GOV.UK. 30.12.2014. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  116. SUITE FRANÇAISE (2015) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  117. Felperin, Leslie: ‘Suite Francaise’: Film Review The Hollywood Reporter. 10.3.2015. Lynne Segall. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  118. SUITE FRANCAISE: KAUNIS, MUTTA KERTAALLEEN NÄHTY RAKKAUSTARINA Filmifriikit. 3/2015. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  119. a b Mapstone, Lucy: Dame Kristin Scott Thomas makes West End debut in revival of The Audience... and receives glowing reviews for her portrayal of the Queen Mail Online. 6.5.2015. DMG Media. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  120. a b Tomlins, Andrew: Review: The Audience at the Apollo Theatre starring Kristin Scott Thomas West End Frame. 6.5.2015. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  121. a b THE AUDIENCE Playful Productions. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  122. Competition: The Party Berlinale. Internationale Filmfestspiele Berlin. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  123. Nyyssönen, Pasi: The Party (2017) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: KAVI. 7.10.2017. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.2.2018. (suomeksi)
  124. Gary Oldman as Churchill: first trailer for Darkest Hour released The Guardian. 13.7.2017. Guardian Media Group. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  125. Hooton, Christopher: Darkest Hour: Gary Oldman undergoes incredible Winston Churchill transformation for new film The Independent. 4.11.2016. Independent Print Limited. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  126. D’Alessandro, Anthony: Focus Features To Release Joe Wright’s Winston Churchill World War II Pic ‘Darkest Hour’ Deadline.com. 6.9.2016. Penske Media Corporation. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  127. DARKEST HOUR (2017) Rotten Tomatoes. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  128. Darkest Hour Box Office Mojo. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  129. TOMB RAIDER Tombraidermovie.com. Warner Bros.. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  130. TOMB RAIDER 2018 Scope Cinemas. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  131. Tomb Raider ComingSoon.net. CraveOnline Media, LLC / Evolve Media, LLC. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  132. Over 40 Tomb Raider Photos Released! ComingSoon.net. CraveOnline Media, LLC / Evolve Media, LLC. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  133. BNP Paribas présente "Au bout des doigts" de Ludovic Bernard BNP Paribas. 21.12.2017. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)
  134. a b Earnshaw, Jessica: Kristin Scott Thomas SLAMS English women for wearing 'miniskirts' and 'orange fake tan' Daily Express. 24.2.2016. Northern & Shell. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  135. Collins, Laura: Kristin's marriage turns to a handful of dust The Mail on Sunday. 23.10.2005. DMG Media. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  136. Mulkerrins, Jane: Kristin Scott Thomas: The difference between 40 and 50 is that I don’t have anything to prove Metro. 1.8.2013. DMG Media (osa Daily Mail and General Trustia). Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  137. Kristin Scott Thomas Gala. Prisma Media. Viitattu 25.2.2018. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristin Scott Thomas.