Mac Wilkins

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Kiekonheiton ja kuulantyönnön kansainvälinen tähti Mac Wilkins
Kiekonheiton ja kuulantyönnön kansainvälinen tähti Mac Wilkins
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Montréal 1976 kiekko
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1984 kiekko

Maurice ”Mac” Wilkins (s. 15. marraskuuta 1950) on entinen yhdysvaltalainen kiekonheittäjä ja olympiavoittaja. Hän voitti kultaa 1976 Montrealin olympiakisoissa. Hän saavutti hopeaa vielä 33-vuotiaana Los Angelesin olympialaisissa 1984: Moskovan olympiakisat 1980 jäivät Mac Wilkinsiltä väliin boikotin takia.

Mac Wilkins saavutti vuonna 1973 ensimmäisen Yhdysvaltain mestaruutensa kiekonheitossa. Kauden parhaaksi tulokseksi tuli 64,77 m. Seuraavana kahtena kautena hän paransi tulostaan niin, että vuonna vuonna 1974 henkilökohtainen ennätys oli 65,14 ja 1975 66,79 m. Vuodesta 1976 tuli Wilkinsille todellinen menestysvuosi. Hän rikkoi jo 24. huhtikuuta John Powellin ME:n tuloksella 69,18 ja paransi sitä viikon päästä San Josessa Kaliforniassa 1. toukokuuta 1976 samassa kilpailussa kolme kertaa ylittäen samalla 70 netrin rajan eli aluksi 69,80 ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa tuloksilla 70,24 ja 70,86. Yhdysvaltain mestaruus ja edelleen olympiavoitto Montrealin kisoissa tuloksella 67,50 kruunasi menestysvuoden 1976.

Seuraavina vuosina Wilkins voitti Yhdyvaltain mestaruuden vielä 1977-1980. Itä-Saksan Wolfgang Schmidt nousi kuitenkin 1970-luvun lopulla maailman ykkösnimeksi, jolle Wilkins joutui kokemaan tappion mm. vuosien 1977 ja 1979 yleisurheilun maailmancupeissa. Heinäkuussa 1980 Wilkins saavutti Helsingin maailmankisoissa oman henkilökohtaisen ennätyksensä 70,98, joka on edelleen 40 vuotta myöhemmin paras Suomessa heitetty kiekkotulos. Tulos oli sillä hetkellä vain 18 cm voimassa olleesta Wolfgang Schmidtin maailmanennätyksestä. [1] Yhdysvaltain boikotin vuoksi Wilkins ei päässyt puolustamaan Moskovan olympiakisoissa Montreal-mestaruuttaan.

Mac Wilkins jatkoi vielä 1980-luvulla uraansa. Vuoden 1983 ensimmäisisssä MM-kisoissa Helsingissä hän sijoittui 10:ksi. Seuraavan vuoden Los Angelsin olympiakisoissa Wilkins saavutti hopeaa tuloksella 66,30 Länsi-Saksan Rolf Dannerbergin voittaessa 30 cm:n pitemmällä tuloksella. Vuoden 1984 jälkeen Wilkins lopetti huippu-urheilijan uransa, mutta teki vielä come backin vuoden 1988 Soulin olympialaisiin, jossa sijoitus oli viides tuloksella 65,90 Itä-Saksan Jürgen Schultin voittaessa lähes kolme metriä pitemmällä tuloksella.

Muina urheilulajeina monipuolisena heittäjänä pidetyllä Wilkinsillä oli kuulantyöntö, jossa hänen ennätyksensä on 21,06. Lisäksi keihäs on lentänyt 78,44 ja moukarikin 63,67.[1]

Urheilu-uransa aikana Wilkins kilpaili suomalaisista Markku Tuokon kanssa. Oleskelipa hän kilpailu-urallaan viikon Tuokon kotona lähdlelä Lohjaa harjoitellen hänen kanssaan. Muita tuttavia kilpailu-urallansa ovat mm. suomalainen kuulantyöntäjä Reijo Ståhlberg ja Itä-Saksan kova kanssakilpailija Wolfgang Schmidt.[1]

Urheilu-uransa jälkeen Wilkins on työskennellyt heittolajien valmentajana Portlandissa Oregonissa Concordian yliopistossa vuosina 2006-2013. Sen jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltain olympiajoukkueen valmennustehtäviin Rion olympialaisia varten Chula Vistaan Kaliforniaan. Nykyään hän työskentelee heittolajien kouluttajana ja konsulttina Etelä-Kalifornissa.[2] Vuonna 2019 työnantajana on Kiinan yleisurheiluliitto. Kolleegana kiinalaisvalmentajissa on keihäänheiton puolella suomalainen keihäsmestari Kimmo Kinnunen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Poissa parrasvaloista: Mac Wilkins - Monipuolisuusihme heitti pisimmän Suomessa nähdyn kiekkokaaren.. Urheilulehti, 19.6.2019, nro 25, s. 51.
  2. Olympic Champion & Former World Record Holder Coach Tube. Viitattu 27.6.2019.

Asiasta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.



Edeltäjä:
John Powell, Yhdysvallat
Miesten kiekonheiton maailmanennätyksen haltija
24. huhtikuuta 1976 – 9. elokuuta 1978
Seuraaja:
Wolfgang Schmidt, Itä-Saksa