Lyijykukkakasvit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyijukukkakasvit
Sinilyijykukka (Plumbago auriculata).
Sinilyijykukka (Plumbago auriculata).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: versokasvit Embryophyta
Alakaari: putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Plumbaginaceae
Jussieu nom. cons
Synonyymit
  • Aegialitidaceae Linczewski
  • Armeriaceae Horaninow
  • Limoniaceae Seringe, nom. cons.
  • Staticaceae Cassel
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lyijykukkakasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lyijykukkakasvit Commonsissa

Lyijykukkakasvit (Plumbaginaceae) on yli 600 lajia käsittävä kasviheimo koppisiemenisten kasvien lahkossa Caryophyllales.[1][2][3]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijykukkakasvit ovat monivuotisia ruohoja tai pensaita, harvoin kiipeileviä köynnöksiä. Niihin kerääntyy vain vähän oksalaattia, ja varren sekundaarinen paksuuskasvu on tavanomaisesta poikkeavaa. Kasveissa on lima- ja suolarauhasia. Lehdet ovat leveäkantaisia, usein lyhytruotisia ja/tai ehytlaitaisia. Kukan verhiö on yhteen kasvanut, toisinaan värikäs, ja teriö on kiertynyt eli kontortti. Heteet sijaitsevat kohdakkain terälehtien kanssa, ja mesiäinen sijaitsee tavallisesti palhojen tyvellä (vain harvoin muualla). Sikiäin on kehänalainen ja yhdislehtinen, viidestä emilehdestä muodostunut. Luotit voivat olla pallomaisia. Siemenaiheet ovat suoria ja niissä on pitkä ja kiemurainen varsi eli funikulus. Hedelmä on toisinaan hyvin kehittyneen ja rengasmaiseksi siiveksi muodotuneen verhiön suojaama. Siemenessä on vihreä alkio.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijykukkakasvien levinneisyys käsittää pääasiassa Välimerenmaista Keski-Aasiaan ulottuvan alueen. Heimon lajeja tavataan hajanaisesti muissakin osissa maapalloa. Lyijykukkakasveissa on suolamailla ja kuivilla kasvupaikoilla viihtyviä lajeja; esim. ikiviuhkoissa (Limonium) on meheviä suolakkokasveja (sukkulenttisia halofyyttejä).[5]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijykukkakasvien läheisin sukulaisheimo on tatarkasvit (Polygonaceae), jonka kanssa ne muodostavat yhteisen kladin Caryophyllales-lahkon evoluutiopuussa. Mainitulle kladille ovat tunnusomaisia muun muassa ruohovartisuus, eräiden flavonolien, myrisetiinin ja kinonien esiintyminen, johtojänteiden esiintyminen varren sekä kuoressa eli korteksissa että ytimessä, johtojännelieriön kolmeaukkoisuus varren nivelkohdissa, leveä lehtikanta, rauhasten esiintyminen sikiäimessä, yksi ainoa siemenaihe kukassaan, laajentunut verhiö hedelmän suojana ja leviämisen auttajana ja eräät siemenkuoren anatomiset yksityiskohdat. Eräät sinisiipitoukat alaheimosta Lycaeninae käyttävät melko yleisesti kladin kasveja ravintonaan varmaankin lehtien polyfenolien vuoksi.[6]

Aikaisemmin systematiikkansa historiassa lyijykukkakasveja on pidetty esikkokasvien (Primulaceae) sukulaisina. Niiden kanssa on yhteistä terävastaiset heteet, terälehtien ja heteiden yhteiset aiheet ja enemmän tai vähemmän yhdislehtinen teriö. Heimot eivät kuitenkaan ole sukulaisia; esikkokasvit ovat lahkossa Ericales.[7]

Lyijykukkakasvien heimo koostuu kahdesta alaheimosta, 27 suvusta ja 836 lajista.[8]

  • 1. Plumbaginoideae Burnett
    • Alaheimon kasvit ovat monivuotisia ruohoja tai pensaita, joissa on plumbaginiiniksi nimettyä kemiallista yhdistettä. Varret ovat kulmikkaita tai uurteisia. Lehdet ovat usein lyhytruotisia, joskus korvakkeellisia ja tavallisesti ehytlapaisia. Kukinto on terttumainen, ja kasvullinen ja kukkaverso ovat samanlaisia. Verhiössä on rauhasia. Luotti on rakenteeltaan erikoinen: se on jakautunut pitkin vartalon haaroja sijoittuviksi ryhmiksi. Hedelmä on kansikota. Kromosomiluku n = 6, 7. Alaheimossa on neljä sukua ja 36 lajia Itä-Aasiassa ja Afrikassa; lyijykukat (Plumbago) kasvavat kaikkialla tropiikissa.[9] [10]
  • 2. Limonioideae Reveal
    • Kasvit ovat usein suolaa sietäviä. Lehtilapa on kova ja vaaleiden solurivien reunustama. Kukan teriö on yhdislehtinen, ja heteet ovat kasvaneet siihen kiinni tyveltään. Vartalot ovat tavallisesti erillisiä, joskus on vain yksi haaroittuva vartalo. Luotti on tavallisesti pallomainen, harvoin lankamainen. Alaheimossa on kaksi tribusta:[11]
      • 2.1. Aegialitideae Peng. Tribuksen muodostaa yksi kaksilajinen suku Aegialitis, joka kasvaa Intian ja Malesian alueella ja Australiassa rannikoiden mangrove-rämeillä. Lajit ovat pikku pensaita, joiden lehtikannat ympäröivät vartta tuppimaisesti.[12]
      • 2.2. Limonieae Reveal. Tribukseen kuuluu monivuotisia ruohoja ja pensaita; ruohovartisilla lehdet sijaitsevat enimmäkseen tyviruusukkeena. Ruoti on usein lyhyt ja lapa tavallisesti ehyt. Kukinto on mykerömäinen tai haarainen ja viuhkomainen; kukinnon lehdet ovat surkastuneita tai puuttuvat. Verhiö on nahkea, harvoin teriömäinen. Hedelmä on pähkylä tai kansikota. n = 8, 9. Tribuksessa on 22 sukua ja 800 lajia, jotka kasvavat pääasiassa Keski-Aasiassa Kaspianmeren alueella. Lajeja on myös Välimerenmaissa, Etelä-Afrikassa, Etelä-Amerikan eteläosassa ja Länsi-Australiassa. Tribuksen runsaslajisimmat suvut ovat ikiviuhkot eli rantaneilikat (Limonium, 350 lajia), Acantholimon (165 lajia) ja laukkaneilikat (Armeria, 90 lajia).[13]

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meri-ikiviuhko on sekä koriste- että rohtokasvi.

Lyijykukkakasveja käytetään lääke- ja koristekasveina. Lääkekasveja ovat euroopanlyijykukka (Plumbago europaea; hammassärkyyn), vitilyijykukka (P. zeylanica, syn. P. scandens; hammassärkyyn sekä ihosairauksiin) ja meri-ikiviuhko (Limonium vulgare; keuhkosairauksiin). Koristekasveina käytetään esimerkiksi tarhalaukkaneilikkaa (Armeria Maritima-ryhmä) kivikkoryhmissä, Acantholimon-lajeja lauhkeammilla alueilla, sinilyijykukkaa (Plumbago auriculata, syn. P. capensis) ja punalyijykukkaa eli mönjäkukkaa (P. indica, syn. P. rosea) huonekasveina, ikiviuhkoja (Limonium) ja sinikkoja (Ceratostigma) reunuskasveina ja ikikukka-asetelmiin.[14][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y List of genera in family PLUMBAGINACEAE Vascular Plant Families and Genera. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 14.9.2015.. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Ella Räty: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. a b c d e f g h Leo Junikka, Arto Kurtto: Plumbaginaceae Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.9.2015.
  4. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  5. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  6. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  7. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  8. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  9. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/plumb-plumb.gif
  10. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  11. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  12. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  13. Stevens 2001, viittaus 28.11.2014
  14. Kasvien maailma, osa 3, s. 1200

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]