Sinisiipiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinisiipiset
Kangassinisiipi (Plebeius argus)
Kangassinisiipi (Plebeius argus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Leach, 1815
Alaheimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sinisiipiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinisiipiset Commonsissa

Sinisiipiset[1] eli toiselta nimeltään sinisiivet[2] (Lycaenidae) on täpläperhosten jälkeen toiseksi suurin päiväperhosheimo ja siihen kuuluu maailmanlaajuisesti noin 40 % kaikista tunnetuista päiväperhoslajeista eli lähes 6 000 lajia.[3][4] Sinisiipisiin kuuluvat pienimmät päiväperhoset, mukaan luettuna pienin päiväperhoslaji vähäsinisiipi (Brephidium exilis)[1].

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet lajit ovat suhteellisen pieniä tai keskikokoisia ja nimensä mukaisesti siiviltään sinisiä, mutta myös muita värejä esiintyy. Koiras- ja naarasyksilöiden väritys ja kuviointi eroavat usein selvästi toisistaan. Takasiipien takaosassa, alapinnalla on usein silmätäpliä, joiden tarkoitus on hämätä saalistajia. Joillakin lajeilla takasiipeen liittyy myös ohut kannus, jonka tarkoitus saattaa olla tuntosarven jäljittely. Lepäävä perhonen liikuttaa usein takasiipiään edestakaisin, mikä lisännee entisestään vaikutelmaa valepäästä.[5] Heimoa yhdistävinä tuntomerkkeinä tuntosarven tyvi koskettaa verkkosilmää ja kotelovaiheessa tuppi, jonka sisälle siipi kehittyy on selvästi lyhentynyt. Toukat ovat litteitä, etanamaisia, ja niiden pää jää piiloon niskapoimun alle. Toukilla ei ole muille päiväperhosille tyypillistä, pahanhajuista eritettä tuottavaa rintarauhasta ja toukan peräosan vatsajalkojen sisäreunassa on katkos jalkapohjaa reunustavien tarttumakoukkujen jonossa.[1] Koirasyksilöiden etummainen jalkapari on usein surkastunut.[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukkien ravinto vaihtelee kasviperäisestä muiden hyönteisten, etenkin kirvojen saalistamiseen.[7] Viisi prosenttia lajeista käyttää toukkana vain eläinperäistä ravintoa. Varsin monet heimon lajit ovat myrmekofiilejä eli ne elävät vuorovaikutussuhteessa muurahaisten kanssa. Lajista riippuen tämä suhde voi perustua perhostoukan ja muurahaisten yhteistyölle, mutta toukka voi myös elää pesässä loisena tai jopa käyttää muurahaisia ravinnokseen. Kaikissa tapauksissa toukka kuitenkin saa muurahaiset sietämään sen läsnäoloa ja jopa huolehtimaan toukasta ja sitä seuraavasta kotelosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila: Suomen päiväperhoset elinympäristöissään. Joutseno: Auris, 2005. ISBN 952-99154-2-X.
  • Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari & Kari Nissinen (toim.): Perhosten lumo - Suomalainen perhostieto. Suomen Perhostutkijain Seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mikkola, Murtosaari & Nissinen (toim.): Perhosten lumo, s. 243.
  2. Marttila: Suomen päiväperhoset elinympäristöissään, s. 5.
  3. http://www.springerlink.com/content/rmrv30142015l422/
  4. http://www.ias.ac.in/currsci/jul252005/245.pdf
  5. Malcolm Scoble: The Lepidoptera: Form, Function and Diversity. Oxford University Press 1995 ISBN 978-0198549529 s. 84
  6. Malcolm Scoble: The Lepidoptera: Form, Function and Diversity. Oxford University Press 1995 ISBN 978-0198549529 s. 313
  7. Malcolm Scoble: The Lepidoptera: Form, Function and Diversity. Oxford University Press 1995 ISBN 978-0198549529 s. 125