Lumihärkki
| Lumihärkki | |
|---|---|
_IMG_9095.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Härkit Cerastium |
| Laji: | cerastoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lumihärkki (Cerastium cerastoides, syn. C. lapponicum, Dichodon cerastoides) on kohokkikasveihin kuuluva, pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoseutujen ja arktisten alueiden pienikokoinen kasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_IMG_9072.jpg)
Löyhän mätästävästi kasvava monivuotinen lumihärkki kasvaa 3–15 cm korkeaksi. Varret ovat rentoja tai kohenevia ja toispuolisesti hienokarvaisia. Kukattomat tyvivesat ovat juurehtivia. Hieman möyheät lehdet ovat pitkulaisia tai lähes tasasoukkia ja ylöspäin käyriä. Kukinto on kaksihaarainen viuhko. Kukinnon tukilehdet ovat vihreitä, ja kukkaperässä on karvarivi. Valkoisia kukkia on 2–4 kappaletta. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Matalasti kaksihalkoiset terälehdet ovat 8–12 mm pitkiä ja noin 1,5 kertaa verholehtien pituisia. Verholehdet ovat harvaan nystykarvaiset. Heteitä 2–10 kappaletta, vartaloita on kolme kappaletta. Suomessa lumihärkki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on pitkähkö, kuusiliuskaisesti aukeava monisiemeninen kota.[1][2]
Muista pohjoisista härkkilajeista lumihärkki muistuttaa jossain määrin tunturihärkkiä (C. alpinum) ja napahärkkiä (C. arcticum).[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lumihärkkiä tavataan Euroopassa Pyreneillä, Alpeilla, Apeniineilla, Balkanin alueen vuoristoseuduilla, Karpaateilla, Skotlannissa, Islannissa, Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla ja sieltä edelleen Venäjän Jäämeren rannikkoa pitkin aina Uralvuoristolle saakka. Aasian puolella lajia tavataan Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Iranissa sekä erillisellä laajalla alueella Keski-Aasiasta Keski-Siperiaan. Lajia esiintyy myös Pohjois-Afrikassa Länsi-Marokon vuoristoissa. Pohjois-Amerikassa lumihärkkiä kasvaa ainoastaan Koilis-Kanadassa. Lisäksi se on levinnyt Grönlannin etelä- ja keskiosien rannikkoseuduille.[3] Suomessa lumihärkki on alkuperäislaji, jota kasvaa ainoastaan Pohjois-Lapissa.[1] Sitä on tavattu Enontekiöltä, Muoniosta, Utsjoelta, Inarista ja Sodankylästä. Runsaimmillaan laji on Käsivarren suurtuntureilla.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lumihärkki viihtyy vuoristoissa tai pohjoisen arktisilla alueilla riittävän kosteilla kasvupaikoilla. Suomessa lumihärkin kasvupaikat ovat tunturiseutujen valuvesi- ja lumenviipymäpaikoilla, tihkuisilla puronvarsilla ja soraisilla joenrannoilla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 110.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136.
- ↑ a b Den virtuella floran: Lapparv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 16.4.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lumihärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.4.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2010: Lumihärkin levinneisyys Suomessa
- Pohjolan kasvien pauloissa: Dichodon cerastoides (Cerastium cerastoides) - lumihärkki
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Lumihärkki (Cerastium cerastoides) (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||