Levottomat jalat
| Levottomat jalat | |
|---|---|
| Syyt | useita altistavia tekijöitä |
| Oireet | kihelmöinti jaloissa |
| Esiintyvyys | 5–10 prosenttia aikuisista |
| Hoito | liikunta, hieronta, kylpy, dopamiiniagonistit, rauta ym. |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Levottomat jalat eli levottomien jalkojen oireyhtymä tai Willis-Ekbomin tauti (lyh. LJO, WED tai RLS, engl. restless legs syndrome)[1] on oireyhtymä, josta kärsivä tuntee jaloissaan epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka pakottavat hänet liikkumaan tai liikuttamaan jalkojaan. Oireet esiintyvät usein iltaisin ja häiritsevät nukahtamista.[2]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potilaat ovat kuvailleet levottomien jalkojen oireita monenlaisin ilmaisuin, kuten syväksi kivuksi tai ryömiviksi, kihiseviksi, kihelmöiviksi, pistäviksi, kuumottaviksi tai polttaviksi tuntemuksiksi. Oireet on rinnastettu muurahaisten kävelyyn, matojen luikerteluun säärissä ja Coca-Colaan suonissa. Tuntemukset esiintyvät useimmiten molemmissa jaloissa mutta saattavat olla toisessa voimakkaampia kuin toisessa.[2]
Levottomien jalkojen oireet ilmaantuvat tyypillisimmin illalla vuoteeseen mennessä, ja ne ovat pahimmillaan kello 19:n ja aamuyhden välillä. Oireet vaikeuttavat nukahtamista ja saattavat aiheuttaa yöllisiä heräämisiä. Myös kokouksissa istuminen tai lentokoneessa matkustaminen voivat olla vaikeita tilanteita, sillä paikallaan istuminen on vaikeaa oireiden ilmaantuessa. Joskus oireet etenevät myös yläraajoihin ja muualle kehoon. Oireet helpottavat, kun potilas liikuttelee tai venyttelee jalkojaan tai lähtee kävelemään.[2]
Yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levottomista jaloista kärsii lähes päivittäin noin 5–10 prosenttia aikuisista. Vaikeista oireista kärsii noin kolme prosenttia. Esiintyvyys kasvaa iän mukana. Naiset kärsivät oireyhtymästä selvästi useammin kuin miehet, ja kuukautisvuodon yhteydessä tapahtuva kudosraudan (ferritiini) tason lasku pahentaa oireita. Raskaana olevista naisista levottomista jaloista kärsii noin 33 prosenttia etenkin raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Levottomien jalkojen oireita on myös todettavissa suurella osalla ADHD-lapsista ja -nuorista, useiden tutkimusten mukaan yli puolella.[3]
Oireyhtymän perinnöllisessä muodossa oireet alkavat usein jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Jos oireet alkavat vasta 40. ikävuoden jälkeen, syynä saattaa olla jokin muu sairaus. Levottomien jalkojen oireyhtymä selittää yli 15 prosenttia iäkkäimpien ihmisten unettomuudesta.[3]
Altistavat ja laukaisevat tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levottomien jalkojen oireyhtymän kaikkia syitä ei tiedetä. Usein potilailla on todettu keskushermoston dopamiinijärjestelmän häiriö. Kudosraudan puute on toinen yleinen tekijä. Oireita voivat pahentaa monet tekijät, kuten raskausaika, verenvuodot ja verenluovutus, raudanpuuteanemia, munuaissairaudet ja dialyysi, MS-tauti, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminto, selkäytimen sairaudet, tulehdukselliset sairaudet, fibromyalgia, ADHD, alaraajojen huono valtimoverenkierto, suonikohjut, polyneuropatiat, vitamiinien puutostilat tai alkoholismi. Lääkkeistä levottomia jalkoja voivat aiheuttaa ja pahentaa muun muassa trisykliset masennuslääkkeet sekä serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet, mirtatsapiini, sekä antihistamiinit ja beetasalpaajat.[4][5][6]
Joillain melatoniini voi pahentaa levottomien jalkojen oireyhtymää.[7] Myös liiallinen kofeiinin käyttäminen voi aiheuttaa tai lisätä levottomien jalkojen oireita.[5]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levottomien jalkojen ensisijaisena lääkehoitona käytetään dopamiiniagonisteja, kuten pramipeksolia. Riskinä dopamiiniagonisteilla on oireiden paheneminen (augmentaatio) keskimäärin 1,5 vuoden käytön jälkeen käytössä ja riski korostuu, jos taustalla on raudanpuute. Levottomien jalkojen hoidossa voidaan käyttää myös gabapentinoideja, kuten gabapentiinia tai pregabaliinia. Gabapentinoidit sopivat samanaikaisista kivuista kärsivälle potilaalle. Joskus käytetään myös bentsodiatsepiinejä, jotka voivat tilapäiskäytössä lievittää oireita, mutta eivät sovi pitkäaikaislääkitykseksi. [8]
Jos potilaan kudosrauta eli ferritiini on alhainen, voidaan hänelle antaa suun kautta rautakuuri. Ferritiinin tavoitetaso levottomista jaloista kärsivillä on vähintään 75ug/l (tai jos tulehdus vaikuttaa ferritiiniarvoon, tähdätään transferriinisaturaatiotasoon 25%).[8]
Hyviksi raportoituja itsehoitomenetelmiä ovat esimerkiksi säännöllinen liikunta, jalkojen nostaminen seinälle illalla, nukkuminen villasukat jalassa, tietoisuusharjoitukset, kylmä suihku, kylmät jalkakylvyt, jääpakkaukset, lämmin kylpy, jalkojen hieronta ja venyttely, rauhoittava yrttitee, Illodin-suuveden hierominen sääriin, magnesiumtabletit ja kahvinjuonnin vähentäminen.[9][8]
Levottomien jalkojen oireyhtymä ei parane koskaan, mutta oireiden vaikeustaso voi vaihdella.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Partinen, Markku & Huutoniemi, Anne: Uniterveyskirja: nuku hyvin, voi hyvin. Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-439-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Partinen & Huutoniemi 2018, s. 241.
- ↑ a b c Partinen & Huutoniemi 2018, s. 244, 248.
- ↑ a b Partinen & Huutoniemi 2018, s. 242–243.
- ↑ Partinen & Huutoniemi 2018, s. 245–247.
- ↑ a b Levottomat jalat -oireyhtymä Duodecim Terveyskirjasto. 20.4.2022. Duodecim. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ Levottomat jalat – oireyhtymä Uniliitto.fi. Uniliitto. Viitattu 23.11.2022.
- ↑ Melatoniini voi auttaa viivästyneen univalverytmin hoidossa ja aikaerosta johtuvassa unettomuudessa Terveystalo.com. 17.12.2021. Terveystalo. Viitattu 21.11.2022.
- ↑ a b c HUS: Levottomat jalat -oireyhtymän (RLS) hoitopolku HUS-alueella Hus.fi. HUS. Viitattu 20.11.2022.
- ↑ Partinen & Huutoniemi 2018, s. 250–255.
- ↑ Partinen & Huutoniemi 2018, s. 255.