Laskentatoimi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laskentatoimi on yrityksen tai muun talousyksikön ohjausjärjestelmään kuuluvaa toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, rekisteröidä ja analysoida talousyksikön toimintaa kuvaavia arvo- ja määrälukuja sekä tuottaa niihin perustuen laskelmia ja analyyseja, joiden tarkoituksena on auttaa talousyksikön johtoa, rahoittajia ja muita sidosryhmiä sen toimintaa koskevissa päätöksissä sekä toiminnan taloudellisen tuloksen jakamisessa. (Määritelmä perustuu KTT Veijo Riistaman laskentatoimen määritelmään vuodelta 1971.)

Prosessinäkökulmasta laskentatoimi on tiedon tuottamista ja jalostamista laskelmiksi ja analyyseiksi organisaation rahaprosessista ja tuotantoprosessista kerätyn informaation perusteella. Laskentatoimen informaation tuottaminen tapahtuu laskentatoimen tietojärjestelmissä, joihin tallennetaan toimintaa kuvaavia arvo- ja määrälukuja. Laskentatoimen tietojärjestelmät myös keräävät informaatiota yrityksen muista tietojärjestelmistä.[1][2] Laskentatoimi voidaan jakaa tietojen hyväksikäyttäjän perusteella ulkoiseen laskentatoimeen (financial accounting)[3] ja johdon laskentatoimeen (management accounting)[4].

Ulkoinen laskentatoimi (financial accounting)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoisen laskentatoimen tehtävänä on tuottaa laskelmia yrityksen tai muun talousyksikön ulkoisille sidosryhmille, kuten omistajille, sijoittajille, verottajalle ja muille viranomaisille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja henkilökunnalle.[2] Ulkoisesta laskentatoimesta käytetään myös nimitystä yleinen laskentatoimi.

Ulkoisen laskentatoimen keskeisin tietojärjestelmä on kirjanpito ja sen tärkeimmät raportit ovat tilinpäätös ja toimintakertomus. Tilinpäätös perustuu kirjanpitoon. Tilinpäätöksen keskeiset laskelmat ovat tuloslaskelma, tase ja rahoituslaskelma. Tilinpäätökseen kuuluvat lisäksi tilinpäätöksen liitetiedot ja konsernitilinpäätös. Kirjanpitoa ja tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laadintaperiaatteita säätelevät kirjanpitolaki ja -asetus[5][6], verotukseen liittyvät lait sekä yhdenmukainen, hyvä kirjanpitotapa. Hyvän kirjanpitotavan tärkeimpiä lähteitä ovat Kirjan­pito­lauta­kunnan yleisohjeet ja lausunnot[7], jotka sitovuudeltaan ovat lakiin verrattavia. Tilintarkastajien tehtävä on tarkastaa onko yhteisön tilinpäätös laadittu kirjanpitolain ja tilinpäätöksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti ja antaako se riittävät ja oikeat tiedot yhteisön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.[8] Ulkoinen laskentatoimi on normiperusteista.

Johdon laskentatoimi (management accounting)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdon laskentatoimen tehtävänä on tuottaa yrityksen tai muun talousyksikön johdon päätöksenteon tueksi laskelmia ja analyyseja. Johdon laskentatoimesta käytetään myös nimitystä operatiivinen laskentatoimi tai sisäinen laskentatoimi.

Johdon tehtävät jakaantuvat toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen sekä tulosten tarkkailuun ja valvontaan. Tehtävät muodostavat kehän, jossa tulosten tarkkailu ja valvonta tuottavat palautteita suunnitteluun. Johdon ohjaustehtävien perusteella operatiivisen laskentatoimen laskelmat voidaan jakaa suunnittelulaskelmiin, tavoite- ja vaihtoehtolaskelmiin ja tarkkailulaskelmiin.[9] Suunnittelulaskelmista keskeisin on budjetti eli talousarvio. Tavoite- ja vaihtoehtolaskelmia ovat esim. kustannuslaskennan ennakkokalkyylit, hinnoittelulaskelmat, toimintavaihtoehtojen kannattavuuslaskelmat ja investointien vaihtoehtolaskelmat. Tarkkailulaskelmia ovat tulosennusteet, tuloslaskelmat ja kustannuslaskennan jälkikalkyylit.

Johdon laskentatoimi käyttää hyväkseen kirjanpidon tuottaman informaation lisäksi monia muita määrä- ja arvolukuja talousyksikön sisältä ja myös ympäristöstä. Talouslukujen ohella toimintaa kuvaavat suorite- ja määräluvut ovat keskeisessä asemassa verrattuna ulkoiseen laskentatoimeen. Johdon laskentatoimi ei perustu normeihin, toisin kuin ulkoinen laskentatoimi, joten sen sisältö ja laajuus voivat vaihdella eri talousyksiköissä.

Normien puuttumisesta huolimatta myös johdon laskentatoimessa tuotettavilta tiedoilta vaaditaan oikeellisuutta ja luotettavuutta. Sisäisen laskentatiedon validiteettiin ja realibiliteettiin liittyvät ongelmat: laajuus-, arvostus-, jaksotus-, kohdistamis- sekä mittausongelmat tulee ratkaista riittävän tarkalla tavalla.

  • Laajuusongelmalla tarkoitetaan rajanvetoa, mitä kustannuksia ja tuottoja otetaan laskelmiin mukaan
  • Arvostusongelma tarkoittaa, mitä yksikköhintoja ja -kustannuksia käytetään laskelmissa
  • Jaksotusongelma tarkoittaa, miten tuotot ja kustannukset jaksotetaan eri laskentakausille
  • Kohdistamisongelma sisältää kysymyksen, miten tuotot ja kustannukset kohdistetaan eri laskentakohteille
  • Mittausongelma tarkoittaa, miten ja millä tarkkuudella selvitetään tuottojen ja kustannusten määrä.

Em. sisäisen laskennan ongelmat on ensimmäisenä kuvattu kirjassa: Riistama Veijo - Jyrkkiö Esa: Operatiivinen laskentatoimi - 1. painos 1971.

Opetus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laskentatointa voi Suomessa opiskella seuraavissa yliopistoissa:

Laskentatointa opiskellaan paljon myös ammattikorkeakoulujen liiketalouden koulutusohjelmissa, esim.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Laskentatoimen historia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riistama Veijo - Jyrkkiö Esa: Operatiivinen laskentatoimi (Ekonomia-sarja), Weilin&Göös 1974

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]