Färsaarten parlamentti

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Løgting)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Färsaarten parlamentti
Tinganes
Tinganes
Tyyppi yksikamarinen
Puhemies Páll á Reynatúgvu
Edustajia 33
Løgting Samanseting 2.svg
Puolueet

hallitus

oppositio

Viimeisimmät vaalit 1. syyskuuta 2015
Kokoontumispaikka Tinganes, Tórshavn
Kotisivut

Färsaarten parlamentti (fääriksi Føroya Løgting, tansk. Færøernes Lagting) on Färsaarten lainsäädäntöelin. Parlamentissa on 33 paikkaa, ja edustajat valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Parlamenttin puhetta johtaa puhemies. Vuonna 2015 valitun parlamentin suurimmat puolueet ovat sosiaalidemokraattinen puolue ja republikaaninen puolue.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten parlamentin historia ulottuu todennäköisesti 800-luvulle, jolloin viikingit asettuivat saarille. Ensimmäiset maininnat siitä ovatn Färsaarelaisten saagassa vuodelta 1200. Alkuvaiheissa seoli skandinaavinen ting, jossa talonpojat pystyivät kommentoimaan päätöksentekoa. Kuningas Maunu VI Lainparantajan uudistusten jälkeen siitä tuli løgting, jossa oli 36 valittua edustajaa. Løgtingilla oli lainsäädännöllinen valta, ja se oli yhteydessä kuninkaaseen ja tämän edustajiin.[2]

Norja yhdistyi 1380 Tanskan kanssa, mutta sillä ei ollut välittömästi vaikutuksia Färsaarten parlamenttiin. Kuningas Kristian V:n hallintoaikana løgtingiä laajennettiin, ja siinä oli jatkossa 48 edustajaa. Parlamentin jäsenten kausi kesti vain vuoden, joten vaihtuvuus oli suurta. Løgtingin jäsenet eivät olleet enää niin kokeneita, mikä vähensi sen merkitystä ja kasvatti tanskalaisten virkamiesten vaikutustavaltaa.[2]

Kielin rauhassa 1814 Tanska ja Norja erotettiin toisistaan mutta Färsaaret jäivät Tanskalle. Kaksi vuotta myöhemmin Løgting lakkautettiin ja Färsaarista tuli Tanskan lääni. Maaherran vastuulla oli jatkossa yksin päättää Tanskan lakien määräämisestä Färsaarille. Løgting perustettiin färsaarelaisten pyynnöstä uudestaan vuonna 1852. Se oli lähinnä neuvoa-antava elin, ja siinä oli 18 valittua jäsentä. Maaherralla ja tuomiorovastilla oli paikka parlamentissa, ja maaherra toimi sen puheenjohtajana. Løgtingin jäsenmäärää kasvatettiin 22:een vuonna 1906. Maaherra menetti paikkansa puheenjohtajana ja tuomiorovasti paikkansa parlamentissa vuonna 1923.[2]

Toisen maailmansodan jälkeen Løgtingin ja Tanskan kansankäräjien edustajat neuvottelivat Färsaarten asemasta. Saarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyden kannattajat voittivat täpärästi, mutta kuningas Kristian X hajotti Färsaarten parlamentin, ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat saivat enemmistön. Uusi parlamentti neuvotteli Tanskan kanssa, ja keskustelujen seurauksena Färsaarille myönnettiin 1. huhtikuuta 1948 laaja itsehallinto.[3]

Itsehallintolain astuttua voimaan parlamentin asema muuttui merkittävästi. Sillä oli ollut aiemmin vain neuvoa-antava rooli, siitä tuli lakiasäätävä elin. Itsehallintolaki antoi Färsaarten parlamentille toimivallan useissa Färsaarten sisäpolitiikkaan liittyvissä asioissa, mutta esimerkiksi puolustus- ja ulkopolitiittinen valta säilyi Tanskan kansankäräjillä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rólantsson, Óla Jákup: The Faroe Islands. Reykjavík: Carol Nord, 2000. ISBN 9979-9404-3-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. September 1st, 2015 Election Results - Faroe Totals Viitattu 1.5.2017. (englanniksi)
  2. a b c Rólantsson, s. 16–17.
  3. Faroese Nation Building Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  4. Rólantsson, s. 18.