Lännentie (tiehanke)
Lännentie oli 1950-luvun loppupuolelta 1970-luvun alkuun vireillä ollut suunnitelma Manner-Suomen ja Ahvenanmaan yhdistävästä maantieyhteydestä Ahvenanmaan saariston halki. Jatkotoiveena oli autoyhteyden ulottaminen myös Ahvenanmaalta Ruotsiin. Hanke kariutui erityisesti ympäristönsuojelijoiden vastustukseen, mutta toteutui tavallaan pieneltä osin 1990-luvulla Saariston rengastienä. Päävastuu ajoneuvoliikenteen yhteyksistä mantereelta Ahvenanmaalle ja edelleen Ruotsiin jäi ruotsinlaivoille, jotka olivat kehittyneet voimakkaasti 1950-luvulta alkaen.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäätilanteen salliessa Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välillä on joinakin talvina onnistuttu pitämään epävirallista jäätietä[1][2][3]. Lännentie-suunnitelman ensimmäinen versio esiteltiin Valtakunnansuunnittelu-lehdessä 1957. Tie olisi vienyt Ahvenanmaan Lumparlandista Vårdöhön, sitten Teilin selän yli Kumlingeen ja jakautunut Lappon saarella kahteen reittiin kohti Turkua. Pohjoinen reitti olisi kulkenut Kustavin ja Naantalin kautta, eteläinen Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Paraisten kautta. Lounais-Suomen seutukaavaliitto julkaisi vuonna 1966 tarkemman suunnitelman, jossa reitti Kustavista Ahvenanmaalle olisi ollut noin 95 tiekilometriä. Siitä olisi ollut meripenkereitä 24 kilometriä, siltoja 2 kilometriä ja tunneleita 8 kilometriä.[4] Hanketta piti yllä aluepolitiikasta vastannut valtakunnansuunnittelutoimisto ja sitä kannattivat muun muassa alueen kunnat ja Turun ja Porin läänin silloinen maaherra Esko Kulovaara[5]. Tiekokonaisuuden suunniteltiin valmistuvan 1990-luvulle mennessä. Sille kaavailtiin jatkoa Ruotsin puolelle autolauttayhteydellä esimerkiksi Eckeröstä Grisslehamniin,[6] jota väliä Eckerö Linjen ajaa nykyisinkin. Tien arveltiin tuovan saaristoon satoja tuhansia autokuntia vuodessa ja jopa 80 000 uutta kesämökkiä.[7]
Hanketta kritisoitiin 1970-luvun taitteessa muun muassa demokraattisen päätöksentekoprosessin puutteesta, myönteisten seikkojen liioittelusta ja kielteisten seikkojen kuten kustannusten ja ympäristövaikutusten unohtamisesta. Yhteys olisi ollut vain pari tuntia kokonaan meritse kulkevia ruotsinlaivayhteyksiä nopeampi.[8][6]
Lännentietä pidetään ensimmäisenä suomalaisena tiesuunnitelmana, jota on laajemmin vastustettu juuri ympäristösyin[4]. Hankkeen näkyvimmäksi vastustajaksi nousi nuori arkkitehtiylioppilas Osmo Kivivuori mielipidekirjoituksineen.[8][9] Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kertoi vaihtaneensa kantaansa kannatuksesta vastustukseksi Kivivuoren kirjoitusten perusteella. Kivivuorta kehuivat myös pääministeri ja Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto sekä tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja Martti Niskala. Kivivuori toimi myöhemmin ympäristönsuojelun virkamiehenä ja vihreiden kaupunginvaltuutettuna Turussa.[7][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Autolla Ahvenanmaalle. Suomen Kuvalehti, 1963, nro 10, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ahvenanmaan jäätie ollut jo viikon ajan käytössä. Helsingin Sanomat, 14.2.1967, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Varsinais-Suomessa 200 km talviteitä. Helsingin Sanomat, 18.1.1970, s. 18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.5.2022.
- ↑ a b Grönroos, Matti: Lännentie Kyläteistä valtaväyliin. Suomen pääteiden kuvauksia ja historiaa. 24.2.2018. Viitattu 5.3.2024.
- ↑ Lehvonen, Pentti: Vastaus Osmo Kivivuorelle: Lännentie palvelisi sekä Suomea että sen saaristoa. Helsingin Sanomat, 20.9.1970, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Arkkitehtiliitto tyrmää Lännentien. Helsingin Sanomat, 21.6.1972, s. 6. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Tukia, Anneli: Kivivuoren hampaat ovat yhä terässä. (Osmo Kivivuoren 50-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 1.11.1993, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Kivivuori, Osmo: Lännentien puolustus ei pidä eikä päde. (Mielipidekirjoitus.) Helsingin Sanomat, 27.9.1970, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kivivuori, Osmo: Lännentie-suunnitelmalle saatava sulku. (Mielipidekirjoitus.) Helsingin Sanomat, 13.9.1970, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kivivuori, Osmo: Tunnin juna on suistunut raiteilta osmokivivuori.fi. 22.2.2021. Viitattu 4.3.2024.
