Kolibrit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolibrit
Rubiinikurkkukolibri (Archilochus colubris).
Rubiinikurkkukolibri (Archilochus colubris).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kolibrit
Trochilidae
Vigors, 1825
Levinneisyyskartta
Kolibrien levinneisyys ja muutto
Kolibrien levinneisyys ja muutto
Alaheimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kolibrit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kolibrit Commonsissa

Kolibrit (Trochilidae) on pienten ja värikkäiden lintujen muodostama heimo, joka kuuluu kiitäjälintuihin. Kolibrit erottuvat muista linnuista kykenemällä lentämään paikallaan tai jopa taaksepäin (ainoina lintuina maailmassa) räpyttämällä siipiään kiivaasti 15–80 kertaa sekunnissa.


Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrit ovat kaikkein pienimpiä lintuja. Niiden koko vaihtelee maailman pienimmästä linnusta, 5,7 senttimetrin kokoisesta ja vain 1,8 gramman painoisesta kimalaiskolibrista (Mellisuga helenae) 21,5 senttimetrin pituiseen ja 20 gramman painoiseen jättikolibriin (Patagona gigas). Lintujen pituudesta suurin osa koostuu nokasta ja pyrstöstä, jotka monilla lajeilla ovat itse lintua pidempiä. Nokka on hyvin ohut ja pitkä, usein alaspäin käyrä, ja erikoistunut meden saamiseen tietynlaisista kukista.

Pyrstö vaihtelee suuresti muodoltaan ja sisältää usein koristeellisia lisähöyheniä. Myös siivet ovat suhteessa linnun kokoon pitkät sekä kapeat mahdollistaen tiheän räpyttelyn, lähes jopa 80 kertaa sekunnissa. Rintalastan harja on suhteellisesti suurempi kuin muilla linturyhmillä ja siihen kiinnittyvät lihakset ovat erittäin voimakkaat. Monien kolibrikoiraiden höyhenpeite on huomiota herättävän värikäs ja värit metallisen kiiltäviä. Naaraat ovat vaatimattomamman värisiä, eikä niillä ole koristehöyheniä.

Aineenvaihdunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrien aineenvaihdunta on vilkkaampaa kuin millään muulla eliöryhmällä hyönteisiä lukuun ottamatta, sillä siipien nopea räpyttely vaatii paljon energiaa. Siivet voivat räpyttää jopa 1200 kertaa minuutissa. Kolibrien sydämensyke saattaa olla 500 lyöntiä minuutissa. Ne kuluttavat päivässä tavallisesti omaa painoaan suuremman määrän ravintoa, jonka saadakseen niiden täytyy vierailla sadoissa kukissa. Ne ovat päiväsaikaan jatkuvasti vain muutaman tunnin päässä nälkään nääntymisestä. Yöllä tai ravinnon puutteessa ne pystyvät kuitenkin hidastamaan elintoimintojaan huomattavasti, jolloin ne vaipuvat horroksenomaiseen tilaan ja sydämenlyönnit sekä hengitys hidastuvat vähentäen ravinnontarvetta. Havaintojen mukaan rubiinikurkkukolibrit (Archilochus colubris) pystyvät lentämään muuttomatkallaan tauotta 800 kilometriä Meksikonlahden yli. Ne kasvattavatkin monien muiden muuttolintujen tapaan painoaan 40–50 prosenttia ennen matkaa keräämällä rasvavaraston, joka toimii polttoaineena pitkälle matkalle.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibreja esiintyy lähes koko Amerikan mantereella sekä Länsi-Intian saaristossa eteläisestä Alaskasta ja Kanadasta aina Tulimaahan asti. Valtaosa lajeista on keskittynyt Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Useimmat Pohjois-Amerikan kolibrit muuttavat talveksi lämpimämmille seuduille Keski-Amerikkaan tai vaipuvat talvihorrokseen. Patagoniassa ja Tulimaassa pesivä tulipääkolibri muuttaa talveksi pohjoiseen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrit imevät pitkällä nokallaan sokeripitoista mettä kukista. Ne suosivat erityisesti punaisia kukkia, kuten onnenkäpyä (Justicia brandegeana), verenpisaroita (Fuchsia) sekä useita pipoja (Penstemon) ja kämmekkäkasveja (Orchidaceae). Kolibrit ovat näiden kasvien tärkeitä pölyttäjäeläimiä. Useimmat lajit syövät myös hyönteisiä, joista ne saavat tarvitsemiaan muita ravintoaineita.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibrin pesä, jossa on kaksi poikasta.

Kolibrit ovat tavallisesti luonteeltaan erakkomaisia. Ne puolustavat reviiriään aggressiivisesti jopa niitä huomattavasti suurikokoisempia lintuja vastaan. Soidinmenojen aikana koiraat esittelevät näyttävästi naaraalle värikästä höyhenpukuaan ja koristehöyheniään. Naaraan rakentama pesä on kupin muotoinen ja se sijaitsee puun oksalla, palmun lehtiruodilla tai kalliolla. Naaras munii normaalisti kaksi munaa ja huolehtii yhtä lajia lukuun ottamatta haudonnasta ja poikasista ilman koiraan apua.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolibreja on 325–340 lajia luokittelusta riippuen. Erakkokolibrien (Phaethornithinae) alaheimoon kuuluu 34 lajia kuudessa eri suvussa ja varsinaisten kolibrien (Trochilinae) alaheimoon muut lajit. Perinteisesti kolibrien on katsottu kuuluvan kiitäjälintujen (Apodiformes) lahkoon, mutta modernissa Sibleyn–Ahlquistin taksonomiassa kolibrit muodostavat oman lahkonsa Trochiliformeslähde?.

Kolibrien arvellaan geneettisten analyysien perusteella kehittyneen 30–40 miljoonaa vuotta sitten. Ne levisivät syntysijoiltaan Etelä-Amerikasta vasta melko äskettäin pohjoisemmas Amerikan mantereella. Vuonna 2004 tunnistettiin kaksi noin 30 miljoonan vuoden ikäistä kolibrin fossiilia, jotka oli löydetty Saksasta läheltä Heidelbergiä jo aiemmin ja arkistoitu museoon Stuttgartissa. Fossiilinen kolibrilaji sai tieteellisen nimen Eurotrochilus inexpectatus, ’odottamaton eurooppalainen kolibri’. Aiemmin oli löydetty vain korkeintaan miljoonan vuoden ikäisiä fossiileja.[1]

Kolibrisuvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa on lueteltu ne kolibrisuvut, joissa on vähintään kaksi lajia.[2] Suvut, joissa on vain yksi laji, eivät ole tällä listalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolibreja Keski-Euroopassa 2004. Tieteen Kuvalehti. Viitattu 14.2.2010.
  2. Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto [27.1.2011].

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]