Matarakasvit
Matarakasvit | |
---|---|
Kiinangardenia (Gardenia augusta) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Gentianales |
Heimo: |
Matarakasvit Rubiaceae Juss. |
Synonyymit | |
|
|
Alaheimot | |
|
|
Katso myös | |
Matarakasvit (Rubiaceae) on Gentianales-lahkoon kuuluvien kasvien heimo. Heimoon kuuluu yli 600 sukua ja yli 10 000 lajia.[2] Lajiluvultaan matarakasvit on neljänneksi suurin kaikista kasviheimoista.[3] Suomessa tavataan noin 20 matarakasveihin kuuluvaa lajia neljässä eri suvussa. Osa näistä lajeista voi risteytyä keskenään.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matarakasvien koko ja ulkonäkö ovat hyvin vaihtelevat. Lajeja tavataan suurista puista ja pensaista pieniin, hentoihin ruohoihin.[2] Erikoisimpia heimon kasveja ovat muurahaispallot (Myrmecodia). Ne ovat epifyyttisiä mehikasveja, joiden laajenneessa varressa pesivät muurahaiset.[3]
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tavattavat matarakasvit ovat yksi- tai monivuotisia, usein rönsyllisiä ruohoja. Ne ovat varreltaan tavallisesti nelisärmäisiä, rentoja tai pystyjä sekä kaljuja tai karheakarvaisia. Kuivattaessa lajit usein mustuvat helposti. Lehdet ja lehtimäiset korvakkeet ovat kapeahkoja ja muodostavat säteittäisen valekiehkuran. Kukinto on huiskilo tai viuhko, joskus myös mykerömäinen. Kaksineuvoisten, pienten kukkien mykeröt ovat tavallisesti surkastuneita. Ratasmaiset tai suppilomaiset teriöt ovat tavallisesti neljäliuskaisia ja väriltään useimmiten valkoisia. Hedelmät ovat yksi- tai kaksilohkoisia. Tavallisesti lohkoissa on vain yksi siemen.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matarakasvit ovat levinneet kaikkialle maapallolle.[2] Suomessa matarakasveja kasvaa koko maassa.[6]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matarakasvien heimo on yksi koppisiemenisten suurimmista heimoista. Siihen kuuluu 13150 lajia, jotka viedään 611 sukuun. Suvut ovat ryhmiteltävissä neljäksi kehityslinjaksi.[7]
1. Rubioideae Verdcourt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ryhmään kuuluu yli puolet heimon lajeista ja se on kosmopoliittinen. Kasvit ovat tavallisesti ruohoja ja erityisesti puuvartisiin lajeihin kerääntyy alumiinia. Soluissa esiintyy oksalaattikiteitä. Karvat ovat nivelikkäitä. Erilaisvartaloisuus on yleistä.[7]
Ryhmän runsaslukuisimmat suvut ovat kahvikit (Psychotria s. l. eli laajasti käsitettynä, 1600 lajia), Palicourea (800 lajia), matarat (Galium, 400 lajia), kruunukodat (Spermacoce, 275 lajia), Oldenlandia (250 lajia), Notopleura (210 lajia), Hedyotis (200 lajia), Rudgea (200 lajia), villakukat (Lasianthus, 185 lajia), korallitertut (Chassalia, 140 lajia), koprosmat (Coprosma, 105 lajia), Argostemma (100 lajia), Gynochthodes (95 lajia), Margaritopsis (80 lajia), Gaertnera (70 lajia), Schradera (55 lajia) ja nonit (Morinda, 40 lajia).[7]
2. Suvut Luculia, Acranthera ja Coptasapelta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukujen yhteensä 53 lajia kasvavat Himalajalla ja Kiinasta Malaijien saaristoon ulottuvalla alueella. Eniten lajeja on suvussa Acranthera (35 lajia).[7]
3. Cinchonoideae Rafinesque
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ryhmä käsittää noin 1500 tropiikissa kasvavaa lajia, joista enemmistö on amerikkalaisia. Sekundaarinen aineenvaihdunta tuottaa eräitä alkaloideja. Sikiäimessä on usein paljon siemenaiheita ja hedelmä on tavallisesti kuiva.[7]
Runsaslajisimmat suvut ovat Timonius (150 lajia), Guettarda (80 lajia), nupikukat (Rytigynia, 70 lajia) ja Fadogia (45 lajia).[7]
4. Ixoroideae Rafinesque
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ryhmään kuuluu 4000 lajia, jotka kasvavat tropiikissa. Ne ovat habitukseltaan vaihtelevia: pienistä pensaista puihin, vähemmistö ruohoja, joskus maitaisnesteellisiä. Kukissa on yleensä rakenne, johon siitepöly karisee heteenponnesta pölyttäjien saataville. Hedelmä on usein mehevä.[7]
Suurimmat suvut ovat pampputorvet (Pavetta, 400 lajia), tähtikukat (Ixora, 300 lajia), huiviot (Mussaenda, 200 lajia), kahvipensaat (Coffea, 125 lajia), Randia (100 lajia), maljatorvet, (Tricalysia, 90 lajia), Wendlandia (80 lajia), gardeniat eli keikarinkukat (Gardenia, 60 lajia) ja Bertiera (55 lajia).[7]
Sukuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoismaissa tavataan seuraavia matarakasveihin kuuluvia sukuja:[8]
- matarat eli ratasmatarat (Galium)
- maratit eli aitomaratit (Asperula)
- ristimatarat (Cruciata)
- sinimatarat (Sherardia)
- krapit eli värimatarat (Rubia)
Muita sukuja: (suomenkieliset nimet:[9][10])
- Aoranthe – samettitorvet
- Anthocephalus – kadamit
- Balmea – ajukepensaat, ainoa laji ajukepensas (B. stormiae)
- Bouvardia – morsiustähdet
- Breonadia – tupsupuut, ainoa laji tupsupuu (B. salicina)
- Burchellia – buffalonsarvipuut, ainoa laji buffalonsarvipuu (B. bubalina)
- Calycophyllum – matroonapuut
- Canthium – kietokukat
- Carapichea – oksetusjuuret
- Cephalanthus – keräpensaat
- Chassalia – korallitertut
- Cinchona – kiinapuut
- Coffea – kahvipensaat
- Coprosma – koprosmat
- Cremaspora – korvaoksat
- Crucianella – tähkämatarat
- Diodia – matariot
- Empogona – partanielut
- Gardenia – gardeniat eli keikarinkukat
- Hamelia – tulipensaat
- Heinsenia – silkkikellokaiset, ainoa laji silkkikellokainen (H. diervilleoides)
- Hoffmannia – kaunolehdet
- Houstonia – keijunsilmät
- Ixora – tähtikukat
- Keetia – keetiat
- Lasianthus – villakukat
- Manettia – manettiat
- Mitchella – pyynmarjat
- Mitragyna – kratomit
- Morinda – nonit
- Mussaenda – huiviot
- Myrmecodia – muurahaispallot
- Nertera – korallimättäät
- Oxyanthus – pillitorvet
- Parapentas – viisimöt
- Pauridiantha – suipukit
- Pausinystalia – johimbepuut
- Pavetta – pampputorvet
- Pentanisia – tähtikerät
- Pentas – viisikit
- Phuopsis – pallomatarat, ainoa laji pallomatara (P. stylosa)
- Phyllis – paimenettaret
- Phyllopentas – viisiöt
- Plocama – kanarianriippapensaat
- Psychotria – kahvikit
- Psydrax – nystynupit
- Putoria – varpumatarat
- Rothmannia – helokellot tai kellosateet
- Rytigynia – nupikukat
- Serissa – serissat
- Spermacoce – kruunukodat
- Theligonum – koirikit
- Tricalysia – maljatorvet
- Uncaria – kynsiliaanit
- Valantia – toppiot
- Vangueria – napapallokit
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Kierumatara (Galium aparine)
-
Värimaratti (Asperula tinctoria)
-
Karvaristimatara (Cruciata laevipes)
-
Sinimatara (Sherardia arvensis)
-
Anthocephalus cadamba -kadamilaji
-
Bouvardia ternifolia -morsiustähtilaji
-
Buffalonsarvipuu (Burchellia bubalina)
-
Jousimatroonapuu (Calycophyllum candidissimum)
-
Oksetusjuuri eli oksennusjuuri (Carapichea ipecacuanha)
-
Kiinapuu eli kiinanpuu (Cinchona calisaya)
-
Peilikoprosma (Coprosma repens)
-
Kolibrintulipensas (Hamelia patens)
-
Välkekaunolehti eli kaunolehti (Hoffmannia refulgens)
-
Keijunsilmä (Houstonia caerulea)
-
Korallitähtikukka (Ixora coccinea)
-
Manettia luteorubra -manettialaji
-
Siaminkratomi (Mitragyna speciosa)
-
Noni (Morinda citrifolia), viljelmä
-
Neidonhuivio (Mussaenda frondosa)
-
Myrmecodia tuberosa -muurahaispallolaji
-
Nertera depressa -korallimätäslaji
-
Viisikki (Pentas lanceolata)
-
Pallomatara (Phuopsis stylosa)
-
Metsäpaimenetar eli paimenetar (Phyllis nobla)
-
Eräs kanarianriippapensas (Plocama calabrica)
-
Eräs kahvikki (Psychotria elata)
-
Eräs helokello (Rothmannia capensis)
-
Värikrappi (Rubia tinctorum), tunnetaan myös nimillä värimatara, aito- tai krappivärimatara tai krappi.
-
Serissa (Serissa japonica) bonsaina
-
Eräs koirikki (Theligonum japonicum)
-
Eräs kynsiliaani (Uncaria gambir)
-
Valantia deltoidea -toppiolaji
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F. (2001–): Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 6.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Den virtuella floran: Måreväxter. (ruotsiksi) Viitattu 1.8.2011.
- ↑ a b Bremer, K. & Bremer, L. & Thulin, M.: Introduction to Phylogeny and Systematics of Flowering Plants. Uppsala: Uppsala University, 2003. ISBN 91-554-5828-9
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 327–334.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 327.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Matarakasvien levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.8.2011.
- ↑ a b c d e f g h Stevens 2001–, viittaus 13.1.2015.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 476–481.
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Rubiaceae
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Matarakasvit – Rubiaceae Viitattu 17.11.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Rubiaceae (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Rubiaceae (englanniksi)
- Flora of China: Rubiaceae (englanniksi)